Jättikö pandemia kansalaisopiston kurssilaiset sohvalle?

Kursiivilla otteita Raahe-opiston kevään 2022 asiakaskyselystä, keskusteluista asiakkaiden kanssa sekä Raahen Seudun nettigallupista.

Kansalaisopistoissa on oltu koko pandemian ajan huolissaan opiskelijoiden passivoitumisesta, ilmoittautumisten vähyydestä ja sitä myötä kurssien peruuntumisista. Kansalaisopistojen opiskelijoille kursseilla koettu yhteisöllisyys on perinteisesti ollut tärkeää, vaikka motiivi opintoihin hakeutumiseen olisikin oman osaamisen kehittäminen. Osallistumisen kautta paitsi osaaminen, myös sosiaaliset kontaktit ja yhteenkuuluvuus lisääntyvät. Kansalaisopistossa ihmiset saavat merkityksellisiä kokemuksia yhdessäolon lisäksi muun muassa kulttuurista, liikunnasta ja luonnosta. Tämä tutkitusti parantaa toimintaan osallistuvien elämänlaatua. Pandemian kestäessä kursseja on jouduttu kuitenkin perumaan aiempaa enemmän, kun ilmoittautuneita ei ole riittävästi eivätkä asetetut osallistujaminimit täyty. Tämä johtaa tietenkin siihen, että nekään, jotka haluaisivat palata opiskelun, harrastuksen ja yhdessäolon pariin, eivät kurssin peruuntuessa pääse osallistumaan.

Korona vei pitkäksi aikaa tanssinhurmaa. Nyt parempi tilanne, toivotaan että jatkuu.

Kesällä 2022 päivitetty opetushallituksen ohjeistus vapaan sivistystyön järjestämisestä ja koronatilanteesta palautumisesta toteaa, että ”vapaan sivistystyön tavoitteena on jatkaa koulutusten kautta toteutuvaa osallistujien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämistä”. Opetushallitus rohkaisee opetuksen järjestäjiä pohtimaan muun muassa miten motivoida opiskelijoita palaamaan opintojen pariin ja sitä kautta ehkäisemään yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.

Ei murehdita sitä enää, nyt on hyvä!

Syksyllä 2022 uuden lukuvuoden ilmoittautumisten alkaessa ilmassa oli epävarmuutta, vaikka pandemian pahimmat vaiheet ovat jo takanapäin. Tämä epävarmuus ja huoli ilmoittautumisten sujumisesta tuli ilmi muun muassa Meri-pohjolan opistopiirin ja Kansalaisopistojen liiton järjestämissä tilaisuuksissa, Kansalaisopistojen liiton uutiskirjeissä sekä rehtoreiden ja apulaisrehtoreiden sosiaalisen median ryhmissä käydyissä keskusteluissa. Samaa epävarmuutta tuli esille myös meillä Raahe-opistossa asiakkaiden kanssa keskustellessa. Osa opiskelijoistamme odotti innolla uuden lukuvuoden alkua ja osa oli jo aiemmin viestittänyt, ettei koronan vuoksi osallistuisi opetukseen.

Jään vielä täksi vuodeksi sohvalle makoilemaan ja odottamaan koronatilanteen rauhoittumista.

Helsingin Sanomien toimeksiannosta syksyllä 2021 Kantar TNS Oy:n tekemässä tutkimuksessa kulttuuritapahtumiin osallistumisesta terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta toteaa, että ”Osa lähtee etukenossa jo ensimmäiseen elokuvanäytökseen tai avautuvaan museoon. Toisessa ääripäässä ovat he, jotka katsovat ensin huolellisesti, mitä tapahtuu. Tämä toistuu monissa asioissa: vieraiden kutsumisessa kylään, kahviloissa käymisessä ja vaikkapa lentämisessä” ja hän jatkaa ”Olisi hämmästyttävää, jos kaikki suomalaiset suhtautuisivat samalla hetkellä koronan riskeihin samalla tavalla.” Tämän tutkimuksen mukaan syksyllä 2021 36 % kertoi, ettei epäröi kulttuuritapahtumiin osallistumista, 4 % ei osannut sanoa ja 60 % epäröi paljon tai hieman. Kulttuuritapahtumiin tai meidän tapauksessamme harrastuksiin lähtemiseen epäröivästi suhtautuminen näyttäisi yhä jatkuvan. Se tuli esiin myös elokuun 2022 lopussa paikallislehtemme Raahen Seudun viikon nettigallupissa, jossa kysyttiin uuden harrastuksen aloittamisesta. Gallupin kommenteissa silmiini pisti vastaus, jossa todetaan:
Syksystä tulee niin paha koronalevinneisyys, ettei ole mitään järkeä harrastaa mitään tai mennä tilaan missä on muita ihmisiä.
Toisaalta toisessa kommentissa tuli ilmi innokas harrastuksiin osallistuminen:
Ei ole aikaa uusille harrastuksille, jos aikoo kunnolla jatkaa entisiä.

