Ote HOPE-opeopiskelijan päiväkirjasta

Henna Kaakkuriniemi on palveluvalmentaja Pohjola Vakuutus Oy:ssä. Työnkuvaan kuuluvat niin järjestelmien käyttöönottovalmennukset kuin asiakaspalveluvalmennuksetkin. Tärkeässä osassa viimeaikaista tekemistä on ollut verkkokurssien rakentaminen. Henna on valmistunut Kemi-Tornion amk:sta tietojenkäsittelyn tradenomiksi 2001. Opiskelut Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa HOPE-ryhmässä alkoivat työn ohessa 2.6.2015.

Harrastuksina opiskelu, matkailu ja elämästä nauttiminen.

HOPE 2015: Mistä koostuu HOPE 2015 –ryhmä mielestäni? Hurjasta määrästä osaamista, tiedonjanoa, auttavaisuutta, luotettavuutta, spontaaniutta, iloisuutta ja ilmaisukykyä. Mistä tunnistat HOPE2015 –ryhmän koulun käytävällä? Sieltä kuuluu nauru yleensä aina.

Lauantai 10.10.2015 – Videotyöpaja

Eihän tällainen teknologiaorientoitunut ihminen voinut olla ilmoittautumatta videotyöpajaan. Ei, vaikka se järjestettiin lauantaina ja oli täysin vapaaehtoinen. Kellon herättäminen aikaisin lauantaiaamuna suoraan sanottuna vähän sapettaakin, mutta ei muuta kuin pompahdus pois peiton alta ja aamupalaa laittamaan.

Hitusen on ollut arkinen aherruskin viime kuukausina tiukkaa tekemistä. Helsingin matkoja on kertynyt syksyn varrella enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta niiden ansiosta on opiskeltu verkkokurssityökalut ja verkko-oppimisympäristö sekä saatu käyntiin uuden järjestelmän käyttöönottovalmennukset. 80 henkilön valmentaminen kolmen viikon aikana 3-4 valmentajan voimin uuden järjestelmän käyttäjiksi vaatii tehokkaan rutistuksen. Jotta tähän on päästy, on jonkin verran työtunteja käytetty verkkokurssien rakentamiseen, itsenäisen opiskelun tehtävien laatimiseen, online- ja lähivalmennusten sisältöjen suunnitteluun jne.

Kellon soiminen siis vähän sapettaa, kun lepokin olisi tarpeen, mutta koska arvaan jo ennalta, että päivästä tulee aivan huippu, suuntaan koiran hoitamisen jälkeen innoissani auton keulan kohti opekoulua.

Videotyöpaja on päivän verran aktiivista tekemistä, mutta ryhmämme hopelaisia onnistuu saamaan kaikesta tekemisestä oppimisen lomassa hauskaa. Poliisiautokin ilmestyy koulun pihaan ja ehdimme jo miettiä, saammeko komeita virkapukuisia esiintyjiä videoomme. Eivät he kuitenkaan tulleet koe-esiintymiseen eivätkä edes kyselemään mitä teemme koululla lauantaina emmekä mekään heitä lähteneet häiritsemään. Kuva piti tietysti käydä ottamassa.

Lopputuloksena piti syntyä osaamisen osoittamisesta kertova video. Aivan tarkalleen siihen ei taidettu päästä, mutta vietimme videoinnin ja editoinnin parissa mukavia, yhteisiä hetkiä ja opimme uutta. Videota kuvatessamme puhuimme toisistamme hyvää selän takana, tutustuimme älypuhelimeen, jolla uusi omistaja osasi jo kaikenlaista paitsi soittaa, pidimme itsemme ja toisemme hetkessä ja mietimme mitä voi tapahtua, jos joku tulee liian lähelle. Lopputuloksessa oli kuitenkin Tiiun mukaan hyviä kuvakulmia ja tärkeintä kaikessa: saimme valmiin videon työstettyä ja monenlaista osaamistakin osoitettua. Saimme myös idean osallistua kansainväliseen videokilpailuun ja meitä hopelaisiahan ei tarvitse kahdesti yllyttää. Nappasimme heti tästä ideasta kopin.

