Stereotypioita
Jokin aika sitten jumpassa, kesken kiihkeimmän hyppelehtimisen, ohjaaja totesi: ”Ei taida kukaan ajatella verotusta juuri nyt!”. Teki mieli kiljaista vastaan: ”Mistäs tiiät?” Hyvinkin olisin voinut ajatella verotusta, nimittäin viime töikseni ennen jumppaan lähtöä toimitin parille opiskelijalle verotuksen peruskurssin luentomateriaaleja. Jokin niihin liittyvä seikka olisi voinut pyöriä mielessäni. Tai olisin voinut myös miettiä jotain kirjanpitoon liittyvää asiaa, koska niitä päivät pitkät työkseni pyörittelen.
Mutta niinhän se taitaa olla, että verotusta ja kirjanpitoa pidetään hauskanpidon vastakohtana. Mitä on kyllä vähän vaikea ymmärtää näin laskentaihmisen näkökulmasta. Mikä onkaan mukavampaa kuin saada numerot järjestymään kauniisiin riveihin? Ja sitä riemua, kun tase menee tasan! Kirjanpidossa on oma pettämätön logiikkansa, joka antaa tunteen siitä, että maailma on hallittavissa.
Myös kirjanpitäjien ajatellaan helposti olevan tylsiä, pikkutarkkoja ja eristäytyneitä. Onko tuo stereotypia totta? No ei tasan ole! Siis toki kirjanpitäjän työssä pärjää paremmin, jos omaa hyvän keskittymiskyvyn ja tulee toimeen numeroiden ja tietokoneiden kanssa. Mutta harvassa ovat nykyään sellaiset taloushallinnon työpaikat joissa pystyy täyspäiväisesti eristäytymään omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Työ vaatii yleensä niin kekseliäisyyttä, kielitaitoa kuin kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa.
Televisiosta puskee toinen toistaan hurjempia tositeeveeohjelma, joissa aiheena on eri ammattien edustajien työ. Milloin seurataan lääkäreiden tai kätilöiden työtä, puhumattakaan tullista, poliiseista tai vartijoista. Jopa rekkakuskeista ja huutokaupan pitäjistä on tehty omat sarjansa. Mutta milloin näkee päivänvalon uutuussarja ”Kirjanpitäjät”? Odotan jo innolla ensimmäisen jakson kuvausta: ”Meneekö Tomin tase tasan? Saako Annika alvit ajoissa raportoitua? Koituuko kassaero Katin kuukausiraportin kohtaloksi? Kaikki tämä ja paljon muuta tämän illan jaksossa!”
Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori
