Paikallisten mukaan Suomen Ateenassa eli Jyväskylässä järjestettiin 11.-12.11.2015 JAMKin vetämänä vuotuiset tradenomikoulutuksen neuvottelupäivät. Minulla oli mahdollisuus osallistua nyt toista kertaa tähän tapahtumaan. Jo viime vuonna Porvoossa huomasin, että tapahtuma on toimiva foorumi vaihtaa ajatuksia muiden tradenomikouluttajien kanssa, benchmarkata omaa tekemistä sekä kehittää koulutusta yhdessä eteenpäin.

Tänä vuonna tapahtumaan osallistui noin 80 henkilöä 23 eri ammattikorkeakoulusta. Kuulimme monta antoisaa asiantuntijapuheenvuoroa sekä järjestävän ammattikorkeakoulun JAMKin kuulumisia heidän koulutuksensa viime vuosien kehityssuunnista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Puheenvuoroista mieleen jäi erityisesti liiketalouden kehittämisryhmän puheenjohtajan, Haaga-Helian rehtori Teemu Kokon lause: ”Nykyisessä epävakaassa taloudellisessa tilanteessa meidän on tärkeää luoda opiskelijoille tulevaisuuden uskoa ja optimismia.” Heräsin ajattelemaan, kuinka usein itse puhun opiskelijoille siitä, millaisessa lamassa olemme ja miten yritysten tilanne on haasteellinen. En varmaan osaa riittävästi kertoa, että tulevaisuus on omissa käsissämme ja meillä on mahtava mahdollisuus olla luomassa tulevaisuuden menestystarinoita.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä opetusneuvos Maija Innola kertoi korkeakoulujen tulevaisuuden näkymistä, ja hänen mukaansa meillä on tarve kansainvälisesti kilpailukykyisiin osaamiskeskittymiin sekä yhteistyöhön korkeakoulujen välillä. Omaa työtäni lähelle tuli hänen esiin tuomansa tarve opiskelijoiden yksilökohtaisten opintopolkujen mahdollistamisesta: meidän tulee hyväksyä alojen väliset siirtymät ja mahdollistaa opiskelijan aikaisempien opintojen huomiointi tutkinnossa. 

Kolmantena haluan nostaa esiin Edutan Kirsi Viitasen, jonka käytännönläheinen ja realistinen esittämisen tapa oli minun mieleeni. Kirsi puhui digitalisaation vaikutuksesta opetukseen. Hän lausui ääneen asian, jonka me käytännön opetustyötä tekevät olemme jo huomanneet: ”Verkko-opetus voi tuoda säästöjä, mutta opetuksen resursoinnista ne säästöt eivät tule. Jos opettajien resursoinnista tingitään verkko-opetuksessa, opetuksen laadusta ei voida enää puhua.”

Päivien aikana ehdimme myös tehdä yhdessä learning cafe -työskentelyä, nauttia JAMKin opiskelijoiden tekemästä iltaohjelmasta sekä verkostoitua keskenämme ja jakaa hyviä käytäntöjämme. Tästä on hyvä jatkaa työskentelyä OAMKin liiketalouden päivittäisen työn parissa. 

Liiketalouden tutkintovastaava Eija Rajakangas

Istun syksyisenä sunnuntai-iltana kotisohvalla ja kuuntelen lempimusiikkiani. Selaan viikkokalenteria kiinnittämättä huomiota sen kummemmin sen sisältöön. Yhtäkkiä punakynämerkinnät hyppäävät silmiini. Havahdun mietteistäni: kaksi tenttiä, 4 deadlinea, tärkeä jäkispeli, ystävän kanssa kahvittelu, pikkusiskon kissanristiäiset… Miten tästä kaikesta voi ihminen selvitä?

