Kia Ora New Zealand!

Saavuin kaukaiseen maahan marraskuisena päivänä 2019. Päämääränäni oli työskennellä 6 viikkoa Technology Institute of Wellington and Whitireia -nimisessä ammatillisessa oppilaitoksessa opetusharjoittelussa Uuden Seelannin pääkaupungissa Wellingtonissa. Tehtäviini kuului osaamisen kehittäminen suunnitelman mukaan seuraamalla opetusta, mahdollisesti itse opettamalla sekä raportoimalla oppimaani. En ole mikään nuori tyttö enää, vaan 53 vuotias. Luotin siihen, että pärjään kyllä, tuli mitä tuli. Ennakko-odotukseni ystävällisestä vastaanotosta kävi toteen.

Koulun henkilökunta ja opiskelijat vastaanottivat minut kiinnostuneesti, sillä olin ensimmäinen ulkomaalainen opettajaharjoittelija heidän oppilaitoksessaan. Lisäksi tulin vielä kaukaa, heidän näkökulmastaan hyvin eksoottisesta maasta. Sain oman pöydän opettajien avokonttorista, jossa tein omia opiskelutehtäviä vapaatunteina tutustuen samalla muihin opettajiin ja henkilökuntaan. Harjoitteluni aikana seurasin Project management ja Sales and Marketing -kurssien opetusta ja perehdyin opetusmetodeihin, kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen, mistä raportoin. Jännittävä yksityiskohta oli mm. Sales and Marketing -kurssin viimeinen päivä, jolloin teimme työhaastetteluja yhdessä Thelma-opettajan kanssa jokaiselle kurssin opiskelijalle luokan edessä.

Opin valtavasti erityisesti monikulttuurisen ryhmän opetuksesta, siitä kuinka erilaisista maista tulevia opiskelijoita opetetaan ystävällisesti, jämäkästi ja suvaitsevasti. Opiskelijat olivat kotoisin Intiasta, Kiinasta, Malesiasta, Brasiliasta, Nepalista ja monesta muusta maasta. Maista, joiden kulttuuri ja koulunkäynti poikkeaa merkittävästi uusiseelantilaisesta ja länsimaisesta tavasta opiskella.

Vaihdon ajan asuin kahden kissansa kanssa asuvan eläkeläisrouvan, Shellyn, luona. Kun saavuin perille, istuimme saman tien koko illan olohuoneessa ja juttelimme kaikesta. Tunsin oloni kotoisaksi heti ensi hetkestä lähtien. Kuuden viikon aikana puimme joka ilta päivällisen ääressä paitsi päivän tapahtumat, myös hyvinkin syvälliset asiat. Välillä katsoimme telkkaria, välillä hyppäsimme autoon ja lähdimme kiertämään ympäristöä.

Kävimme mm. bongailemassa ns. joulutaloja, poimimassa boysenmarjoja, autoilimme rannikkokaupunkeihin, etsimme ns. greenstonea puroista ja sen varsilta, metsästimme joulukuusta ja kaikkea muuta kivaa. Lisäksi juoksin paljon, kävin kuntosalilla ja viikonloppuisin tutustuin Wellingtonin nähtävyyksiin. Minulla ei olisi voinut olla parempaa vuokraemäntää. Ystävyytemme jatkuu, vaikka harjoitteluni on jo päättynyt.

Olen valtavan kiitollinen OAMK:lle, että sain tällaisen mahdollisuuden vielä tässä iässä. Sain matkalta uusia ystäviä. Vietin mm. joulun kiwi-perheessä. Kiwiksi kutsutaan jokaista, joka asettuu maahan asumaan. Muistelen koko tätä kokemusta lämmöllä lopun elämäni. Sain mukaani ammatillista osaamista monikulttuurisen ryhmän opettamisesta, kielitaitoni karttui ja sanavarastoni laajeni. Lähtekää ihmiset, jos voitte. Älkää turhaan pelätkö tuntematonta. Pärjäätte kyllä ja kasvatte samalla ihmisenä. Ja kukaties matka voi kääntää elämänne suunnan.

Tuula Wester

PS: Kia Ora on maorin kieltä ja vapaasti käännettynä se tarkoittaa Hi tai Hello.