Virkapukuisia videoesiintyjiä metsästämässä

Tiistai 13.10.2015 – Prezillä työyhteisöosaamista

Aamulla tuntuu tuttu omantunnon kolkutus prosessiportfoliona toimivan blogin tyhjyydestä. Itsearvioinnit suurelta osin kirjoittamatta sinne, kuten myös osaamisen kehittäminen ja osaamisen osoittamiset lähestulkoon kirjaamatta. Sanoinko juuri äsken, että olen teknologiaorientoitunut ihminen? No, siitä huolimatta kaikki nuo asiat löytyvät ei-niin-digi-blogista eli ruutuvihkosta, johon olen osaamisen arvioinnit ja osoittamiset raapustanut. Pitäisi varmaan hävettää näin digiaikana, mutta armahdan itseni, koska pääasia, että asiat löytyvät jostakin. Ruutuvihko on kaikkein helpoin ja nopein kaivaa lentokoneessa esiin ja käyttää työmatkojen lento-osuudet opintojen edistämiseen. Kun herätyskello soi aamulla 4:15 ja lennähdät ilmojen halki Helsinkiin ja illasta takaisin, venyy päivä niin pitkäksi, että illoilla työstetään vain unta. Pelkäsin syksyllä, että tämä työmatkustamisen paljous vie opintoni ihan hunningolle, mutta kun ymmärsin alkaa hyödyntää lentomatkoja, ne osoittautuivatkin opintojeni pelastukseksi. Syssymmällä on sitten hyvä tilaisuus siirtää ajatukset digimuotoon.

Blogi odottaa vielä digitalisaatiota

Tämän lähipäivän aloitimme temperamenttitestillä, joten päivästä ei voi tulla kuin hyvä. Testin tuloksesta omalla kohdallani voisin olla hitusen eri mieltäkin. Lopputuloksen kannalta oli kuitenkin lopulta aivan sama minkä väristä temperamenttia liputin, koska saimme aikaan ohjeita siitä, miten itse voi helpottaa yhteistyötä väriltään eri temperamenttisen ihmisen kanssa.

Päivä oli jälleen todella hyvä. Jos vain itsekseen pohtisi osaamistaan eri osa-alueittain, tuskin tavoittaisi kaikkia niitä ulottuvuuksia, joita toiset tuovat esille mikro-opetustehtävissään tai osaamisen osoittamisissaan. Päivän aikana kertyneet kohokohdat kun keräsi vielä iltapäivällä Preziin, tuli otettua jälleen haltuun uusi loistava työkalukin.

Keskiviikko 14.10.2015 – Säpinää siipiin kansainvälisyysteemasta

Aiheina monikulttuurisuus, kansainvälisyys oppilaitoksissa, kotouttaminen, kotoutuminen ja kulttuurierot. Muun muassa. Aiheutti hyvää pöhinää, voin kertoa. Olemmeko erilaisia vai lähtökohtaisesti sittenkin samanlaisia? Tuijotammeko vain erilaisuutta, toisenlaisuutta vai tukeudummeko samanlaisuuteen tehdessämme tuttavuutta esimerkiksi ulkomaalaistaustaisen ihmisen kanssa. Monenlaisia aiheita erilaisuuden ja samanlaisuuden tiimoilta löytyi, jopa roolinvaihtoa psykodraaman avulla.

On hyvä, että asiat puhuttavat. Näin näkökulmat lisääntyvät. Suurimman pöhinän aiheutti lopulta kuitenkin keskustelu opetusharjoittelun tekemisestä kokonaan tai osittain ulkomailla. Aihe sai sellaisen säpinän hopeoperyhmän siipiin, että jo kahvitauolla sai kysyä kuka EI aio lähteä vähintään pariksi viikoksi Suomen rajojen ulkopuolelle. Kyllä meidät on helppo saada innostumaan!

Päivällä saimme myös aiheeseen sopivasti kansainvälisen vieraan. Opettajaopiskelija Tanja Pestotnik kertoi meille slovakialaisesta koulujärjestelmästä ja jakoi kokemuksiaan ja mietteitään suomalaisesta koulujärjestelmästä. Oli mukava kuulla, että mietteet olivat positiivisia ja suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on paljon hyvää.

Vietimme aktiivisen ja työntäyteisen iltapäivän erilaisten toimintakulttuureiden parissa. Työskentelykulttuurimme hope-ryhmässä on niin innokasta, että ryhmätöiden purkaminen menikin vähän yli sovitun lopetusajan ja myöhästyin jopa viitisen minuuttia Salonki Ametistista. Tapaaminen jota olin odottanut kaksi kuukautta. No, näiden työn- ja ajatustentäyteisten päivien jälkeen nautin hemmottelusta sitäkin enemmän. Tällä jaksaa taas seuraavat kaksi kuukautta.

Osoittamassa hemmotelluksi tulemisen osaamista