Huom! Oamkin blogi poistuu käytöstä
Osana verkkoympäristön uudistustyötä blogisivusto poistuu käytöstä 30.6.2024. Blogien kirjoittajat vastaavat omien tekstien talteenottamisesta ja arkistoimisesta. Ajankohtaisten blogien julkaisemista kannattaa tarjota Oamk Journalille. Blogi on saatavilla lukutilassa sisäverkosta 31.12.2024 saakka.

Yhteisiä tavoitteita ja iloisia oivalluksen hetkiä –kokemuksemme vertaismentoroinnista

Kirjoittajat

Raisa Aine
Markkinoinnin tuntiopettaja
Lapin AMK

Lauri Lantela
Kasvatustieteen yliopisto-opettaja
Lapin yliopisto 

Mervi Savela
Terveystiedon yliopisto-opettaja
Oulun yliopisto

”Cross expertise mentorointi (CEM) on kahden tasavertaisen asiantuntijan mentorointia ja vertaisoppimista” (Oamk 2018). Meidän tapauksessamme kahden sijasta oli mentoroitavaksi valikoitunut kolme muskettisoturia, jotka kohtasivat toisensa ilman selkeää käsitystä siitä, mitä syksy meille toisi tullessaan. Lauri Lantela, kasvatustieteen yliopisto-opettaja, Lapin yliopisto (Rovaniemi), Mervi Savela, terveystiedon yliopisto-opettaja Oulun yliopisto Oulusta ja Raisa Aine, markkinoinnin tuntiopettaja, Lapin AMK (Tornio), kaikki avoimin mielin valmiina yhteiseen tekemiseen.
Ensitapaamisesta lähtien keskuudessamme vallitsi iloinen ilmapiiri ja tekemisen meininki. Kynnys osallistumiseen asetettiin kiireisiin tilanteisiimme sopivan matalaksi päättämällä, että tapaamisiin ei tarvitse valmistautua, jos aikaa siihen ei ole; tapaamiset tulisivat rakentumaan kokemusten jakamiselle ja vapaamuotoiselle keskustelulle. Siinä sitten opitaan, mitä opitaan. Olimme tulleet mentorointiin oppimaan jotain toisiltamme ja näin myös kävi. Keskusteluiden sisältö saatiin sovittua nopeasti, kun huomasimme meitä yhdistivät verkkopedagogiikan haasteet. Riippumatta siitä oliko ryhmäkoko verkossa 300 henkilöä vai 30 henkeä, kohtaamme arjessa ja opetustyössä samankaltaisia haasteita. Nostimme näistä haasteista erityisiksi teemoiksi arvioinnin, sitouttamisen ja vuorovaikutuksen. Valitsimme ne tapaamistemme aiheiksi. Sovimme yhteiset tapaamiset tehtäväksi Skypen välityksellä ja tapasimme ennen kaikkien mentoroitavien yhteistä välitapaamista muutaman kerran. Näistä tapaamisista saimme paljon irti ja päätimme jakaa kokemuksiamme blogin avulla.

1.11.2018 Arvioinnin haasteet

Ensimmäisessä tapaamisessamme keskustelimme arvioinnista. Pohdimme, miten voisimme kehittää arviointiamme niin, että se olisi entistä läpinäkyvämpää ja tukisi oppimista entistä paremmin, ja että se ei tarpeettomasti kuormittaisi opettajaa. Kurssin sisällöstä, tavoitteista ja toteutuksesta linjakkaasti johdetut arviointikriteerit nousivat keskustelussamme opetuksen kulmakiveksi; selkeät arviointikriteerit antavat suuntaviivat sekä opetuksen suunnittelulle että opiskelijan työskentelylle. Pohdimme myös millainen arviointityö on opettajalle tarkoituksenmukaista ja mikä taas ei? Esimerkiksi useisiin moduuleihin jaettu kurssi, jossa opiskelijoita on satoja, nostaa erillisten arvioitavien suoritusten määrän korkeaksi. Jos työskentelylle, esimerkiksi verkkokeskustelulle, on asetettu kriteerit, on meidän opettajina myös arvioitava, täyttyvätkö ne. Sama arvioinnin vaatimus koskee tietysti myös oppimispäiväkirjoja ja esseitä. Puhuimme siitä, kuinka verkkokeskusteluiden arvioinnissa vertaisarviointi ja suoritusten ryhmäraportointi ovat luonnollinen ja helposti järjestettävissä oleva tapa tehdä arvioinnista sellaista, että se edistää oppimista ja vähentää opettajan turhaa työtä. Voisimmeko hyödyntää vertaisarviointia myös muussa työssä, kuten esseiden arvioinnissa?
Mervi jakoi tässä kohtaa keskustelua kehittämänsä metodin, jonka Raisa ja Lauri päättivät ottaa kokeiluun ASAP. Mervi kertoi käyttävänsä kurssiensa esseesuorituksessa vertaisarviointia ja opponointia. Kymmensivuisen esseen ensimmäisen arviointiluennan ja palautteen tekee toinen opiskelija. Palautteen perusteella opiskelijalla voi työstää esseetään vielä viikon ennen opettajalle palauttamista. Tämä on sekä Mervin että hänen opiskelijoidensa mukaan edistänyt oppimista, nostanut töiden tasoa ja vähentänyt opettajaa kuormittavien täydennyspyyntöjen määrää. Ideoimme tällä tapaamiskerralla Mervin esimerkin innoittamina myös muita edellä kuvatun kaltaisia toimintamalleja, joissa opiskelijat voivat entistä tehokkaammin oppia toisiltaan töistä. Ne kun ovat aiemmin jääneet vain opettajan luettavaksi.

