Osaamisperusteinen opintoprosessi opiskelijan näkökulmasta
Oma oppimisprosessini Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa käynnistyi vauhdikkaasti. Läsnäolopäivillä olevat tehtävät olivat oppimista aktivoivia ja siitä alkoikin vauhdikas prosessi kohti opettajuutta. Pohjalla olivat ammatillinen tutkinto, korkeakoulututkinto, työelämäkokemus, kasvatustieteen opinnot sekä aiempaa opettaja- ja ohjaajakokemusta. Tässä vaiheessa opintoja itsearviointini oli kuitenkin melko heikkoa enkä tunnistanut omaa osaamistani. Alun itsearvioinnin ja ensimmäisten lähipäiväkontaktien jälkeen oppimisprosessin alkua voisi kuvailla vauhdikkaaksi. Voisin kuvitella, että raketin lähtö tuntuisi kutakuinkin samalta. Oppimisprosessin käynnistyttyä aloin keräämään aiempien kokemusten ja työelämän kautta syntyneitä oppimisen palasia ja kohta kohdalta arvioin osaamistani.
Tarkastellessani Amokin tarjoamia opintoja ja niiden sisältöä, huomasin monia laadukkaita elementtejä, jotka tukivat oppimistani. Omassa prosessissani tärkeiksi seikoiksi nousivat ohjaus, sen laatu ja saatavuus, selkeät tavoitteet sekä palaute. Itsearviointi tuki prosessia; sen avulla tunnistin jo olevaa osaamistani ja huomasin ne kohdat, missä minun tulisi vielä kehittää osaamistani. Osaamisen näyttäminen ja todentaminen oli opiskelijan vastuulla. Osaamisperusteisen opintoprosessin tärkeäksi seikaksi nousi itsearvioinnin kautta syntynyt oman osaamisen tunnistaminen. Kun oman osaamisen on tunnistanut, on sitä helpompi lähteä todentamaan. Osaamisen todentamisen keinoja oli useita ja kirjoittaminen oli omassa prosessissani isoimmassa roolissa. Halusin kuitenkin astua myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ottaa haltuun videokuvausta osaamisen todentamisessa. Opintojen aikana oli hyvä mahdollisuus ottaa uusia työkaluja käyttöön.
Huomasin, että opintoprosessissani oli tilanteita, missä jouduin myös haastamaan itseäni, mutta sen avulla koin saavani opinnoista vielä enemmän irti. Opintojen aikana omaksi tavoitteeksi nousi se, että haluan oman toimintani opettajana olevan laadukasta. Osa opinnoista toteutettiin osaamismerkkien avulla. Aineistot olivat hyvin saatavilla ja kokonaisuus oli rakennettu toimivaksi. Puuttuvaa osaamista kartutin lähdeteosten avulla, Amokin tarjoamien resurssien avulla, verkko-opetustuokioista sekä työelämässä käytännön työssä. Puuttuvan osaamisen kartuttamiseen tarvittavat resurssit olivat mielestäni pääosin hyviä ja riittäviä. Tallennetut verkkoluentoresurssit olisivat voineet olla innostavampia ja tarkemmin rajattu aiheen ja sisällön mukaan. Ohjaus oli kannustavaa ja tavoitteisiin tähtäävää. Hyvän opetuksen suunnittelun elementtinä pidin myös sitä, että vaaditut palaset alkoivat rakentua kokonaisuudeksi eikä opinnoissa ollut irrallisia elementtejä.
Loppuvaiheessa opintoprosessia huomasin, että käsissäni oli opettajan pedagogisten opintojen kokonaisuus. Yllätyin siitä, miten jokainen osa-alue nivoutui yhteen ja sain varmuutta omasta osaamisestani. Oli todella palkitsevaa huomata, että osaaminen tuli näkyväksi ja tunnustetuksi. Opintojen ohessa syntyi blogi, joka on myös osoitus omasta osaamisestani. Nyt opintojen loppupuolella ajattelen, että osaamistavoitteet ovat olleet relevantteja ja vastanneet suoraan työelämän vaatimuksiin. Tämän kokemuksen pohjalta voin olla tyytyväinen Amokin tarjoamiin opintoihin. Oman kokemuksen perusteella koulutuksen kentällä on moni asia muuttunut viime vuosien aikana. Koulutuksen uudistusten ja säädösten vuoksi on tärkeää, että aineistot ja resurssit ovat ajantasaisia. Siksi olisi hyvä painottaa ajantasaisuutta opintojen ajan. Verkko-opinnoissa ei ollut haasteita, ja verkko-opinnot olivat toteutettu hyvin. Tehtäviä työstettiin pienryhmissä, mutta ryhmästä saatava vertaistuki jäi verkko-opinnoissa selkeästi vähäisemmäksi.
Opintoprosessini kesti kokonaisuudessaan noin viisi kuukautta. Opiskelijana minulle tärkeitä asioita opintojen etenemisessä olivat tunne siitä, että voin itse hallita omien opintojeni kulkua. Se loi myös opintoihin motivaatiota ja innostusta. Lisäksi opintojani vauhditti se, että jo aiemmin hankittua osaamista ei tarvinnut hankkia uudelleen. Aiemmin hankittu osaaminen jäsentyi ja rakentui yhdessä uuden opitun kanssa ja se teki opiskelusta mielekästä sekä motivoivaa.
Oman alan tulevaisuuden näkökulmasta ammatillinen koulutus on ollut muutoksessa. Ammatillisessa koulutuksessa tapahtuneet muutokset ja uudet toimintatavat hakevat vielä paikkaansa. Uskon, että tällä hetkellä vallalla oleva kokeilukulttuuri saa aikaan uusia ideoita ja työkaluja ammatillisessa koulutuksessa. Tiimiopettajuus on keskeinen sana oman alan opetustyössä tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Tiimiopettajuus antaa mahdollisuuden edetä joustavasti, hyödyntää joustavammin erilaisia opetusmenetelmiä ja erilaisia oppimisympäristöjä. Se kehittää myös asiantuntijuutta, mikä taas kehittää koko organisaation pedagogista toimintaa. Tulevaisuudessa yrittäjyyskasvatus näyttäytyy vahvassa roolissa. Myös digipedagogiikkaa pyritään jatkuvasti kehittämään ja tämä näkyy ihan konkreettisesti jo työelämän kentällä. Mielenkiinnolla odotan yrittäjyyshankkeen aikaansaamia yrittäjyyttä tukevia toimintatapoja ja uusia opintopolkuja. Oma alani on kansainvälinen, joten sen tien varrelta uskon omankin opettajan polkuni vielä löytyvän.
Kirjoittaja:
Marraskuussa 2018 valmistunut opettajaopiskelija Mirjami Martikainen
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
