Ketterä ja kevyt Cross expertise mentorointi

Kirjoittajat

Tapio Nevalainen
Lehtori
Itä-Suomen yliopisto

Anne Rantakaulio
Lehtori
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Katja Lempinen
Verkko-opetuksen koordinaattori
Satakunnan ammattikorkeakoulu

Tiiu Tenno
Yliopettaja
Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu

CEM-toimintamalli on ketterä ja kevyt nykytyöelämän kiireisille toimijoille soveltuva ratkaisu. Korkeakoulupedagogiikan hankkeen Cross-expertise mentoring -metodin (CEM) ero perinteiseen mentorointiin on se, että tässä mallissa kyse on kahden tasavertaisen asiantuntijan mentoroinnista ja vertaisoppimisesta. Tapio Nevalainen Itä-Suomen yliopistosta, Anne Rantakaulio Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, Katja Lempinen Satakunnan ammattikorkeakoulusta ja Tiiu Tenno Oulun Ammattikorkeakoulusta löysivät yhteiset mielenkiinnon kohteet jo mentorointijakson startissa. Hankkeen vetäjät olivat rakentaneet aloitustapaamisesta vuorovaikuitteisen, joka edesauttoi tutustumista muihin CEM-koulutettaviin sekä yhteisten mielenkiinnon kohteiden näkyväksi tulemista. Jo aloitustapaaminen oli työntäyteinen. Yhteisten pelisääntöjen sopimisen jälkeen kaikki mentorointiparit ja -tiimit siirtyivät heille parhaiten sopiville poluille. Etenemistä rytmittivät hankkeen yhteiset online-tapaamiset.

Uudet digitaalisuutta hyödyntävät oppimistavat muuttavat koulutusta ja oppimista, mikä luo uusia haasteita opettajille opetuksen kehittämiseen. Opettaja jää usein yksin kehittämään omaa opetustaan ja kokeilemaan uusia opetusmenetelmiä. Opettajilla on tarve saada tukea ja käytännön neuvoja opetuksen kehittämiseen. Mahdollisuuksia opettajien vertaistukeen on kuitenkin niukasti ja usein vertaistuki hyödyttää vain samassa laitoksessa työskenteleviä tuttuja kollegoja. KOPEn Cross-mentorointi on hyvä foorumi saada opetukselliset ideat kiertoon yli oppilaitosrajojen ja sen avulla on mahdollista saada tukea oman opetuksen kehittämiseen. Tapion omassa opetuksessa hän on ryhtynyt käyttämään käänteistä opetusmenetelmää (flipped classroom), johon hän on saanut vertaistukea Itä-Suomen yliopistossa käynnistyneessä pilottiprojektissa. Tapio kokee kuitenkin, että olisi hyödyllistä jakaa kokemuksia opetuksessa kehittämisessä laajemminkin eri oppilaitosten opettajien kanssa.  KOPE-mentoroinnissa Tapio on saanut perehtyä Anne Rautakaulion opetukseen, jossa on samoja käänteisen opetuksen elementtejä, kuin mitä Tapio on omassa opetuksessaan käyttänyt. Erityisesti Tapiota kiinnosti Annen esittelemä ja käyttämä opiskelijoiden dynaaminen itsearviointimenetelmä, jota hän ehkä tulee soveltamaan myös omassa opetuksessaan. Tapio sai Tiiulta vinkkejä opetusvideoihin ja Tapion mukaan Tiiulla on selvästi paljon tietoa opetuksen digitaalisista apuvälineistä, joita opettajat voisivat hyödyntää. Kaiken kaikkiaan KOPE-mentorointi tarjosi Tapiolle mahdollisuuden kertoa omasta opetuksestaan ja hän sai vinkkejä omaan opetustyöhön.

Monenlaista keskinäistä ajatuksenvaihtoa on Annen oman oppilaitoksen sisällä kollegoiden kesken ja myös saman alan opettajien vuosittaisilla tapaamispäivillä ollut jo kauan ennen kuin mentoroinnista on edes puhuttu. Kaikenlainen pedagoginen kehittäminen on nyt kuitenkin vielä eri tavalla in kuin aiemmin. Se on mahdollistanut ja kannustanut yhteistyöhön Annen organisaation sisällä yli yksikkörajojen. Yhteistyö ammattikorkeakoulujen välillä on tiivistynyt. Ja nyt vielä tämä KOPEn tarjoama mahdollisuus ajatusten vaihtoon yli korkeakouluorganisaatiorajojen, se on ollut Annen mielestä erittäin virkistävää ja antoisaa!

Monimuotokoulutus ja erilaisten verkossa toteutettavien kurssien suosio on kasvanut ammattikorkeakouluissa suorastaan räjähtäen. Annen toivoo, että on jollain lailla tapaamisissa tuonut tätä esiin. KOPE-mentoroinnin suurin anti Annelle ovat olleet ne ajatusprosessit, jotka ovat käynnistyneet tapaamisien seurauksena. Kun Anne on laatinut monimuotoisia tai verkkokursseja, hän on huomannut, että hän on helposti ollut liikaa kiinni aiemmissa toteutuksissa. Hän on yrittänyt muuntaa luokkahuoneessa tapahtuneen opetuksen jotenkin vain toisen näköiseksi ilman, että itse oppiminen muuttuisi.

