Etiikkaa opettajan arjessa

Opettajan ammatti on yksi niistä ammateista, joita on aina arvostettu suomalaisessa yhteiskunnassa, ja opettajilta on edellytetty kaikessa toiminnassaan esimerkillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Opettajan ammatti on vaativa asiantuntijatehtävä ja professio, jonka erottamattomana osana on ammattietiikka (OAJ). Tämän päivän nopeasti muuttuvassa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa eettinen osaaminen onkin yksi tärkeä osaamisalue. Opettajan eettiset periaatteet ja työtä ohjaavat arvot ovat kulmakiviä, joihin opettajan toiminta perustuu.

Etiikka on laaja-alainen tutkimusala, jossa pedagoginen etiikka muodostaa oman erityisen alueensa. Pedagoginen etiikka tarkastelee erityisesti opetusta, oppimista, kasvua ja kasvatusta koskevia kysymyksiä. Ammatillisen opettajan työssä pedagogisen etiikan lisäksi opiskelijoiden ohjaamisessa ja opetuksessa tulee huomioida myös opetettavan ammatin eettiset periaatteet ja arvot. Ammatillisen opettajan toimintaa ohjaavat siis sekä opetusalan että oman ammattialan eettiset periaatteet ja arvot.

Omassa työssämme opettajankouluttajina joudumme myös itse kohtaamaan monia erilaisia tilanteita, jotka ovat luonteeltaan usein eettisiä – esimerkkinä voisi olla arviointiin liittyvä tilanne. Arvioidessamme osaamisen osoittamisia huomaamme pian olevamme eettisen pohdinnan äärellä. Olemmeko oikeudenmukaisia ja yhdenmukaisia arvioinnissamme? Miten turvaamme oikeudenmukaisuuden? Miten voimme varmistaa oikeudenmukaisuuden? Mitä muuta pohdittavaa liittyy arvioinnin eettisyyteen?

Arviointia sekä muita mahdollisia työssämme eteen tulevia eettisiä pohdintoja voi tarkastella erilaisten mallien kautta. Me lähdimme tarkastelemaan edellä esittämiämme arviointiin liittyviä kysymyksiä Oserin (1991) kehittämän mallin kautta (kuvio 1). Malli tarjoaa mahdollisuuden tarkastella eettisiä tilanteita eri näkökulmista ja antaa aidon kuvan eettisten tilanteiden monitahoisesta luonteesta. Malli tekee oikeutta eettisille tilanteille, joissa on harvoin yksi oikea ratkaisu. Mallissa on kolme keskeistä ulottuvuutta: oikeudenmukaisuus, huolenpito ja totuudellisuus. Opettajan ammatissa haasteeksi nouseekin kyky etsiä ratkaisuja, joissa on otettu huomioon kaikki kolme ulottuvuutta ja pyritty etsimään mahdollisimman tasapuolinen ratkaisu.

Kuvio 1: Opettajan eettisen pohdinnan ulottuvuudet (mukaillen Oser 1991).

Kuvio 1: Opettajan eettisen pohdinnan ulottuvuudet (mukaillen Oser 1991).

Eettisiä kysymyksiä pohdittaessa oikeudenmukaisuus voidaan ymmärtää yksilöiden yhtäläisenä kohteluna. Jokainen on oikeutettu yhtäläiseen kohteluun tarpeidensa perusteella, ja esimerkiksi rodun, sukupuolen uskonnon tai muun vastaavan asian perusteella erilainen kohtelu ei ole sallittua. Oikeudenmukaisuusperiaate on välttämätön, mutta ei riittävä eettiselle toiminnalle. Eettisten tilanteiden pohtiminen edellyttää paitsi kehittynyttä oikeudenmukaisuus-käsitettä, myös empatiaa ja huolenpitoa.

Vaikka osaamisen arviointi olisi sopivan kriittistä ja oikeudenmukaista, se ei siis vielä riitä eettisen toiminnan näkökulmasta. Kriittisyyden ja oikeudenmukaisuuden ylikorostaminen voi olla jopa vahingollista. Niinpä arvioinnin etiikkaan kuuluu huolenpito eli tukea-antava ja ymmärtävä vuorovaikutus toiseen ihmiseen. Huolehtivassa suhteessa ihminen haluaa tehdä toiselle hyvää ja ymmärtää hänen elämäntilannettaan. Tämä näyttäytyy myös arvioinnin toteuttamisessa. Omassa ohjaustyössämme pyrimme tarkastelemaan kunkin opiskelijan kokonaisvaltaisen tilanteen ja siten huomioimaan jokaisen opiskelijan yksilöllisyyden. Tämä tarkoittaa käytännössä huolenpidon näkökulmaa, jossa oleellista ei ole verrata opiskelijoita toisiinsa, vaan vahvistaa opiskelijaa löytämään omat vahvuutensa.

Arvioinnin pitää olla eettisesti reilua. Reiluus tarkoittaa esimerkiksi oppimiskokemusten erilaisuuden huomioimista ja tunnustamista. Opiskelijoiden oppimiskokemukset eivät ole samanlaisia, mutta opiskelijoilla täytyy olla samat mahdollisuudet menestyä. Eettisessä arvioinnissa opiskelijan tulee erilaisilla osaamisen osoittamisen tavoilla päästä samoihin tavoitteisiin arviointikriteerien valossa. Huolenpidon näkökulma arvioinnissa turvaa osaltaan oikeudenmukaista arviointitoimintaamme.

Kuviossa 1. kolmas ulottuvuus on totuudellisuus. Pyrkimys totuuteen on kasvatuksen ja opetuksen perustavanlaatuinen periaate. Useat opettajan ammatin tutkijat ovat maininneet rehellisyyden yhdeksi niistä perushyveistä, jotka mahdollistavat hyvän opettamisen, ohjaamisen ja arvioinnin. Eettisesti kestävä arviointi antaa totuudellisen käsityksen opiskelijalle hänen tämänhetkisestä osaamisestaan sekä kehittämiskohteistaan.

Oman ammattinsa arvoihin ja eettisiin periaatteisiin sitoutunut opettaja hoitaa työnsä vastuullisesti sekä kehittää omaa työtään ja ammattitaitoaan jatkuvasti. Opettajan ammatillista kasvua koskevissa tutkimuksissa kuvataan, miten opettajan ammattiin kasvu tapahtuu eri vaiheiden kautta: noviisista kasvetaan reflektoivaksi ja kehittäväksi opettajaksi. Opettajan etiikkaa koskevissa tutkimuksissa on todettu samankaltaisia kasvun vaiheita ja tutkimuksissa onkin tullut esiin, että eettiset tilanteet usein vähenevät kokemuksen myötä.

Voisikin todeta, että eettiset tilanteet kuuluvat olennaisena osana kaikkeen ihmistyöhön ja opettajana teemme jatkuvasti työssämme valintoja ja päätöksiä, joihin sisältyy eettisiä piirteitä. Omassa toiminnassamme olemme huomanneet, miten asioiden pohtiminen yhdessä helpottaa omaa eettistä päätöksentekoa. Yksikössämme toteutettava tiimiopettajuus on erinomainen toimintamalli pohtia eettisiä kysymyksiä ja pyrkiä käytännössä huomioimaan arvioinnin oikeudenmukaisuuden, huolenpidon ja totuudellisuuden toteutuminen.

Kirjoittajat

Yliopettajat Raija Erkkilä ja Pirjo-Liisa Lehtelä
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Lähteet

Atjonen, P. (2004). Pedagoginen etiikka koulukasvatuksen karttana ja kompassina. Suomen Kasvatustieteellinen Seura. Kasvatusalan tutkimuksia 20.

Atjonen, P. (2007). Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi.

Opetustyön eettiset periaatteet. OAJ. Viitattu 16.3.2020. https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/

Oser, F. (1991). Professional morality: A discourse approach. In: W. Kurtines & J. Gewirtz (eds.) Handbook of moral behavior and development. Vol. 2: Research. New Jersey: Lawrence Erlbaum.

Portti filosofiaan. Viitattu 16.3.2020. https://filosofia.fi/node/6985

Tirri, K. (1999). Opettajan ammattietiikka. WSOY: Porvoo.

Tirri, K. & Kuusisto, E. (2019). Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. Helsinki: Gaudeamus.