”Mun aika menee kavereiden kans iltoja istuessa. Istutaan jonkun kämpällä ja puhutaan mukavia. Unet jää vähäsiks ja aamulla on turha yrittää tulla kasiks kouluun, ei vaan jaksa. Rappiolla ollaan tuntuvasti, mut ehkä seki on jo edistystä että tiedostaa asian, että jotain pitäis tehä.. Mä kyllä hoidan tehtävät deadlineihin mennessä, ja tenteistä tulee hyviä numeroita, mutta ehkä tän kaiken vois toteuttaa vähän järkevämmin? Kaikki lähtis korjaantuun sillä, että menisin aikasemmin nukkumaan. Tässäpä tavotetta iltavirkulle! ”

Opiskelun ja vapaa-ajan yhdistäminen onnistuneesti voi joskus tuottaa päänvaivaa. Koulun täytyisi olla prioriteetti numero 1, mutta jokainen meistä tarvitsee vastapainoa opiskelulle. Joku haluaa pelata jalkapalloa, toinen maalata, kolmas tanssii ja neljäs rakastaa musiikkia. Osa taas ei koe tarvitsevansa erityisempiä virikkeitä koulutöiden lisäksi.

”Viikonloput menee estekisoissa, viikot valmennuksissa, yöt tv-sarjoja katsellessa ja kavereiden kanssa juhliessa. Koulujutut jäävät aina viimeiseen iltaan. Saan kuitenkin aina kaiken tehtyä ja arvosanat ovat hyviä. Tästä syystä ei jaksa muuttaa mitään, kun opiskelut etenee aikataulussa. Mutta silti sitä miettii, että pitäisikö asioille tehdä jo jotain?”

Järkevän viikkorytmin ylläpitäminen on opiskelijaelämässä erittäin vaikeaa, jos haluaa opiskelujen ja harrastusten lisäksi käydä opiskelijatapahtumissa. Tv:n katsominen, änärin hakkaaminen ja Facebookin selailu on helppo keino nollata aivot raskaan koulupäivän päätteeksi, mutta huomaamatta ne saattavat haukata vuorokaudesta liian suuren osan. Nukkuminen ja syöminen saattavat helposti unohtua, joka voi johtaa pidemmällä aikavälillä suurempiinkin ongelmiin kuin koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet. Harva meistä ajattelee tässä iässä, kuinka arkipäivän pienet valinnat vaikuttavat koko elämän kulkuun.

”Viikot menee nykyään ihan liian nopeesti. Tajuan aina perjantaina, että kouluviikko on päättynyt enkä ole mielestäni kerennyt tehdä tarpeeksi koulujuttuja. Tykkään käydä salilla ja jumpilla, mutta myös ajanvietto poikaystävän kanssa on minulle tärkeää. Stressaan sitä, että en ehdi oppia asioita tarpeeksi nopeasti, mutta välillä toivoisin voivani vain elää hetkessä, ja unohtaa turhan murehtimisen. ”

Rakkaat ystävät. Ei olla liian ankaria itsellemme, mutta ei myöskään mennä sieltä mistä aita on jo kaatunut. Me emme opiskele opettajia varten, vaan itseämme ja tulevaisuutta. Opiskelijaelämän ei ole tarkoituskaan olla pelkkää juhlaa, sillä kouluelämän tarjoamat haasteet valmistavat meitä työelämään. Muistetaan kuitenkin nauttia näistä opiskeluvuosista, sillä onhan tämä kuitenkin aika huoletonta ja rentoa aikaa!

Liiketalouden opiskelijat Sini Setälä, Heidi Siltala ja Suvi Tolonen

Keskiviikkona 7. lokakuuta järjestettiin Teuvo Pakkalan kadun kampuksella vuosittainen InnoStartti-tapahtuma. Kyseessä on syksyisin kaikille ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille suunnattu innovointitapahtuma, jossa opiskelijoilla on päivä aikaa kehittää toimeksiantajien antamia haasteita.  Ensimmäisen kerran InnoStartti järjestettiin vuonna 2010. Idea tapahtumasta on peräisin opiskelijayritys Trapestin tekemästä vierailusta ProAkatemiaan Tampereelle, kun koettiin tarpeelliseksi saada opiskelijat rikkomaan koulutusalakohtaisia rajoja. Myös kansainväliset opiskelijat osallistuvat tapahtumaan. 