Tapion kokemukset käänteisestä opetuksessa ja Tiiun tiedot käyttökelpoisista uusista tietoteknisistä apuvälineistä saivat Annen pohtimaan oppimista uudesta näkökulmasta. Anne on pyrkinyt rakentamaan opintojaksoja opiskelijapalautteen pohjalta, mutta hän miettii, että onko hän kysynyt niissä oikeita asioita? Miltä tämän päivän nuori opiskelija haluaisi opintojakson näyttävän, ja millaiset oppimisen tavat ovat hänelle luontaisimmat? Tätä Anne aikoo kysyä tämän kesän verkkokurssilaisilta!

CEM-mentorointi oli Katjalle uusi näkökulma mentorointiin. Hän on ollut mukana jo 2000-luvun alkupuolella ensimmäisessä mentoroinnissa ja kokenut, että tämä mentorointitapa, jossa keskitytään tiukemmin ammatillisen osaamisen kehittämiseen tasavertaisina toimijoina, loi kestävämmän ja helpommin lähestyttävän pohjan oman osaamisen kehittämiselle.

CEM-mentoroinnin tavoite tuli varmasti täytettyä Tiiun kanssa tavattaessa: molemmat esittelivät työkaluja, joita Katja voi todella hyödyntää arkipäivän tekemisessä. He havaitsivat myös, että uuden ihmisen tapaaminen kokonaan verkossa voi vastata tapaamista kasvokkain, varsinkin kuten tässä tapauksessa, sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka aktiivisesti muutenkin käyttävät samoja välineitä päivittäin työssään ja vapaa-ajallaan. Tapaamiset eivät olisi voineet tapahtua kasvokkain etäisyydestä johtuen.

CEM-mentorointi oli Katjan mielestä mielenkiintoinen kokemus, jota toivottavasti voidaan lähteä kokeilemaan myös Katjan omassa korkeakoulussa paitsi opetusteknologian myös pedagogiikan kehittämiseen ja yhdessä tekemisen lisäämiseen.

Tiiulle CEM-kokemus oli ensimmäinen kokemus mentoroinnista yleensä. Käsitteet mentori ja mentorointi olivat kiinnostaneet jo pitkään, mutta aihetta käsittelevät koulutukset olivat aina liian pitkiä ja tiukasti aikataulutettuja kokonaisuuksia. Ajatuksena CEM-koulutuksessa oli verkostoitua lähinnä videopedagogiikan asiantuntijoiden kanssa. Kävi kuitenkin niin, että Tiiu osallistui kahden eri mentorointitiimin toimintaan, jolloin tutuksi tuli joukko muitakin opettamista ja oppimista tukevia työkaluja ja hyviä käytänteitä. Tapiolta opitusta jäi mieleen flipped classroom toteutus käytännössä ja Annelta tuli opittua, miten yksilön ja ryhmän oppimisen ja osaamisen arviointia voi havainnollistaa Excelissä. Katjan kanssa työskentelylle löytyi yhteinen tausta verkko-opettajana ja opettajien tukihenkilönä, jolloin näissä tapaamisissa keskityttiin teknologian opetuskäyttöön kummankin osapuolen työympäristössä.

Annelle ja Tapiolle Tiiu pääsi esittelemään online-työkaluja, joilla voi lisätä tehtäviä ja huomautuksia videoihin. Tällä tavalla mikä tahansa video voi olla opetusvideo. Ennestään jo tuttujen työkalujen esittelyssä on se hyvä puoli, että esittelyä valmistellessa tai viimeistään esittelyn aikana oppii itsekin uutta. Mentorointiin liittyy selvästi reflektointi!

Ehkä suurin oppimiskokemus Tiiulle oli käsityksen muutos mentoroinnista – se ei ollutkaan hierarkkista tietojen jakamista pitkän työuran tehneeltä arvostetussa asemassa olevalta henkilöltä noviiseille, vain antoisaa ja innovatiivista yhdessä työskentelyä. Toisena positiivisena kokemuksena oli havainto, kuinka paljon muita ulottuvuuksia mentoroinnilla on varsinaisen asiasisällön käsittelyn lisäksi. Koko prosessi oli kuin pohjaton piilo-opetussuunnitelma, jossa tuli otettua haltuun uusia työkaluja, toimintamalleja, ja kurkata muiden oppilaitosten “keittiöön”.

KOPE-hanke muistuttaa: Hae mukaan Pohjois-Suomen korkeakoulujen opettajien Cross expertise mentorointiin 6.9.-8.10.2018 & pedagogisten johtajien Cross expertise mentorointiin 17.9.-8.10.2018.

Lisätietoja CEM-prosesseista löydät täältä.