Tämä epäröinti oli tiedossamme, kun kursseille ilmoittautuminen alkoi. Pelkäsimme siis pahinta ja toivoimme parasta! Yllätykseksemme meillä Raahe-opistossa oltiin 15.9.2022 ilmoittautumisten suhteen vain pari prosenttia jäljessä 15.9.2019 tasosta. Tuulettelimme innosta ja ajattelimme, että paluu normaaliin on tapahtumassa. Alkuinnostuksen jälkeen ilmoittautumisten määrä kuitenkin lopahti hieman eikä kokonaisopiskelijamäärämme vielä ole palautunut pandemiaa edeltävälle tasolle. Saadakseni selville, jättikö pandemia opiskelijoita sohvalle myös muissa kansalaisopistoissa, pyysin joidenkin Pohjois-Pohjanmaan alueen eri kokoisten kansalaisopistojen syksyn 2022 ilmoittautumistilastoja verratakseni tilannetta vuosien 2021-2019 ilmoittaumismääriin. Käytössäni on ilmoittautumisten kuukausitilastoja elokuusta lokakuun puoliväliin saakka edellä mainituilta vuosilta. Käsittelen näitä tietoja mainitsematta kansalaisopistoja nimeltä. Ilmoittautumismääriä vertaan käyttäen prosenttiosuuksia, joista ei voi päätellä ovatko tilastot isoista vai pienistä kansalaisopistoista.

Syksyn 2022 ilmoittautumismäärien muutokset verrattuna kolmeen aiempaan vuoteen

Elokuun 2022 ilmoittautumisten keskiarvo mukana olevissa opistoissa oli aavistuksen korkeampi edellisvuoteen verrattuna, mutta pienempi kuin ennen pandemiaa. Lokakuun puoliväliin mennessä syksyn ilmoittautumistilanteen keskiarvo oli kuitenkin pudonnut myös vuoteen 2021 verrattuna. Elo- syyskuussa ilmoittautumismäärien prosenttiosuudet mukana olevissa kansalaisopistoissa olivat melko tasaiset edelliseen syksyyn verrattuna, mutta lokakuussa alueelliset erot kurssi-ilmoittautumisten määrissä suurenivat rajusti alkusyksyyn verrattuna, ilmeisesti paikalliset koronapiikit vaikuttavat edelleen ihmisten haluun lähteä liikkeelle. Myös ilmoittautumisten perumiset näyttävät lisääntyvän, kun mediassa kerrotaan koronatilanteen pahenemisesta. Pandemiaa edeltävä taso opiskelijamäärissä näyttäisi näiden tilastojen valossa jäävän vielä tänäkin lukuvuonna haaveeksi, vaikka elokuun ilmoittautumismäärien kasvu edellisvuoteen verrattuna antoikin odottaa muuta.

Kansalaisopistot ovat ketteriä reagoimaan muuttuviin tilanteisiin ja korona-ajan alusta asti yksi ratkaisu on ollut etä- ja hybridikurssien tarjoaminen useissa aineissa. Etäkursseillehan voi ilmoittautua ja osallistua mistäpäin vain eikä silloin tarvitse lähteä tiloihin, joissa on tartunnan riski. Osa opiskelijoista tosin on jo väsynyt etäopintoihin ja kokee, että iso osa kurssien annista jää saamatta, kun kasvokkain kohtaamista ei ole.

Ihan hyvin olen voinut opiskella etänä, vaikka en pidäkään siitä. Näin eläkeläisenä on vain paljon kotona ja haluaisi tavata toisia kasvokkain, mutta kaikki jäivät sulun jälkeen etäopiskeluun. En aio jatkaa, jos jatkuu näin.
On ollut etäopetusta, parempi sekin kuin ei mitään. Muutaman kerran jälkeen siihen tottui.
Etäopetus on tosi hyvä esim. kielikurssit, mikseipä myös aika monella muullakin kurssilla, korona ei haittaa!

Suosittuja kursseja pyritään myös järjestämään kysynnän mukaan lisää lukuvuoden kuluessa. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa keramiikkakurssit, joiden suosio jatkuu yhä ja uusia kursseja on lisätty kurssitarjottimiin käsittääkseni kautta maan niin, että mahdollisimman moni varasijalle ilmoittautumisessa jäänyt pääsisi toivomalleen kurssille mukaan. Yritystä kansalaisopistokentältä ei puutu ja toiveissa on, että ihmiset saataisiin jälleen ylös sohviltaan paitsi harrastusten ja opintojen pariin myös nauttimaan toistensa seurasta!
Kansalaisopistojen liitto Kol tekee valtakunnallisia markkinointiponnisteluja yhdessä kansalaisopistojen kanssa – siitä tähän loppuun näyte Takaisin valoon.

—

Tämä blogijulkaisu on osa Oamkin Kulttuurituottamisen ja luovan talouden YAMK-opiskelijoiden juttusarjaa. Löydät ne kaikki hakutermillä ”Pieninkin Yhteinen Jaettava” sekä hashtagilla #KulttuuriaKerrakseen