Tänä vuonna InnoStartin toimeksiantajina olivat Antell-Kahvilat, Arina, Njetworking ja KuusAika-projekti. Antell lähti tapahtumaan mukaan kahden toimeksiannon voimin. Ensimmäisessä toimeksiannossa opiskelijoiden tehtävänä oli suunnitella uuden joulukuussa Toppilaan avattavan kahvilan avajaiskampanja ja toisessa toimeksiannossa opiskelijat pääsivät suunnittelemaan unelmiensa kahvilan. Arviointikriteereinä toimivat hyödynnettävyys liiketoiminnassa, kilpailuetu, innovatiivisuus ja asiakaslähtöisyys.

Molempia Antellin toimeksiantoja suunnitteli kaksitoista noin 5-6 hengen ryhmää. Ryhmät esittelivät ideansa semifinaalissa, jossa opiskelijat äänestivät neljä parasta suunnitelmaa finaaliin. Toimeksiantajasta, opettajasta ja opiskelijajäsenestä muodostuva tuomaristo valitsi finaalitöiden joukosta voittajan. Voittajaryhmän jäsenet palkittiin Alvar Aallon lasimaljalla sekä Antellin lahjakortilla. InnoStartti-tapahtuman päätti opiskelijabileet, joiden tapahtumapaikkana oli tänä vuonna 1bar.

Jenni Lehtomaa, LIK2SNLM1

Oletko numeroiden kaveri? Onko sinulla konsultatiivista palveluotetta? Onko sinulla hyvät  vuorovaikutustaidot? Jos vastasit edellisiin kysymyksiin KYLLÄ, sinustakin voi jonakin päivänä tulla Vuoden Kirjanpitäjä!

Vuoden kirjanpitäjä 2015 Minna Seppänen kävi viime viikon torstaina Liiketalouden kampuksella kertomassa kirjanpitäjän työstä ja tulevaisuuden haasteista joukolle innokkaasti kuuntelevia opiskelijoita ja opettajia. Vuoden kirjanpitäjän valitsee Suomen Taloushallintoliitto Ry, joka on tilitoimistojen yhteenliittymä. Kilpailun tavoitteet on määritelty seuraavasti:

Vuoden kirjanpitäjä –kilpailun tavoitteena on nostaa parrasvaloihin kirjanpitäjä-tittelin takana olevia maan parhaita osaajia. Voittajat kiertävät mm. kouluissa kertomassa alan työmahdollisuuksista ja uudistamassa mielikuvia kirjanpitäjän haastavasta ja monipuolisesta asiakaspalvelutyöstä.

Minna on valmistunut Oamk:sta taloushallinnon tradenomiksi vuonna 2001 ja toimii kirjanpitäjänä oululaisessa Tilitoimisto K. Ollila Oy:ssä. Hänellä on asiakkaanaan esimerkiksi kansainvälisiä konserneja ja rakennusalan yrityksiä.  Työ keskikokoisessa tilitoimistossa on hänen mielestään mielekästä ja mielenkiintoista. Hän suositteleekin lämpimästi tilitoimistoa harjoittelupaikaksi taloushallinnon opiskelijoille.

Minna kertoi, että taloushallintoalalla on työvoimapulaa, etenkin tilinpäätöstaitoisista kirjanpitäjistä ja palkanlaskijoista. Ja jos on suorittanut KLT-tutkinnon (kirjanpitoalan ammattitutkinto), on erityisen vahvoilla työnhaussa. Monia saattaa mietityttää se, viekö kirjanpidon sähköistyminen alan työpaikat. Toistaiseksi siitä ei ole ollut mitään merkkejä: edelleen tarvitaan asiantuntijoita esimerkiksi tarkistamaan tapahtumien oikeellisuus. Kaikki asiakkaat eivät myöskään ole kiirehtimässä sähköistymisen tielle, koska se on vielä kallista. Työ muuttaa toki sähköistymisen myötä muotoaan: se on yhä enemmän konsultointia eli asiakkaan neuvomista esimerkiksi verotukseen liittyvissä kysymyksissä.

