Ajatuksia verkko-opettajana saamastani palautteesta ja kehittymiskohteistani
Kirjoittajana opettajaopiskelijamme Mikko Toiviainen.
Opiskelen ammatilliseksi opettajaksi verkko-opintoryhmässä, jossa opetuskokemus karttuu webinaareissa opettamalla. Opintoryhmämme jaettiin tiimeihin, jotka vuorollaan suunnittelivat ja toteuttivat opetusta toisille ryhmäläisille ammattipedagogiikkaan liittyvissä teemoissa. Jokainen opettajaopiskelija toimii siis sekä opettajana että opiskelijana kaikissa webinaareissamme. Opiskelijan tehtävänä oli myös antaa palautetta tiimien opetuksesta Google Forms -kyselylomakkeella. Olin jäsen Autiotupa -tiimissä. Meidän tuottamamme opetuksen toteutussuunnitelmat (totsu) ovat matkan varrella selkeytyneet, pedagogisten termien käyttö on tarkentunut ja johdonmukaistunut. Opetuksessa käytetyt lähteet ovat monipuolistuneet ja jäsenet osaavat aiempaa paremmin hypätä tuuraamaan toinen toisiaan tarpeen vaatiessa. Lisäksi verkkodidaktiset ratkaisut ovat aiempaa perustellumpia.
Toteutussuunnitelmien selkeytyminen ja kehittynyt opettajaosaaminen ovat sidoksissa toisiinsa. Opiskelijatiimeissä on kehittynyt ymmärrys totsun merkityksestä opettajan työkaluna. On tärkeä osata tiivistää tuleva opetussessio (esim. oppitunti tai laajempi kokonaisuus) niin selkeään muotoon, että toinenkin opettaja voisi totsun perusteella toteuttaa opetuksen. Kuukausien aikana olemmekin paitsi “kasvaneet yhteen” tiiminä, myös oppineet käyttämään totsua toistemme sijaistamisen työkaluna. Samalla totsu myös selkeyttää omaa ajattelua toimimalla opetuksen arvioinnin peilinä: vastaako opetus osaamistavoitteisiin? Onko opetusmenetelmissä tarpeeksi vaihtelua? Mitä opiskelijat tekevät oppiakseen? Ja erityisesti: onko aikataulu realistinen? Vaikka ajankäyttö on joka kerta pedantisti suunniteltu, on tiimillämme ja minulla itselläni sekä webinaariopettajana että mediakouluttajana jatkuvasti ongelmia opetusajan riittämisessä. On vaikea arvioida, kuinka paljon aikaa avoimeen keskusteluun tarvitaan. Erään webinaarin kunnianhimoisessa suunnitelmassamme 40 minuutin oppitunti jakaantui kuuteen yhtä pitkään opetustuokioon, joista lähes kaikkiin sisältyi keskustelua. Yritimme pitää tiukasti kiinni aikataulusta, vaikka se tarkoitti hyvän keskustelun katkaisemista kerta toisensa jälkeen. Jälkiviisaana (ja palautteesta oppineena) on helppo todeta, että liian tiukaksi suunniteltu opetusaikataulu pikemminkin ehkäisee kuin edistää oppimista.
Kuvituskuva
Kehitystä tiiminä ja yksilönä
Webinaarien palautekeskustelussa puhuttiin myös tiimityön käytännöistä ja siitä, miten tunnistamme ja hyödynnämme ryhmän vahvuuksia. Kriittisesti katsoen tiimityömme lopputulos ei aina ole ollut huippua, vaan pikemminkin monenkirjavan potentiaalin pienin yhteinen nimittäjä – se, mikä “nyt ainakin riittää”. Olemme käyneet railakasta ja ikimuistoista keskustelua, mutta voisimme silti kehittyä enemmän pohtimalla, mitkä ovat kunkin motivaatiot opettajaksi opiskelemisessa sekä toisaalta, miten saisimme eri aloilta olevasta osaamisestamme parhaan hyödyn opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Opetuksesta saatu palaute on kautta opintojen annettu pääosin tiimitasolla, joten minun on vaikea yksilöidä sen pohjalta tärkeimpiä henkilökohtaisia kehityskohteitani opettajana. Suoraa henkilökohtaista palautetta sain aivan ensimmäisestä webinaariopetuksestani. Palaute oli oikein positiivista ja perusteltua.
Vaikken sinänsä epäile saamani palautteen rehellisyyttä, palautteen keräämisen metodi tuossa webinaarissa (chat-palaute) ei ollut anonyymi, minkä vuoksi kriittisemmät ajatukset ovat ehkä voineet jäädä lausumatta. Palautteen perusteella koen, että minun tulee kehittyä erityisesti verkkopedagogisissa ratkaisuissani: millainen verkko-opettaminen toimii joissain sisällöissä ja mille opiskelijaryhmille. Haluan siis kehittyä tällaisten ratkaisujen ja ideoiden soveltamisessa. Opiskelijoiden kuunteleminen ja oppimiskeskustelun johtaminen, jotta voin huolehtia kaikkien mahdollisuudesta olla mukana tasapuolisesti, on myös kehittymiskohteeni. Haluan oppia hallitsemaan paremmin ajankäyttöäni opettajana. Kello ei saa hallita minua, vaan minä kelloa. Oppimista siis riittää myös jatkossa. Opettaja tuskin on valmis opettajaopintojen jälkeenkään.
Kirjoittaja
Mikko Toiviainen
Opettajaopiskelija
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajankoulutus
