Arviointia, arvostelua vai arvausta osa I: miten toteutetaan opiskelija-arvioinnin kokonaisuus?
Opiskelija-arviointi on minusta opettajan työn haastavin osa. Tuskailen sen kanssa tämän tästä. Millä ihmeellä saisin siitä sujuvampaa, sanalla sanoen helpompaa.
Näin kuvasi eräs opettaja oman työnsä tärkeää osa-aluetta, opiskelija-arviointia. Se on usein haastavaa, mutta ei välttämättä tarvitse olla. Kolmiosaisessa blogikirjoitussarjassa käsittelen opiskelija-arvioinnin kysymyksiä osaamisperusteisessa korkeakoulutuksessa. Teemoina ovat arvioinnin kokonaisuus, osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien laatiminen sekä oppimista edistävä arviointi.
KUVA: Rawpixel.com/Shutterstock.com
Opiskelija-arviointi on joskus ymmärretty toimintana, jossa opiskelijat laitetaan koulumenestyksen mukaiseen järjestykseen, usein testaamisen avulla. Se on kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus ja koostuu erilaisista, opiskelijan oppimisen edistämiseen tähtäävistä toiminnoista: 1) opintojakson alussa opiskelija arvioi lähtötasonsa, 2) opintojen aikana hän saa ja myös itse antaa palautetta sekä 3) osoittaa hankkimansa osaamisen monipuolisilla tehtävillä. [1]
Opiskelija voi arvioida lähtötasonsa heti opintojakson alussa tai vaihtoehtoisesti ennen opintojakson varsinaista aloitusta ennakkotehtävänä. Arvioinnissa voidaan hyödyntää erilaisia menetelmiä ja työkaluja, mutta perusidea on yhteinen. Opiskelija perehtyy opintojakson osaamistavoitteisiin ja vastaa: mitä osaan, mitä minun tulisi osata, miten kehitän osaamistani opintojakson aihealueessa. Opintojakson sisällöt ovat opiskelijalle uusia, joten tehtävä ei ole aivan helppo. Hän tarvitsee lähtötasonsa arvioimiseksi selkeän ohjeistuksen ja mahdollisesti myös ohjausta. [2]
Jos oppilaitoksella ei ole lähtötason arviointiin tehtyä työkalua, toimivia ovat erilaiset verkkosovellukset. Niissä arviointi tapahtuu esimerkiksi klikkaamalla osaamistasoa kuvaavaa vaihtoehtoa ja kirjoittamalla osaamiskuvauksia avoimiin vastauskohtiin.
Opettajan näkökulmasta lähtötason selvittäminen tuottaa tietoa opiskelijoiden osaamisesta opintojakson aihealueessa. Saadun tiedon perusteella opettaja “virittää” opintojakson sisällön ja toteutuksen vastaamaan opiskelijoiden osaamisen kehittämistarpeita sekä ottaa huomioon eri osaamistasoilla olevat opiskelijat. [3]
Opiskelijalle lähtötason selvittäminen rakentaa ymmärryksen opintojakson sisällöistä ja osaamistavoitteista. Molemmat ovat keskeisiä asioita, jotta hänen on jatkossa mahdollista itse arvioida ja ohjata oman osaamisensa kehittymistä. [4]
Opintojakson aikana annettava palaute ohjaa opiskelijaa ymmärtämään, mitä osaamista hänen tulee vielä kehittää. Palaute kohdistuu pääosin opintojakson sisällön osaamiseen, mutta sen keskeinen tarkoitus on vahvistaa opiskelijan osallisuutta arvioinnin toteutuksessa. Opettaja ohjaa kysymyksillä ja käytännön esimerkeillä opiskelijaa pohtimaan opittavaa asiaa sekä huomaamaan osaamisen kehittämistä vaativia asiakokonaisuuksia. Arviointiin osallistumisen myötä opiskelijat oppivat reflektoimaan osaamistaan ja pohtimaan työnsä laatua. Kaikki keskeisiä korkeakoulutetun asiantuntijan työelämätaitoja. [1]
Opiskelija osoittaa opintojaksolla osaamisensa vasta sen jälkeen, kun hänellä on ollut ensin mahdollisuus oppia osaamistavoitteissa määritellyt asiat. Opettaja suunnittelee osaamisen osoittamiset sellaisiksi, että ne tuovat opiskelijan käytännön ja teoriaosaamisen näkyviin ammatinhallinnan kannalta monipuolisesti.
Opiskelija-arvioinnin kokonaisuuden pitkän tähtäimen tavoite korkeakouluopinnoissa on auttaa opiskelijaa kehittämään ammattitaidon lisäksi yleisiä työelämätaitoja. Ne eivät kehity pelkästään järjestämällä työelämätaitojen opintojakso. Keskeistä on, että opiskelijat toimivat opinnoissaan työelämän edellytysten mukaisesti – arvioivat osaamistaan, asettavat tavoitteita ja seuraavat niiden saavuttamista.
Laadukas opiskelija-arviointi toteutetaan aina suhteessa laadittuihin osaamistavoitteisiin ja arviointikriteereihin. Millainen on hyvä osaamistavoite ja arviointikriteeri, kuinka ne laaditaan? Näitä asioita tarkastelen blogikirjoitussarjan seuraavassa osassa.
Esa Virkkula, yliopettaja
Oulun ammattikorkeakoulu/Ammatillinen opettajakorkeakoulu
esa.virkkula@oamk.fi
p. 050 360 4911
Lähteet
[1] Boud, D. & Falchikov, N. 2006. Aligning assessment with long-term learning. Assessment & Evaluation in Higher Education 31 (4), 399–413.
[2] Adachi, C., Hong-Meng Tai, J. & Dawson, P. 2018. Academics’ perceptions of the benefits and challenges of self and peer assessment in higher education. Assessment & Evaluation in Higher Education 43 (2), 294–306.
[3] Boud, D. & Molloy, E. 2013. Rethinking models of feedback for learning: The challenge of design. Assessment & Evaluation in Higher Education 38 (6), 698–712.
[4] Yucel, R., Bird, F.L., Young, J. & Blanksby, T. 2014. The Road to Self-assessment: Exemplar marking before peer review develops first-year students’ capacity to judge the quality of a scientific report. Assessment & Evaluation in Higher Education 39 (8), 971–998.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019110636905