Taloushallintoala onkin aliarvostettu ala siihen nähden, kuinka vaativaa työtä kirjanpitäjät tekevät.  Mielikuva siitä, että kirjanpitäjän työ olisi ”yksin kopissa nyhjöttämistä”, ei pidä paikkansa. Seuraavassa on lueteltu tarkemmin alalla tarvittavia taitoja ja ominaisuuksia:

Numeroiden kaveri

* taloushallinnon koulutus

* ymmärrystä liiketoiminnan lainalaisuuksista

* tietotekniikkaosaamista (käyttäjän tasolla)

Konsultatiivinen palveluote

* asiakaspalvelutaidot

* myynti- ja markkinointiosaaminen

* asiakkaan tunteminen

Henkilökohtaiset taidot ja vuorovaikutustaidot

* asenne, innostavuus, oppimiskyky

* tiimityötaidot

* kielitaito ja kulttuurierojen ymmärtäminen (jos kv asiakkaita)

Noin 9/10 pk-yrityksistä on ulkoistanut kirjanpitonsa tilitoimistolle, joten kirjanpitäjällä on tärkeä rooli toimia yrittäjän kumppanina. Hänen pitää osata tarjota juuri oikeanlaiset palvelukokonaisuudet kullekin asiakkaalle. Minna kertoi esimerkiksi eräästä asiakkaasta, joka oli ilmoittanut haluavansa käyttöönsä täysin sähköisen taloushallinnon. Seuraavaan hengenvetoon hän oli tiedustellut  ”Mikä se on se sähköposti?”  Tässä tapauksessa päätettiin aloittaa vähän perinteisemmillä menetelmillä.

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

Annyeong Haseyo! (suomeksi: Tervehdys!)

Olen OAMK:in englanniksi järjestetyn International Business – linjan kolmannen vuoden opiskelija ja koulutusohjelmastani suoritin 2 vuotta Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Alun perin lähdin Soulissa sijaitsevaan partnerikouluumme, Kyung Hee Universityyn vaihto-oppilaana koko lukuvuoden mittaiseen vaihto-ohjelmaan. Yksi vuosi ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan päätin jäädä tekemään vielä kieliopintoja 10-viikkoisen koreankielen intensiivisen kielikurssin muodossa.

Kielikurssia suorittaessa sekä korealaiseen kulttuuriin ihastuneena, minusta tuntui ettei ole vielä aika mennä kotiin, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja etsiä todenteolla työharjoittelupaikkaa Soulista. Tehtävä ei todellakaan osoittautunut helpoksi ja monien vastaamattomien sähköpostien jälkeen kuulin läheiseltä ystävältäni että myös Suomen suurlähetystö Soulissa rekrytoi opiskelijoita pari kertaa vuodessa harjoitteluihin. Selvitin asiaa lisää ja sain selville että heillä sattui juurikin sillä hetkellä olemaan haku päällä uutta toimistoharjoittelijaa varten! Hakemukseni lähetettyä sain kuin sainkin kutsun työhaastatteluun suurlähetystölle ja tunnin mittaisen kuulustelun jälkeen tuntui että taitaa olla pitkä kotimatka edessä. Pari kuukautta eteenpäin, ennen joulua sain viimeinkin kauan odottamani uutisen: Tervetuloa työharjoitteluun suurlähetystölle!  

Työharjoitteluni alkoi viikon mittaisella koulutuksella Helsingissä ulkoministeriön ja maahanmuuttoviraston tiloissa, jossa opin käyttämään viranomaisten käyttämiä ohjelmistoja ja sivustoja maahanmuuttoasioita hoitaessa. Matkan Suomeen ja takaisin Souliin jouduin kustantamaan omasta pussistani, mutta onneksi koulu avusti minua matkatukien muodossa. Heti seuraavalla viikolla koulutukseni jälkeen astuin jo suurlähetystön ovista sisään ja ryhdyin saman tien töihin.  

Edustuston työtehtävät

Työni suurin vastuu oli hoitaa edustuston asiakaspalvelua ja maahantuloasioita. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että vastaanotin jokaisen oleskelulupa- ja viisumihakijan, käsittelin heidän hakemuksensa ja avustin kysymyksissä. Saamastani suuresta vastuusta ja luottamuksesta kertoo se että viisumihakijoiden tapauksissa olin itse päätösvastuussa siitä myönnänkö henkilölle pääsyn maahan vai en. Asiakaskyselyt veivät paljon aikaani, sillä vastaanotin useita kyselyitä sähköpostilla, puhelimella ja paikanpäällä päivittäin. Olin korean kielessä jo edistyneellä tasolla kielikurssin ja ahkeran itse-opiskeluni ansiosta, joten suurimman osan asiakaskyselyistäni hoidin koreankielellä väärinymmärryksiä välttääkseni.

Muihin tehtäviini kuului avustaa diplomaatteja raportoinnissa ministeriöön, eli tein tutkimusta vaihtelevista talous-poliittisista aiheista, kuten Korean verotusjärjestelmästä, ilmastonsaasteista, hallituksesta ja Pohjois-Koreasta.  Edustuston päivittäisten askareiden lisäksi edustin suurlähetystöä monissa tapahtumissa, kokouksissa ja konferensseissa, sekä avustin suurlähettilästä hänen järjestämissä kutsutapahtumissa.  

Tähtihetket

Kaikista päällimmäisinä tähtihetkinä mieleeni jäi kaksi tilannetta:

1) pääsin toimimaan suurlähettilään sihteerinä lentosopimuksia koskevissa neuvotteluissa Korean ilmailualan varaministerin kanssa

2) edustin konsulin sijasta Suomea Korean ministeriön järjestämässä briefing-tilaisuudessa, joka järjestettiin 5-tähden hotellissa ja istuin samassa pöydässä juttelemassa Korean ministerin lisäksi Venäjän, Saksan, Bulgarian ja Romanian suurlähettiläiden kanssa 

Mietteitä harjoittelusta

Harjoittelu suurlähetystöllä tarjosi minulle hyvin paljon vastuullisia, oma-aloitteisuutta vaativia ja haasteellisia työtehtäviä, tilaisuuksia verkostoitumiselle (joista todisteena iso pinkka käyntikortteja) sekä mahtavan kansainvälisen työympäristön & työkaverit. Opin paljon uutta Suomen maahanmuuttopolitiikasta, hallinnollisten toimielinten toimista, diplomaattisista suhteista maiden välillä, sekä edustustojen roolista ulkomailla ja diplomaattien työstä. Työharjoittelu sytytti minussa suuren kiinnostuksen julkishallintoa, politiikkaa ja diplomaattien työtä kohtaan, tulevaisuus näyttää mihin suuntaan urani tästä kulkeutuu!

Suosittelen suurlähetystöä erittäin lämpimästi harjoittelupaikkana kenelle tahansa, joka haluaa kansainvälistyä, tehdä poliittista tutkimustyötä, sekä oppia kansainvälisistä suhteista ja maahanmuutosta.

Jani Toivanen, DIB2SN

Puolen vuoden tauon jälkeen opetan taas Liikkeessä. Kovasti jännittivät ensimmäiset tunnit, vaikka olin opetusta jo kesällä suunnitellut. Luokan eteen oli kuitenkin mukava mennä. Opiskelijat ovat motivoituneita, lahjakkaita ja kiinnostuneita opetettavasta asiasta.

Iltaryhmän kanssa on käyty hyviä keskusteluja henkilöstön kehittämisestä. Yhtenä iltana menin väsyneenä, mutta palasin kotiin rentoutuneena ja ideoita päätyöhönkin pursuavana. Eli näin sitä oppii itsekin, kun alkoi miettiä, kuinka vapaaehtoisia voi kehittää toisessa työssään.

Päiväopiskelijoiden kanssa on paneuduttu tiedonhankintaan eli kirjaston palvelujen käyttöön. Kirjastoalan opiskelijat menevät tässä syvemmälle ja opettelevat asiakastiedonhakuja sekä asiakkaiden opastusta. Kansainvälinen ryhmä taas haastaa kielitaitoa. Ryhmä on suuri, noin 40 opiskelijaa, eli kovasti on keskustelua tunneilla. Toistaiseksi olen muistanut tarvittavat sanat, mutta sanoinkin reilusti, että kysyn suomenkielisiltä opiskelijoilta, jos jotain unohtuu.

Parin viikon päästä kotiini on tulossa vaihto-opiskelija Kroatiasta. Hän on sosiologian opiskelija ja tulee opettamaan Limingan ja Kempeleen lukioihin. Parin kuukauden päästä varmaan sitten puhekielikin on sujuvaa. Ammattisanasto kyllä on hallussa, sillä teen väitöskirjaanikin englannin kielellä.

Opetuspäivien jälkeen olen tuntenut ihan fyysistä väsymystä, mikä onkin tervetullutta tietotyön henkisen rasituksen oheen. Uutena harrastuksena minulla tulee olemaan keramiikkakurssi sekä avoimen yliopiston opinnot. Tiedonjanoa on siis itselläkin. Ehkä juuri se tekeekin opettamisesta niin antoisaa, kun koko ajan oppii itsekin uutta ja kehittyy työssään.

Toivotan mukavaa ja innostavaa syksyä sekä opiskelijoille että henkilöstölle!

Terhi Mustakangas, opettaja 

Me opettajat saimme heti lukuvuoden alkajaisiksi mainoksen, jossa kerrottiin koulutuksesta nimeltä  ”Draamamenetelmät ja mielikuvatyöskentely korkea-asteen opetuksessa (4 op)”. Jostain syystä se herätti täällä Taloushallinnon bunkkerissa suunnatonta hilpeyttä. Ehkä meillä kaikilla oli pienoinen epäilys siitä, että draamamenetelmät eivät oikein istu esimerkiksi kirjanpidon tai verotuksen opetukseen. Mutta mitäpä jos me olemmekin aivan väärässä?

Mietitäänpä vähän… Laskentatoimen perusteissahan voisi tehdä niin, että opiskelijat jaetaan pituuden mukaan kolmeen ryhmään: pitkiin, keskimittaisiin ja lyhyisiin. Pitkät saavat kunnian toimia tiliristikkoina: heidän otsaansa täpätään post-it –lappu johon on kirjoitettu tilin nimi ja he menevät seisomaan kädet sivulle ojennettuna luokan seinustalle. Lyhyet opiskelijat puolestaan ovat rahasummia, joita kutakin on kaksi kappaletta. Keskikokoiset puolestaan ovat kirjanpitäjiä, jotka ohjaavat rahasummia juoksemaan tilin debet- tai kredit –kainaloon. Siis tyyliin: ”200 Kassatilin debetiin ja toinen 200 Myyntitulojen kreditiin!” – ja rahasummat ampaisisivat kilvan matkaan! Tästä tosiaan pitäisi kehitellä jonkinlainen kilpailu: mikä joukkue saa nopeimmin tilit selviksi? 

Verotuksessa taas voitaisiin isoimmat opiskelijat nimetä verottajiksi. He pukeutuisivat karhupukuun ja tulisivat pienyrittäjiä esittävien opiskelijoiden yritysten ovelle koputtelemaan. Siinä sitten yhdessä kiisteltäisiin siitä, mitkä kulut ovat vähennyskelpoista ja mitkä eivät. Molemmat osapuolet tekisivät kilpailevia laskelmia maksettavaksi tulevan veron määrästä. Erimielisyydet voisi ratkaista esimerkiksi kättä vääntämällä.

Niin ja tilintarkastuksen opetukseen draamaa saataisiin aikaan vallan helposti! Puolet ryhmästä olisi katalan kirjanpitäjän roolissa ja toinen puoli esittäisi virkaintoisia tilintarkastajia. Siinä sitten kilpailtaisiin siitä, kuinka hyvin kirjanpitäjät onnistuvat pimittämään virheitä ja koiruuksia tilikirjoihinsa – ja kuinka hyvin tilintarkastajat puolestaan löytävät huomautettavaa tilinpäätöksistä. Tässähän olisi suorastaan opintojaksojen rajat ylittävä, integroitu ja sulautuva oppiminen kyseessä!

Tätähän voisi jatkaa ihan loputtomiin – mutta nyt täytyy kyllä lopettaa ja alkaa kurssianomusta väsäämään!

Ulla Reinikainen, Taloushallinnon lehtori

 Tabletit sienikoriin ja opettamaan!