12.11.2018 Sitoutuminen ja vuorovaikutus verkossa

Toisena teemana käsittelimme vuorovaikutuksen ja sitouttamisen haasteita, joita olimme kukin verkko-opetuksessa kohdanneet. Mietimme, kuinka aktivoida suurta ryhmää opetuksen aikana, tai kuinka sitouttaa opiskelijat tekemään yhdessä asioita yhteisen päämäärän eteen. Verkossa vapaamatkustaminen on helppoa ja muuta ryhmää kohtaan epäreilua. Mietimme, kuinka voimme ratkaista tämänkaltaisia ongelmia verkko-opetuksessa.

Yhtenä ajatuksena oli, että heti opetuksen alkuun tulee kirkastaa tuntimäärät, mitä verkko-opetus opiskelijalta vaatii. Yksi yhteinen havainto oli se, että opiskelijoita työmäärä hirvittää tai yllättää. Kurssin suorittaminen ja sen sisältöjen hallinta hyvällä tasolla voi tarkoittaa monen viikon täysipäiväistä työskentelyä. Tämä saattaa tulla monelle verkko-opetukseen ilmoittautuneelle kokemuksemme mukaan yllätyksenä. Vaikka verkko-opiskelu on usein ajasta ja paikasta riippumatonta, vaatii se silti opiskelijalta usein sitoutumista ryhmän ja kurssin keskustelujen ja tehtävien yhdessä sovittuihin aikatauluihin ja tekemiseen. Opintojakson alussa tehty ajankäytön suunnitelma voisi olla työkalu, joka konkretisoisi opiskelijalle kokonaistyömäärää, edistäisi opintoihin sitoutumista ja helpottaisi ajankäytön hallintaa. Jos kurssi vaatii esimerkiksi noin 135 tuntia työtä, on opiskelijan hyvä harkita, onko hän valmis sitoutumaan suureen työmäärään, ja miten hän aikoo tuon ajan käyttää. Ilman tämän kaltaista harkintaa voi sitoutuminen olla heikkoa, kun kurssin työmäärä yllättää ja opiskelijalle tulee aikatauluttamisen ongelmia. Toinen ajatus verkkotyöskentelyn sitoutumisen ja vuorovaikutuksen parantamiseen oli se, että opiskelijoita olisi hyvä pyrkiä yhdistämään sellaisiin ryhmiin, joissa elämäntilanteet kohtaavat. Perhe, työ tai paikkakuntakohtainen yhtäläisyys voi helpottaa yhdessä tekemistä. Tähän yhteisten intressien löytymiseen kehittelimme työkalua verkkoalustalle, esim. Padlet -alustalle, jossa selkeällä kysymyspatteristolla saamme opiskelijoita löytämään kohtalotovereitaan. Työnimenä työkalulla oli opiskelun tinder, tai ensitreffit verkkoluokassa.

Lähteet:
https://www.oamk.fi/fi/tutkimus-ja-kehitys/hankkeet/kope/ajankohtaista/?kieli=&ak_osio=uutisjuttu&kid=61&id=59679 (viitattu 10.12.2018) Kehity työssäsi ja hae mukaan mentorointiin. Julkaistu: 26.9.2018 klo 15:16

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *