Informaatioteknologiaosasto pääsi 12.12.2018 ensimmäisen kerran tutustumaan tuleviin tiloihin Linnanmaan kampukselle. Aluksi pukeuduttiin turvallisuusvarusteisiin: mustat Sievin turvajalkineet, NCC:n tarroilla merkityt valkoiset kypärät ja keltaiset huomioliivit. Ilman niitä ketään ei päästetty työmaa-alueelle.

Varsinainen tilaisuus aloitettiin arkkitehtien pitämällä vajaan tunnin infolla, jossa esiteltiin viimeisimmät muutokset pohjapiirustuksiin. Olimme hieman huolestuneita siitä, löytyykö tarpeeksi riittävän isoja luokkatiloja (kun ryhmäkokomme ovat paisuneet mm. aloittavien ryhmien kohdalta). Tämä asia jäi edelleen hieman vaivaamaan. Tammikuussa kuulemma aloitetaan sisustuksen suunnittelu, nykyisten piirustusten mm. luokkien pöytäpaikat ovat vain laskelmia varten, eivät lopullisia suunnitelmia.

Ohessa valikoituja kommentteja kierrokselta.

Minna:

-”Kolme numeroa liian isoissa turvakengissä oli turvatonta liikkua varsinkin portaissa, mutta tasaisella pysyi tukevasti pystyssä 🙂 Pieniä kokoja oli kovin vähän kengissä tarjolla.

Arkkitehdin mukaan käytännössä lähes kaikki oli uutta/uusittu paitsi ulkoseinät ja kerrosten väliset lattiat, jotka nekin on käsitelty ja testattu värikaasuilla.

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemistä, jos tammikuussa 2020 pitäisi olla muuttovalmis osasto.” 

Eero:

”Jukan kanssa katseltiin sopivia taukopisteitä ja sopivaa sijaintia kahvihuoneen pyöreälle pöydälle. Löydettiin sellainen osoittamastani paikasta.

Arkkitehdit olivat mukavia ja ystävällisiä ja osasivat johdattaa meidät poiskin työmaan sokkeloista, ilman heitä olisimme varmaan vieläkin harhailemassa umpikujiin päättyvissä käytävissä.”

Jukka:

”Linnanmaan rakennustyömaan valot tekivät vaikutuksen. Koimme valaistuksen ja päätimme Eeron kanssa samantien tilata 12 metriä LED strip valonauhaa molemmille. Ekologista ja todella hyvä valoteho! Emme löytäneet mitään muita valolähteitä paikoin koko työmaalta kuten kuvasta näette.”

Sinikka:

“Meillä on edessä uusien toimintatapojen opetteleminen. Uusissa tiloissa osa on hiljaisia tiloja, joissa puhelinkin pitää muistaa panna äänettömälle. Siellä pitää voida työskennellä ihan omassa rauhassa. Vieressä on isompi tila, jossa normaalilla äänellä keskustelu on sallittua. – Mietimme, että on monen tasoista puheääntä ja puhelimessa puhujaa. Mahtaa siellä olla äänekästä, kun on vielä kyse opettajista.

Kukaan ei ilmeisesti saa omaa nimikkopaikkaansa. Työvälineet roikkuvat seinällä kasseissa ja jokainen ottaa siitä oman kassinsa, jonka kanssa sitten etsii itselle sen päivän tarpeisiin sopivan työpisteen. Tutoropettajana mietin, että tulevaisuudessa pitää tutorkeskustelutkin keskittää tietyille päiville ja varata siihen sopiva tila. Vielä ei tiedetä, miten pitkälle näihin tiloihin myös opiskelijoilla on pääsy. Arkkitehti heitti jopa ajatuksen, että opiskelijat pääsisivät henkilöstön kahvihuoneeseen saakka. Tämä olisi iso kulttuurimuutos.

Neuvotteluhuoneet olivat hyvin äänieristettyjä. Siellä oli kaksinkertaiset kipsilevyt seinissä. Ei ole haittaa, vaikka pidetään hieman äänekkäämpiä kokouksia. Seinät pitävät 56 dB äänet huoneen sisällä.

Jukka löysi monitilatoimisto-käsitettä valaisevan videon: https://youtu.be/Gp65RO1cIMo. Siinäkin mainitaan yhteisistä toimintatavoista sopiminen. Se on meilläkin edessä viimeistään vuoden 2020 alussa.”

Tuula:

“Siinä sitä kuvassa on vielä niin hymyileviä tietojenkäsittelyn tiimiläisiä. Saas nähdä vuoden päästä :). No ei vainkaan…kyllähän me olemme ennenkin sopeutuneet monenlaisiin tiloihin ja tilanteisiin. Teuvo Pakkalan kadun kampuksen (tuolloin vielä Liiketalouden yksikkö) edellisessä remontissa Taka-Lyötyssä opetettiin tiloissa, joissa seinät olivat niin kuin paperia ja opetus välillä kilpahuutoa ja välillä hypättiin Kansankadun väistötiloihin opettamaan. Nyt sentään päästään ihan kokonaan ja ihan meitä varten remontoituihin tiloihin, onhan se mahtavaa! Toki uudenlainen työympäristö tuo muutoksen tuulet myös työtapoihin. Hyvä oli kuulla, että osastot itse määrittelevät loppupeleissä, miten tiloissa toimitaan ja että vaikka jotain nyt suunnitellaankin, niin vasta käyttökokemusten myötä tullaan näkemään, mikä toimii ja mikä ei. Itsellä kyllä jo nyt vahvistui ajatus, että paljon, siis enemmän kuin nyt, työtehtäviä tulee tehtyä kotoa käsin eikä vähiten sen takia, että parkkipaikkaongelmaan (jonka kyllä yliopistolla työskentelevät ja opiskelevat vahvistavat) ei ole ainakaan vielä kerrottu minkäänlaisia ratkaisuja.

Kalustesuunnittelu alkaa nyt, ja siinä kyllä toivoisi, että otetaan huomioon erilaiset tarpeet työpisteen ergonomiaa ajatellen niin henkilöstön kuin opiskelijoidenkin kalusteissa. Ja toivottavasti saadaan myös värejä ja jopa kodikasta mukavuutta, jotka tukevat yhteisöllisyyttä ja pitävät hymyt kasvoilla vielä tulevinakin vuosina.”

Kirjoittajat lehtorit Minna Kamula, Eero Leskinen, Jukka Karlström, Tuula Ijäs ja Sinikka Viinikka