 Liikkeen Oppimisympäristöt ja opetusteknologia ryhmän jäsenet tutustuivat 22.4.2015 SystemaStoressa moderniin digiluokkaan. Digiluokkaa esittelivät Samsungin ja Edutaidon edustajat.

 Digiluokan kokonaisuus muodostuu opetustiloista, laitteistoista, ohjelmistoista ja materiaaleista. Laitteiden hallinta, tietoliikenne ja tuki ovat oleellisia asioita digiluokan käytössä. Luokan tehokas ja asianmukainen käyttö, kuten nykyistenkin opetusteknisten välineiden käyttö, edellyttää sekä opettajalta että opiskelijalta tiettyä osaamista.  

Kuva 1: Digiluokan kokonaisuus

Digiluokan perusidea on sen liikuteltavuus. Mikään kaluste ei ole kiinteä. Luokkaan kuuluu liikuteltava infonäyttö ja opiskelijoiden käytössä olevat tabletit. Infonäyttö korvaa perinteisen projektorin. Se on iso näyttö, jonka pinnalle on asennettu kosketuspinta. Useampi infonäyttö  voidaan yhdistää myös isoksi näyttäväksi kokonaisuudeksi. Infonäyttöä voidaan käyttää kriisiviestinnän välineenä tai tauoilla infotv:nä. Se on siis paljon projektoria ja valkokangasta monipuolisempi väline. Opetuksessa opiskelijat voivat käyttää myös omia laitteitaan.

Hallintaohjelmistolla opettaja voi välittää opiskelijoiden tai oman laitteensa (pc, tabletti, älypuhelin) näytön infonäytölle muiden opiskelijoiden nähtäväksi. Sillä opettaja voi myös päivittää kaikki luokan tabletit asianmukaiseen kuntoon.

Samsung esittelee ratkaisuksi luokkaan isoa esim. 55 tuuman monikäyttönäyttöä, joka on kiinnitetty seinään tai sitten liikuteltavalle alustalle. Näyttö toimii kuin suuri tabletti.  Opettaja hallitsee opetustilannetta omalla tabletillaan. Hallintalaitteeseen vaaditaan Samsungin hallintajärjestelmä KNOX Cloud.  Tuote on maksullinen. Opiskelijoiden käyttöön tarkoitettujen tablettien vastaava ohjelmisto on ladattavissa netistä ilmaiseksi. Opettaja voi ladata sovelluksia luokan tabletteihin keskitetysti.

Mitä siellä digiluokassa sitten voitaisiin tehdä? Jos opiskelijoilla on tabletit, voivat he tehdä muistiinpanoja, etsiä tietoa netistä, käyttää tabletilla olevia sovelluksia, ottaa kuvia jne. Jos lähdetään kehittämään tällaista tablettiluokkaa, on mietittävä, mihin tabletti taipuu ja suunniteltava opetus sen mukaan. Opetuksessa tarvitaan edelleen tietokoneita esimerkiksi ohjelmoinnin tai taulukkolaskennan opettamiseen. Kaikki ei siis onnistu tableteilla.

Esittelijöiden mielestä opiskelijoille annettavien tehtävien tulisi olla uuden ideointi opiskelijoiden itse valitsemia työkaluja käyttäen. Opetuksessa opettajan on ymmärrettävä kokonaisuus, joka koostuu useista laitteistoista ja ympäristöistä. Mutta näinhän me teemme tai voimme tehdä jo nyt.

Meille esiteltiin trolli, johon mahtuu 27 tablettia ja ‘sienikori’ pienemmälle määrälle. Isoon, miehen vyötärön korkuiseen, trolliin mahtuukin sitten niin paljon tavaraa, että ilman punttiisaliharjoitusta sitä ei kykene liikuttamaan. (kuva 2) Liikuteltavuus onkin nähtävä mahdollisuutena eikä suinkaan niin, että opettaja jokaisen tunnin alussa raahaa varastosta luokkaan oppitunnin aikana tarvittavat kalusteet.

Kuva 2: Salkkuja isojen laitemäärien liikutteluun löytyy, mutta löytyykö voimaa.

