Huom! Oamkin blogi poistuu käytöstä
Osana verkkoympäristön uudistustyötä blogisivusto poistuu käytöstä 30.6.2024. Blogien kirjoittajat vastaavat omien tekstien talteenottamisesta ja arkistoimisesta. Ajankohtaisten blogien julkaisemista kannattaa tarjota Oamk Journalille. Blogi on saatavilla lukutilassa sisäverkosta 31.12.2024 saakka.

Paluu arkeen

Ensimmäinen arkipäivä loman jälkeen on yleensä vaikea. Päälle jääneet lomarutiinit, puolille päivin nukkumiset ja yöriekkumiset on vaikeaa kytkeä pois päältä. En tiedä mitä nyt on tapahtunut, sillä heräsin tänään ennen herätyskellon soittoa. Takaisin arkeen pirteänä kuin peipponen, aivan kuin loma olisi toden totta ladannut akkuni. Lähdin pyöräilemään kohti Kotkantietä leveä hymy kasvoillani, järkyttävän kovasta pohjoistuulesta ja hetkenä minä hyvänsä hajoavasta polkypyörästä huolimatta. Koulu oli kuitenkin autio ja tyhjä: Luvan toimisto (harvinaista kyllä) pimeänä, tupakkapaikka tyhjillään, samoin kuin kulttuurin kirjaston työtila. Luonnonvara-alan yksikössä näkyi vain oranssilla lattiakoneellaan hurjasteleva siivooja. Missä kaikki ovat? Olenko tosiaan ainoa, joka palasi kouluun innosta puhkuen?

Keväästä on tulossa hektinen, mutta varmasti myös mielenkiintoinen. Viime jaksosta jatkuvat laajemmat kurssit Ympäristöasioiden hallinta ja matematiikka. Alkavia kursseja ovat English for Working Life ja kovasti odottamani Pieneläimet ja Bioindikaattorit ja ilmanlaatu. Bioindikaattorit ja ilmanlaatu -kurssia opettaa vieläpä lempiopettajani Kaisu Sipola, joten odotettavissa on erityisen mielenkiintoinen ja opettavainen kevät.

Hiihtoloma ei todellakaan ollut tänä vuonna hiihtoloma. En ole päässyt tänä talvena kertaakaan laduille, vaikka olen entisaikaan ollut aikamoisen intohimoinen hiihtäjä. Luistellut olen tänä talvena kerran. Onko tämä sattumaa, vai onko TÄMÄ nyt sitä ilmastonmuutosta? Ikäänkuin kunnollisia vuodenaikoja ei enää olisi olemassakaan. Luulenkin tämän virtapiikkini johtuvan siitä, että pimeä, märkä, synkkä ja ankea talvi on vihdoin selätetty. Herätyskellon soidessa ei ole enää pilkkopimeää, koulusta lähtiessäkään ei ole enää pilkkopimeää. Tiet ovat sulia, pyörän vaihteet eivät ole enää jäässä, aurinkokin toisinaan näyttäytyy. Talvikooma on selätetty, ulkoilustakin voi oikeasti nyt nauttia, ja sekin luonnollisesti lisää energian määrää. Kahvia ei enää tarvitse juoda litraa aamupäivän aikana pysyäkseen hereillä. Tervetuloa, kevät! Olen taas elossa!

Maaliskuista harmautta Kiikelissä
Maaliskuista harmautta Kiikelissä

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *