13. luukku: Parantaja / Antti Tuomainen
Parantaja on helsinkiläisen rikoskirjailija Antti Tuomaisen (s. 1971) läpimurtoromaani, jolla hän voitti vuonna 2011 Vuoden Johtolanka –palkinnon Suomen parhaasta dekkariteosta. Teos on ollut sangen menestynyt, sillä se on myyty jo ainakin 26 maahan ja se on myös saanut laajalti kiittävää kritiikkiä.
Romaani on lähitulevaisuuteen sijoittuva jännäri ja antiutopia, sekä ohessa myös vahva rakkauskertomus. Ollaan ilmastonmuutoksen kourimassa Helsingissä, joka tulvii jatkuvien rankkasateiden ja merennousun johdosta. Kaupunki myös pullistelee ilmastopakolaisia eteläisemmistä maista. Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät muuttamaan pohjoiseen, mistä löytyy vielä kelvollisia elinoloja. Tähän ankeaan ympäristöön sijoittuu jännitysjuoni, jossa kirjailija Tapani Lehtinen yrittää jäljittää kadonnutta vaimoaan Elinaa. Tapanin odysseia synkässä kotikaupungissaan vaatii tahtoa ja kestävyyttä, väkivallan uhka on lähellä koko ajan.
Teos on iskevästi kirjoitettu, nopealukuinen, siitä huolimatta myös tunnelmaa hönkivä. Poikkeuksellinen miljöö tekee tästä mielestäni jännärinä hieman erilaisen tapauksen. Kaiken kaikkiaan tarinan maailmankuva on varsin synkeä, koska lopun aikojen maailmassa elellään. Mutta rakkaus voi olla vielä se säie, joka tekee elämästä elämisen arvoista.
Ei mieltäylentävä teos, mutta napakka ja intensiivinen jännäri, joka pitää otteessaan. Kirja ei myöskään ole liian pitkä.
”Ja samassa kaikki mitä pöydälläni näin, suussani maistoin ja mitä mieleeni tuli vahvistivat pelkoani siitä, että jotakin pahaa oli tapahtunut. Nielemisestä tuli hankalaa, kun kurkkuun nousi ylimääräinen pala ja vatsan ja rinnan seudulle puristus, joka yhtäkkiä pakotti keskittymään yksinomaan hengittämiseen.”
”Iskevästi kirjoitettu, täynnä käänteitä ja äkillistä väkivaltaa, ei vähempää kuin uuden genren syntyminen…” – The Sunday Telegraph, Iso-Britannia
