Saisiko olla ilmassa kasvatettua perunaa?
Opiskelen agrologiksi kolmatta vuotta. Viime kesänä tein ensimmäisen työharjoitteluni Suomen siemenperunakeskukselle eli SPK:lle. Mukaani sain kolme luokkakaveriani, joten viihtyvyys oli taattu! Työtehtäviimme kuului useita erilaisia ja opettavaisia työvaiheita perunalajikkeiden terveen siemenaineiston ylläpidossa ja viljelyssä.
Työskentely sisälsi laboratoriossa kasvatettujen mikrotaimien istutusta kasvihuoneisiin, istutusten kastelua käsin, tihkuletkujen asennusta, tukiverkkojen laittoa, kasvun seurantaa ja hoitoa. Kesän aikana opin työskentelemään kasvihuoneessa omatoimisesti, ja huolehtimaan kasvien kasvusta. Pääsin tutustumaan myös laboratoriotyöskentelyyn, missä työvälineenä olivat mikroskoopit ja kirurgin työkalut.
Työtehtäviin kuului olennaisesti myös siemenperuna-aineiston tuotanto avomaalla ja siihen liittyvä hoitotyö ja kasvuston tarkkailu. Ennen harjoittelua minulla oli kokemusta perunan istutuksesta vain mummolan pieneltä kasvimaalta, jossa työvälineenä oli kuokka ja käsin vedettävä aura. SPK:lla opin istuttamaan siemenperunaa avomaalle perunanistutuskoneella, ja karheamaan peltomaan valmiiksi istutuksia varten. Huomasin että isossa kaavassa tehtävä istutus vaati tarkkuutta. Mutta mikäpä perunakoneen päällä istuessa hyvällä säällä ja mukavassa seurassa!
SPK:lla sain myös loistavan tilaisuuden tutustua mielenkiintoiseen uutuuteen – nimittäin ilmassa kasvatettavan (aeroponisen) siemenperunan tuotantoon. SPK on kehittänyt uuden aeroponista kasvatusta soveltavan menetelmän, ja se näyttää tuottavan hedelmää (tai ehkä tässä yhteydessä mukulaa). Aeroponista menetelmää käytettäessä perunan juuret ja mukulat kasvavat pimeässä, suljetussa kammiossa. Perunan varsi pysyy valossa kammion yläpuolella. Juurille sumutetaan säännöllisin väliajoin ravintoliuosta, jonka koostumus vaihtelee muun muassa lajikkeen ja kasvuvaiheen mukaan.
Kuulostaa melko hienolta, eikö? Mieleesi tulee ehkä valkoiset laboratoriotakit, hengityssuojaimet, suojahanskat, kliiniset olosuhteet ja avaruusaluksia muistuttavat perunakapselit? Juuri kaikkea sitä se onkin. Aeroponisen siemenperunan kasvatus on tarkkaa ja räätälöityä työtä, eikä virheisiin ole varaa. Viljely aloitetaan laboratorioissa mikrolisätyistä tautipuhtaista versoista. Versot ”istutetaan” varovasti kasvatuskammioihin, jonka jälkeen niitä hoidetaan ja valvotaan koko kasvuprosessin ajan. Lopputuloksena on puhtaita, ja etenkin tautipuhtaita minimukuloita.
Aeroponinen kasvatusmenetelmä on osoittautunut tehokkaaksi: sen on todettu nostavan mukuloiden määrän kasvia kohti jopa kymmenkertaiseksi tavalliseen avomaakasvatukseen verrattuna. Ja kulinaristeille ja kaikkeen uuteen epäilevästi suhtautuville voin kertoa, että ei ole syytä huoleen: avomaalla tehdyt kasvatuskokeet osoittavat, että aeroponisesti tuotettujen mukuloiden laatu on samalla tasolla kuin perinteisesti kasvatettujen. Ja voin omakohtaisesti todistaa väittämän todeksi: pääsin maistamaan aeroponisesti kasvatettua varhaisperunaa, ja olihan se hyvää!
Aeroposen siemenperunan istutusta
Vaikka siemenperunaa on kasvatettu aeroponisesti jo muutaman vuoden verran, käsitykseni on, että tietous sen olemassa olosta on kansan keskuudessa vielä hyvin vähäinen. Tiedon vähäisyys johtuu luultavasti syystä, että tällä hetkellä aeroponisesti kasvatetaan vain siemenperunaa, joita käyttävät vain perunan viljelijät.
Mielestäni on hauska leikkiä ajatuksella, että vielä joku päivä perunanviljelijät kasvattaisivat perunaa aeroponisesti täysikokoiseksi ruokaperunaksi, suoraan kuluttajille. Siis ilman että peruna koskettaisi ikinä multaa. Ilman multaa peruna ei tarvitsisi suojeluaineita, säästyisi kasvitaudeilta, ja olisi suojattuna myös vahingoittavilta sääolosuhteilta. Teoriassahan tämän pitäisi onnistua. Toki aeroponinen vaatisi suuria investointeja, mutta loppuen lopuksi kasvatustapa olisi kustannustehokas: aeroponista perunaa voisi kasvattaa led-valojen avulla ympäri vuoden, vaikka entisessä konehallissa! Olisi mielenkiintoista tietää, olisivatko viljelijät valmiita muuttamaan vuosisatoja samalla kaavalla suoritettua perunankasvatusta aeroponiseen malliin, tulokset kun kuitenkin lupailevat kymmenenkertaisia mukulalukuja! Ja sitten vielä toinen tärkeä aspekti – olisivatko kuluttajat valmiita ottamaan lautaselleen ilmassa alusta loppuun asti kasvatettua perunaa? Ehkä aeroponinen ruokaperuna voisi olla tulevaisuutta? Aika näyttää.
Milja Juola, Maaseutuelinkeinojen 3. vuoden opiskelija