Uutta koulua rakennettaessa tai isoa remonttia suunniteltaessa tällainen liikuteltavan digiluokan ajatus on hyvä pitää mielessä. Tekniikka kehittyy niin hurjaa vauhtia, että kiinteät rakennelmat jäävät hyvin nopeasti vanhanaikaisiksi.

Siis tabletit sienikoriin ja menoksi!

Kirjoittajat: Sinikka Viinikka lehtori, Risto Hinkka lehtori, Liisa Auer lehtori

Meillä oli kollegani Ninan kanssa eilen ilo päästä vaihteeksi olemaan itse oppilaina. Suuntasimme iltapäiväksi Radisson Blu –hotellille Kauppakamarin koulutukseen, joka käsitteli kirjanpitolakiin tulossa olevia muutoksia.  Oli muuten mielenkiintoinen ja hyödyllinen koulutus! Matkalla sinne tuli mieleeni sellainen sanonta, että opettajat ovat pahimpia oppilaita. Mutta mahtaakohan asia olla noin?  Päätin tehdä asiasta tieteellisen tutkimuksen käyttäen tutkimusmenetelmänä osallistuvaa havainnointia.

Seuraavassa siis muutama asia, jonka opettaja saattaa kokea häiritsevänä tai ärsyttävänä – sekä havainto omasta käyttäytymisestäni kyseisen asian suhteen.

TAKARIVIIN PAKKAUTUMINEN

Kuvaus:          

Opiskelijat ryntäävät sankoin joukoin täyttämään takapulpetit. Sitten voikin valittaa siitä, että ei näe kunnolla valkokankaalle heijastettuja pikkuruisia numeroita.

Havainto:         

Manguin Ninalle, että pakko päästä mahdollisimman eteen istumaan, kun jäi silmälasit kotiin, enkä näe ilman niitä takarivistä mitään. Menimme siis toiseksi etummaisessa rivissä olevaan pöytään. Hyvin näkyi.

KÄNNYKÄN RÄPLÄYS LUENNON AIKANA

Kuvaus:            

Monet opiskelijat räpläävät luennon aikana innolla kännyköitään – ja parhaassa tapauksessa esittelevät löydöksiään vieruskavereilleen. (Juu, kyllä sen huomaa, vaikka ei ole edes niitä silmälaseja päässä.)

Havainto:         

Kahden tunnin luennon aikana ehdin mm. päivittää Facebookiin kuvan lounaastamme, pelata pari kierrosta QuizTaistoa ja katsella iltapäivälehtien otsikoita. Toivottavasti kouluttajaa ei häirinnyt – kun vielä siellä toiseksi etummaisessa rivissä rellestin.

NUKKUMINEN LUENNON AIKANA

Kuvaus:            

Aina silloin tällöin näkee, että opiskelijan silmät painuvat hiljalleen umpeen opettajan tasaisen ja lempeän äänen tuudittamana. No, ei siinä muuten mitään, mutta kun joutuu sydän kurkussa pelkäämään, että kyseinen nuori ihminen pianaikaa tipahtaa lattialle ja siinähän voi käydä vaikka kuinka huonosti!

Havainto:         

Yleensä minulle on käynyt koulutuksissa niin, että lounaan jälkeen silmät alkavat luppasemaan ihan väkisin. Joudun hakemaan jääkylmää vettä juotavaksi ja nipistelemään itseäni että en nolosti nukahda siinä luennoijan silmien alla. Mutta jostain syystä tällä kertaa tätä ongelmaa ei ollut. Lieneekö syynä ollut tämä osallistuva havainnointi – taikka sitten edellisessä kohdassa mainittu kännykän räpläys.

Montaa muutakin asiaa olisi voinut tarkkailla, mutta tarkastelujakson lyhyyden takia tulokset eivät ehkä olisi olleet edustavia. Tässä siis jää aihetta jatkotutkimuksiin.  Mutta tämän viimeisen päälle tieteellisen tutkimuksen päätteeksi voinemme todeta, että emme me opettajat sen pahempia – tai sen puoleen parempia – oppilaita ole kuin ketkään muutkaan!

Ulla Reinikainen, lehtori, Taloushallinto