Suoritin ensimmäisen vuoden tilaharjoittelun Ruukin maaseutuopistossa hevoskeskuksen puolella kesällä 2019. Hevoskeskus koostuu sekä ratsu- että ravipuolesta. Ratsupuolen hevoset ovat koulun omia hevosia ja ravipuolen hevoset ovat Mauri Jaaran valmennuksessa olevia yksityisiä ravihevosia. Hevoskeskuksen tallissa on tilaa yhteensä 40 hevoselle. Lisäksi maaseutuopiston pihapiirissä on pienempi 12 hevosen yksityistalli sekä pihatto.

Apua mitä tästä kesästä tulee

Otin töistä opintovapaata kesäksi, jotta pystyin suorittamaan harjoitteluni rauhassa siihen täysillä keskittyen. Aloitin harjoitteluni kesäkuun puolessa välissä. Jännitin melko paljon ensimmäistä päivääni Ruukissa, mutta päivän mittaan jännitys muuttui ainoastaan innostukseksi.

Ensimmäisenä päivänä tutustuin paikan tiloihin ja toimintatapoihin sekä tallin normaaliin rytmiin. Asiaa tuli niin paljon, että olin ihan kauhuissani muistaisinko kaikkea.  Kävimme läpi yhdessä tallimestarin kanssa mitä minun tuleviin työtehtäviin kuuluisi.  Niin sanottu ammattinimikkeeni oli kesällä harjoitteleva tallimestari. Se työ sisälsi muun muassa hevosten hoitamista, hevosten liikutusta, tallitöiden tekemistä, talliympäristön hoitamista, koneiden käyttöä ja mikä parasta, opiskelijoiden ohjausta. Vastuu oli siis suuri. Alussa täytyi kirjoittaa ylös asioita, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja opiskelijat olivat tukenani, jos en esimerkiksi muistanut jonkun hevosen nimeä tai tiettyä toimintatapaa paikassa.

Tallin arki kesällä

Tallin ratsuhevoset viettivät alkukesästä ansaittua laidunlomaa talliympäristön läheisyydessä. Vaikka hevoset lomailivat, niitä kuitenkin käytiin hoitamassa laitumilla. Esimerkiksi haavat putsattiin, huolehdittiin ötökkämyrkyt ja rasvaukset sekä välillä harjailtiin niitä, muutoin hevoset saivat viettää lomaa. Jossain vaiheessa kesää hevoset palasivat pikkuhiljaa liikutukseen, jolloin pääsin ratsastamaan niin paljon kuin vain halusin ja ehdin muilta töiltä.

Ravitallin puolella oli pääsääntöisesti koko ajan noin 20 hevosta. Hevoset viettivät yöt ulkona ja päivät sisällä. Loppukesästä rytmi kääntyi toisinpäin, jolloin hevoset tarhasivat päivät ja viettivät yöt sisällä.

Alkukesästä kun hevoset otettiin aamulla tarhoista sisälle, niiltä mitattiin mm. lämmöt, jotta pystyttiin huomaamaan pienimmätkin terveydentilan muutokset. Kun kaikki hevoset olivat sisällä, päivä jatkui muiden tallitöiden merkeissä.  Tehtäviin kuului esimerkiksi heinäpussien pussittamista, vesien vientiä ja hevosten valjastusta tai ajoa. Lisäksi oppilaiden kesäjaksoon kuului talliympäristön hoitaminen, johon liittyen kesän aikana esimerkiksi pesimme tallin, maalasimme aitoja ja katoksia, teimme aitoja ja siistimme talliympäristöä.

Iltatallissa hevoset hoidettiin kunnolla ennen ulos menemistä. Kesäjaksoon kuului pääsääntöisesti myös pikkutallin hoitaminen niin aamulla kuin illalla. Normaali työaika oli aamutallissa 6:00–11:00 ja iltatallissa 16:30–19:00.

Mitä jäi käteen harjoittelusta?

En voisi olla tyytyväisempi harjoittelupaikkaani. Kokemuksena se oli aivan mahtava, sillä muu henkilökunta otti minut avosylin vastaan ja luotti täysin tekemiseeni. Sain todella paljon vastuuta, mikä mielestäni välillä tuntui hurjalta mutta toisaalta olin todella otettu tästä mahdollisuudesta oppia niin valtavasti.

Vaikka tallityöt ja yksintyöskentely olikin jo tuttua hommaa, oppii aina jotain uutta, sillä joka paikassa on aina omat tapansa tehdä asiat. Hevoskeskus on oppilaitos, siellä oli paljon asioita, joita ei välttämättä “tavallisessa” tallissa tarvitse huomioida.

Oppilaiden turvallisuudesta huolehtiminen esimerkiksi on yksi niistä asioista. Oli hienoa saada työskennellä nuorten kanssa, sillä se oli asia, jota en ollut aikaisemmin tehnyt. Jokainen omalla persoonallaan jäi mieleen ja toivon, että heilläkin oli yhtä mukava kesä kuin minulla. Vaikka kiire ja väsymys välillä painoi takaraivossa, yhdessä me suoriuduimme päivästä kuin päivästä.

Olipa työ mikä tahansa, siitä selviytyy hyvien työkavereiden kanssa. Niitä minulla oli niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin. Voin todellakin sydämeni pohjasta suositella tätä harjoittelupaikkaa muillekin agrologiopiskelijoille. Tässä harjoittelussa opin niin käytännön asioita kuin esimiestyötäkin.

Mieleenpainuvimmat kokemukset

Jokainen kokemus harjoittelussa on kyllä ollut ikimuistoinen, mutta muutama jäi erityisesti mieleen.

Hevosten kanssa työskennellessä, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Yksi mieleenpainuvimmista muistoista harjoittelun ajalta oli, kun yksi poneista sai vakavan silmävamman tapaturman johdosta. Ponia tuli lääkitä säännöllisesti muutaman tunnin välein, jopa yöllä. Vaikka ponia hoidettiin hyvin ja rakkaudella, eläinlääkäri sekä tallin henkilökunta koki ponin parhaaksi saattaa se lopulta ikiuneen.

Lisäksi oli erilainen kokemus sekin, kun oppilaitokseen saapui Ranskasta vaihto-opiskelijoita, joista toinen tuli työskentelemään talliin. Omana haasteena olikin kielimuuri, sillä kyseinen vaihto-opiskelija ei puhunut juurikaan englantia sekä minun henkilökohtainen ranskankielentaitoni oli hyvinkin suppea. Mutta kaikesta huolimatta saatiin homma toimimaan yhdessä opiskelijoiden kanssa ja toivonkin, että hänkin on viihtynyt vaihdossaan.

Emilia Miettunen, agrologiopiskelija