Laitesuunnittelijan pitää osata myös ohjelmoida

Laite- ja tuotesuunnittelun opiskelijoilla Teemu Mantereella ja Jaakko Ropposella on menossa kolmannen opintovuoden kevät. Jaakko tekee parhaillaan toista yritysprojektia Nokialle. Teemu oli suunnitellut tekevänsä yritysprojektit vaihtokohteessa Japanissa, mutta lähtö peruuntui ja hän aloittaa ne huhtikuussa samoin Nokialla. Kummallekin opinnot ja niihin sisältyneet projektit ovat osoittaneet alan monipuolisuuden.

Teemu Mantere ja Jaakko Ropponen ovat jo päässeet kiinni kolmannen opintovuoden yrityslähtöisiin tuotekehitysprojekteihin (kuva Essi Ranta)

Intohimo alaa kohtaan saa selvittämään ja kokeilemaan

Teemu Mantere hakeutui alalle ICT-asentajan koulutuksen ja myyntityön jälkeen ja sanoo olleensa aina kiinnostunut laitepuolesta. Jaakko Ropponen kuvaa itseään aina tietokoneiden parissa viihtyneeksi väkertelijäksi, jolle lukion jälkeen selkeni, että Oulussa tarjolla oleva laite- ja tuotesuunnittelu olisi kiinnostava ala. Heidän mukaansa monella laite- ja tuotesuunnittelun opiskelijoista on erityinen intohimo tähän alaan ja itsekseen värkkäilyyn. Kiinnostus ajaa selvittelemään asioita ja käyttämään aikaa myös koulun ohessa.

Jaakko toteaa käsityksen alasta muuttuneen opiskelun aikana: – Nyt kun olen ollut harjoittelussa ja yritysprojekteissa Nokialla, huomaan, että mukana on yllättävän paljon koodin vääntämistä.
Teemulle alan perusteet hahmottuivat edellisessä koulutuksessa. – Perusfaktathan elektroniikassa pysyvät samoina, mutta ohjelmoinnin osuus oli minullekin uutta. Simulointi korostuu esimerkiksi Nokialla ja tuntuu olevan iso muutos suunnittelijoiden työssä.

Kansainvälisessä projektissa pääsi tekemään laite- ja ohjelmistoyhteistyötä

Kumpikin pitää parhaana kouluprojektina toisen vuoden kevään tuotekehitysprojektia belgialaisen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Teemu arvostaa sen antamaa realistista kuvaa työelämästä ja kokemusta kansainvälisestä työryhmästä: – Tässä hypättiin projektiin ilman, että oltiin edes tavattu henkilöitä aiemmin. Projektissa tuli käyttää painettavaa elektroniikkaa. Meidän tuotteemme oli kokoon taitettava matkapiano, jonka näppäinten painallukset saatiin kuulumaan PC:llä tai puhelimelta. Belgialaiset opiskelijat ohjelmoivat siihen tarvittavan sovelluksen.

Jaakon työryhmä kehitti älyhansikkaan, jolla ohjataan tietokonetta etänä. – Valmis tuote oli joustava hansikas, joka tunnisti kosketuksen, käden kallistukset ja sormen taivutukset. Saimme tehtyä jopa toimivan 3D-mallin kädestä. Belgialaisten tekemässä ohjelmassa hansikas saatiin toimi hiirenä työpöytäkäytössä.

– Tuossa vaiheessa opiskelimme toisen vuoden kevättä, ja meillä oli jo hyvä pohja mikrokontrollerin ohjelmoinnista ja elektroniikasta, joita päästiin soveltamaan. Painettava elektroniikka oli siinä vaiheessa uusinta asiaa. Kehittelyssä vaadittiin esimerkiksi tarkkaa signaalinkäsittelyä.

Robottiprojektissa koottiin osasista toimiva valvontajärjestelmä

Kolmannen vuoden syksyn robottiprojektista Jaakolle ja Teemulle jäi erityisesti mieleen kokemus siitä, miten työryhmien hyvin suunnittelemat osaprojektit loksahtavat yhdeksi toimivaksi järjestelmäksi. Mukana oli melkein 20 laitepuolen opiskelijaa.

Valvontajärjestelmä toimisi esimerkiksi isossa hallissa niin, että itsenäisesti ohjautuvat autot saavat RuuviTag- antureilta viestin hallin lämpötilan, kosteuden, ilmanpainen tai liiketunnistimen muutoksista. Auto ajaa hälytyskohteeseen ottamaan kuvan kohteesta ja kuvantunnistusjärjestelmä havaitsee siitä henkilön tai esineen. UR15-robottikäsi ohjelmoitiin vaihtamaan autoihin täysi magneetilla kiinnittyvä akkupatteri, kun auto hakeutuu tankkauspisteelle. Järjestelmään kuului lisäksi palvelin ja tietokanta sekä sovellus järjestelmän ohjausta varten.

Valvontajärjestelmää, autoja ja robottia ohjataan mobiilisovelluksella

Teemu koki, että tässä projektissa hahmottuivat hyvin ison kokonaisuuden hallinta ja projektin johtamisen merkitys. – Ryhmät valitsivat osa-alueet oman mielenkiintonsa mukaan ja hoitivat osuutensa tunnollisesti. Tärkeää oli pienten ryhmien välinen yhteistyö ja jatkuva yhteydenpito Teamsissä. Kahdessa kuukaudessa saatiin valmiiksi hyvä kokonaisuus.

Jaakko luonnehtii projektia myös haastavaksi. – Tässä oli erityisen hienoa nähdä, että kun suunniteltiin huolella rajapinnat sovelluksen, palvelimen ja autojen välillä, ne sitten myös toimivat! Ryhmät olivat tosi itsenäisiä ja koko ajan pystyi luottamaan muiden osaamiseen.

Jaakon ja Teemun opiskeluryhmässä osa tähtää varmaan perinteisemmin HW-suunnittelijoiksi, mutta projekti valotti hyvin opiskelualan monipuolisuutta. Laitesuunnittelun lisäksi vastaan tuli esimerkiksi palvelimen ylläpitoa, tietojärjestelmiä ja softaa. Tätä osaamista tarvitaan etenkin sulautettujen laitteiden suunnittelussa.

Minkälainen olisi tulevaisuuden ihannetyöpaikka?

Teemu: – Ei tule mieleen yksittäistä työpaikkaa, mutta mukavaa olisi semmoinen, jossa tehdään jotakin aivan uutta eikä vain kehitetä aiempaa tuotetta. Sanotaan, että kunhan pääsee tekemään jotakin kivaa!

Jaakko: – Sehän olisi hienoa, jos olisi miljoonan euron idea ja perustaisi startupin ja saisi sen vetämään. Tai jos pysytään maan pinnalla, niin olen samaa mieltä kuin Teemu: on hienoa, jos näkee oman käden jäljen ja pääsee kehittämään jotakin uutta.

Teksti: Tuula Hopeavuori
Kuvat: Essi Ranta, Teemun ja Jaakon projektiryhmien dokumentaatio

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.