Kun kävelee kaupasta ulos banaaneja täynnä olevan muovikassin kanssa, saattaa hetken aikaa ihmetellä, mihin on tullut hypättyä mukaan. Sama tunne voi iskeä silloin, kun huomaa katsovansa mm-lätkää lähes tuntemattomien ihmisten kanssa toisella puolen Suomea ja pelaavansa juomapelin sijasta liikuntapeliä, jossa mm. venytellään aina, kun tulee pitkä kiekko, hakataan nyrkillä lattiaa vastustajan tehdessä maalin ja matkitaan fanien reaktioita, kun he tajuavat olevansa ruudussa. Ja jos muulloin vielä pysyy todellisuudessa kiinni, ote irtoaa viimeistään sitten, kun näkee työkaverin jonglööraavan viittä työtehtävää ilmassa ja olevan kolmessa eri tilassa yhtä aikaa.

Hetkinen, eikö OSAKOssa töissä oleminen meinannutkaan sitä, että suunnitellaan vaan bileitä ja käydään sitten niissä?

Kaksi kuukautta sitten olin vielä tavallinen opiskelija. Tavallinen siinä mielessä, että valmistumiseen suunniteltu normiaika oli jo kulunut ja tarkoitus oli aloittaa opinnäytetyön tekeminen. Kuukausi sitten opiskelijakuntamme edustajisto päätti ottaa allekirjoittaneen töihin, ja sen jälkeen viikot ovat hukkuneet oppimiseen ja välittämiseen.

Kaksi kuukautta sitten en tiennyt, mitä liikuntatuutorit ovat; kaksi viikkoa sitten olin mukana kouluttamassa heitä. Siinä välissä opin, että liikuntatuutorit ovat tuutoreita, jotka järjestävät erilaisia liikunnallisia tapahtumia eri ryhmille ja liikkuvat heidän kanssaan. Tarkoituksena on löytää yhdessä mukavia tapoja liikkua ja päästä viimeistään nyt yli peruskoulun pakkoliikunnasta. Miten, sitä mietitään syksyllä tarkemmin ensi vuoden liikuntatuutorien kanssa, kun koulutus jatkuu. Toissaviikon koulutuksessa ohjelma oli vielä teoriapainoitteista, mutta silti koulutettavat vaikuttivat olevan täynnä intoa ja ideoita.

Ensi viikolla koulutettavina ovat uudet häirintäyhdyshenkilöt. Siis opiskelijat, joihin voi ottaa yhteyttä, jos on kokenut tai epäilee kokeneensa häirintää ja haluaa keskustella tapahtuneesta luottamuksellisesti.

Kouluttaminen itsessään on mielenkiintoinen prosessi. Muutaman tunnin koulutuksen takana voi olla kymmenien tuntien työ: perehtymistä, suunnittelua, järjestelyä, tiedottamista, materiaalien laatimista, kaupassa käyntiä ja kahvinkeittoa. Esiintymistaitojensa lisäksi pääsee siis helposti testaamaan vuorovaikutus-, organisointi- ja catering-taitojaan. Onneksi välillä pääsee nauttimaan koulutusten antimista katsomon puolelta, itse viimeksi viime viikolla OSAKOn järjestökoulutuksessa, jossa opittiin kokoustekniikkaa ja esiintymistä, sekä Opiskelijoiden Liikuntaliiton järjestämässä liikuntavastaavien tapaamisessa Nurmijärvellä.

Kokoukset ja palaverit ovat viimeisen kuukauden aikana tulleet harvinaisen tutuiksi. Niiden lisäksi pääsin eilen debytoimaan opiskelijanäkökulman sanansaattajana työryhmässä, aiheena opiskeluhyvinvointi.

Mutta onhan niitä bileitäkin. Tänään on aihetta iloita, sillä illalla juhlitaan 16-vuotiasta OSAKOa cocktail-tilaisuuden ja Super Sweet Sixteen -synttäriteemabileiden muodossa. Tämän viikon haiku onkin omistettu meidän omalle pärinäpupulle:

Elämä haisee
Vaikka kasvatkin, muista:
Oot super upee

Pinja Laukkanen
OSAKOn hallituksen jäsen