Mikä pitää ihmisen mukana vapaaehtoistoiminnassa?

Vältellessäni koulutöitä ja muita projekteja, aloin siivoamaan kirjahyllyä. Siinä
siivotessani käsiini osui Pirjo Vuokon oppikirja, Nonprofit-organisaatioiden
markkinointi. Olen kai sen napannut joskus kirpputorilta mukaan. Kirjan alussa
esitellään Suomen Punainen Risti ja muutamia heidän keinojaan rekrytoida uusia
vapaaehtoisia. Tämä sai minut miettimään uusien ihmisten mukaan saamista
muihinkin projekteihin, varsinkin tapahtumatuotannon näkökulmasta. Mietin mikä
myös pitää ihmiset mukana projekteissa vuodesta toiseen. Olen itse tehnyt
tapahtumia jo kohta kymmenen vuotta. Pääosin tuottamani tapahtumat ovat olleet
japanilaiseen populaarikulttuurin keskittyviä tapahtumia Oulun alueella ja olen
alkanut huomaamaan, että viime aikoina on ollut vaikeampaa saada uutta verta
mukaan. Pandemia on vaikeuttanut asiaa, se ei varmaankaan yllätä ketään sillä
tapahtumakenttä elää kasvokkain tapaamisesta. Siksi läksin kysymään muilta
tapahtumia tekeviltä tahoilta mitä heille kuuluu ja vaikuttiko korona heidän
toimintaansa jollain tavalla.

Suuntasin kysymykseni muille con-tapahtumia tekeville tahoille, sillä kyseinen
kenttä on minulle henkilökohtaisesti tutuin. Tiedustelin, että millaisia metodeita he
käyttävät uusien tekijöiden mukaan saamiseksi. Lisäksi halusin tietää mikä saa
ihmiset hakeutumaan ja toimimaan tapahtumassa vapaaehtoisena työvoimana ja
sitä, miten korona mahdollisesti vaikutti toimintaan. Lähetin
haastattelu-sähköpostin kolmelle taholle, oululaiselle Kummaconille, espoolaiselle
Ropeconille ja lahtelaiselle Desuconille. Näistä Desuconin pääjärjestäjä Heidi
“hoothoot” Päivinen vastasi kysymyksiin. Aluksi kysyin onko heille tullut
henkilöstömuutoksia ennen koronaa olleiden tapahtumien ja tänä vuonna olleiden
tapahtumien välillä. Luonnollisesti aina tapahtuu henkilöstömuutoksia ja
con-tapahtumissa vänkärit eli työvoima (Desuconissa heitä kutsutaan kuuteiksi)
vaihtuu tapahtumittain.

Päivinen vastasi että Desuconissa vastaavien määrä on pysynyt suurin piirtein
samana vuodesta toiseen. Vastaavia on aina ollut vähän ja edelleen mukana on
henkilöitä, jotka ovat olleet mukana jo ensimmäisessä Desuconissa, joka
järjestettiin kesällä vuonna 2009. Korona kuitenkin vaikutti siihen, että nyt useampi
vastaava on vaihtunut tai vaihtuu ennen tammikuun Desucon Frostbiteä. Vastaavia
värvätessä on tänä vuonna tehty enemmän avoimia hakemuksia kuin ennen
koronaa. Työvoiman rekrytoinnissa on riittänyt normaali tiedotus ja hakijoita on
löytynyt tapahtuman tarpeisiin nähden riittävästi. Nyt tuleva tammikuun tapahtuma
on jo osoittanut, että korona alkaa olla ohi ja innokkaita tekijöitä on hakenut jopa
enemmän kuin kesän tapahtumaan. Kiinnostus näkyy myös lipunmyynnissä, sillä
tapahtumaliput myytiin loppuun alle kymmenessä minuutissa. Huomiona
todettakoon, että talven tapahtumaan on valittu enemmän ensikertalaisia ja nuoria
“kuutteja” kuin aiemmin.

Kysyin myös ihmisten koronan jälkeisestä motivaatiosta. Pitkä kotiseinien sisällä
oleminen on nyt ohi ja on taas aika tehdä juttuja. Lähtevätkö ihmiset innolla
mukaan? Päivinen kertoi, että Desuconin ydinporukka pyrki näkemään tosiaan myös
pandemian aikana ja nyt rajoitusten poistuttua, myös muita yhteisiä tapaamisia on
voitu järjestää. Pientä asioiden uudelleen opettelua on pitänyt tehdä, mutta vanhat
tutut rutiinit on onnistuttu löytämään uudelleen. Mielestäni on hienoa kuulla, että
tapahtumalla menee hyvin ja uudet ihmiset ovat löytäneet kuutteilun.
Olen seurannut Desuconia ja sitä järjestäviä henkilöitä sosiaalisessa mediassa jo
vuosia ja lisäksi olen osallistunut varmasti jo yli kymmeneen Desuconiin vuosien
saatossa. Esimerkiksi Twitterin kautta tuntuu välittyvän yhteisöllisyys ja ystävyys.
Tätä voisi parhaiten kuvata usein fiktiosta tutulla termillä “found family”. Termi
tarkoittaa perhettä, jota sitoo yhteen muu kuin veriside. Varmasti tämä vahva
yhteisö saa vastaavat pysymään mukana vuosikymmeniä ja houkuttaa uusia
tekijöitä mukaan. Otan tämän tärkeimpänä vinkkinä kaikille vapaaehtois ryhmille,
pyrkikää tekemään yhteisöstänne perhe.

SPR toteaa kirjassa “Nonprofit-organisaatioiden markkinointi” omasta
rekrytoinnistaan niin, että vapaaehtoistoiminnassa kilpaillaan niin ihmisten
vapaa-ajan käytöstä kuin ihmisten pyrkimyksestä tehdä jotain hyvää itselle tai
toiselle. SPR haluaa olla mielekäs vaihtoehto toisten auttamiselle, olemalla
“ihminen ihmiselle”. Lisäksi tekemisen mielekkyyttä korostetaan suuresti. Jo
aloitusvaiheessa mietitään miten saada ihmisiä sitoutumaan, eikä vain toivota
heidän innostuvan. Jokaisen yhteisön, joka haluaa toimia pitkään, tulee miettiä mitä
he tarjoavat vapaaehtoisille.

Niin Desucon kuin Punainen risti, tekevät siis jotain oikein saadessaan vuosi
vuodelta uusia innokkaita tekijöitä sekä pystyessään pitämään vanhat mukana.
Kutsuvan yhteisön luonti ja vapaaehtoisten sisäisen motivaation hyödyntäminen,
ovat tärkeä osa vapaaehtoistyön/tapahtuman jatkuvuutta. Tämä tulee ottaa
huomioon jo varhaisessa vaiheessa ja otan tästä itselleni oppia tulevissa
projekteissa.