Tunnetta peliin – käytännön retoriikkaa opettajille

Onko opettajan työ esiintymistä? Ei varmastikaan siten kuin esiintyminen ymmärretään teatterissa tai konsertissa. Opettaja on kuitenkin työssään esillä ja huomion kohteena, joten lienee hyvä tietää mitä vakuuttava esiintyminen kouluympäristössä on.

 

KUVA: LStockStudio / Shutterstock.com

Otan vauhtia Antiikin Kreikasta eli lähtökohtana pohdinnalleni on Aristoteleen Retoriikka-teoksessa esitetty näkemys, jossa argumentaatio sekä muut vaikuttamismenetelmät rakentuvat retoriikan perustalle [2].

Lukion filosofian kursseille osallistuneet muistavat, että retoriikan johtoajatuksena on pyrkimys vakuuttavuuteen kielellisessä ilmaisussa, esimerkiksi puheissa. Aristoteles jaotteli puheet käyttötilanteen mukaan kolmeen luokkaan, joista genus iudiciale viittasi juridisiin tilanteisiin, joissa tarkastellaan tehdyn teon laillisuutta tai laittomuutta. Genus deliberativum käsitteli vakuuttavuutta kansankokousten poliittiseen päätöksentekoon liittyvissä puheissa, ja Genus demonstrativum erilaisissa juhlatilaisuuksissa pidettävien puheiden keskeisiä seikkoja. Retorisesta näkökulmasta yhteistä edellisille on kohdeyleisön huomioiminen sekä pyrkimys vakuuttaa kuulijat. [1]

Vakuuttavassa puheessa on kolme keskeistä elementtiä: ethos, pathos ja logos. Ethoksella tarkoitetaan puhujan kykyä ilmentää uskottavuutta. Hänen persoonallaan on tärkeä merkitys puheen vakuuttavuuden kannalta. Puhujan tulee antaa itsestään asianmukaisen miellyttävä, ”hyvän tyypin” vaikutelma ollakseen uskottava. Voidaan puhua myös uskottavan ilmapiirin rakentamisesta [3]. Pathos tarkoittaa kohdeyleisön tahtoa hyväksyä puhuja ja sisäistää tämän viesti. Taitava puhuja ohjailee kuulijoiden emootioita retorisin keinoin, vastaamaan puheen tavoitetta. Kuulijat viritetään oikeaan mielentilaan, jotta puhujan viesti vastaanotettaisiin, jopa ilman kritiikkiä. [2] Useat poliitikot pyrkivät juuri tähän. Logos on puheen asiasisältö, johon kuuluvat väite ja perustelu. Suoraviivaisesti ajatellen siinä missä ethos ja pathos koskettavat tunteita, logos vaikuttaa järkeen. Kaksi ensin mainittua ovat eivät ole suoranaisesti argumentoivia, kun taas jälkimmäinen pyrkii vakuuttamaan argumentaatiolla eli väitteellä ja perusteluilla. Logoksen kautta retoriikka on kytkeytynyt toisiin filosofian osa-alueisiin eli argumentaatioteoriaan ja logiikkaan. [1]

Argumentointi muodostuu väitteestä ja siihen liittyvästä argumentista tai perustelusta. Opettajantyössä argumentoinnin lähtökohtana on tutkittu tieto, johon esitettävät väitteet perustuvat. Argumenteilla opettaja vakuuttaa opiskelijat väitteen sisällöstä ja toisaalta esittää merkityksiä heidän näkökulmastaan. Mahdollisimman selkeillä ja konkreettisilla selityksillä opettaja tekee väitteen ymmärrettäväksi opiskelijoille. [2] Oppimisen näkökulmasta on kuitenkin paljon tehokkaampaa, jos opiskelijat itse pohtivat väitteen perusteluja. Tällöin he tarkastelevat kriittisesti myös itse väitettä sekä sen sisältöä, mikä syventää oppimista merkittävästi. [4]

Argumentointiin liittyvät myös nk. taustaoletukset (premissit), joiden perusteella muodostuu yhteys väitteen ja perusteluiden välille. Ne ovat usein itsestään selviä tai asiayhteyteen suoraan liittyviä, ettei niitä välttämättä ole tarpeen sanoa tai kirjoittaa. Taustaoletusten tulee kuitenkin olla riittävän relevantteja suhteessa väitteeseen, jotta perustelut tukisivat väitettä eli yhteys näiden välille syntyisi. [2]

Haluamme ajatella, että opettajan työssä uskottavuus rakentuu merkittävästi tutkitun tiedon perustalle. Argumentaation asiasisällöllä eli logoksella on erittäin keskeinen merkitys. Tähän viittaa luonnollisesti se, että opettajalta edellytetään substanssin eli opetettavan aineen hyvää osaamista, mitä hankitaan koulutuksella sekä työkokemuksella, hieman opetusalasta riippuen. Toisaalta opettajan työ on kohtaamisammatti, jossa oppimisen näkökulmasta tavoitteellisella vuorovaikutuksella pyritään rakentamaan ymmärrystä vallitsevasta todellisuudesta [4]. Tällöin sillä kuinka vakuuttavasti opettaja kykenee asioita esittämään sekä rakentamaan oppimista tukevan ilmapiirin, on erittäin tärkeä merkitys. Ethos opettajan työssä on asianmukaista esiintymistaitoa, kykyä saada kontakti opiskelijoihin ja herättää heissä ajatuksia.

Opettajan työssä paljon esillä ollut opiskelijalähtöisyys on retoriikan näkökulmasta opiskelijoiden ”puhuttelemista” huomioimalla heidän lähtökohtansa myös muuten kuin pelkän asiasisällön osalta. Opiskelijoita aktivoidaan osallistumaan käsiteltäviin asioihin vuorovaikutuksen keinoin. Opettajan kertomat konkreettiset esimerkit, esittämät kysymykset sekä jopa hieman provosoivat väitteet elävästä elämästä virittävät opiskelijat asian äärelle myös tunnetasolla (ks. pathos). Oikeastaan voisi hieman kärjistäen sanoa, että opettajalla, jonka täytyy opetuksen aikana kysyä: ”onko kysyttävää?”, on vielä kehitettävää oman ethoksensa kanssa.

Tuleeko opettajan sitten olla oman asiansa helppoheikki, supliikki sanankäyttäjä ja tiedon leppoisa letkauttelija? Ei tietystikään, mutta on tärkeä pohtia oman opetuksen logoksen lisäksi ethoksen asianmukaisia keinovaroja, jotta opiskelijoiden pathos olisi käsiteltävän asian oppimisen näkökulmasta optimaalinen.

 

KT, yliopettaja Esa Virkkula
Ammatillinen opettajakorkeakoulu
esa.virkkula@oamk.fi
050 360 4911

 

Lähteet

  1. van Eemeren, F.H., Grootendorst, R. & Henkemans. F.S. 1996. Fundamentals of argumentation theory: A handbook of historical backgrounds and contemporary developments. London: Routledge.
  2. Kakkuri-Knuuttila, M-L. 1998. Retoriikka. Teoksessa M-L. Kakkuri-Knuuttila (toim.) Argumentti ja kritiikki. Helsinki: Gaudeamus, 233–272.
  3. McLaughlin, T. 2005. The Educative importance of ethos. British journal of educational studies 53 (3), 306–325.
  4. Siljander, P. 2014. Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki: Vastapaino.

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa