Sorvin ääreltä pulpetin taakse mars!

Monien työvuosien jälkeen meillä molemmilla oli noussut ajatus “Minä en tätä työtä eläkkeeseen asti tee”. YAMK- opintojen ovet avautuivat toiselle meistä avoimen ammattikorkeakoulun polkuopintojen kautta ja toiselle toisella hakukerralla.

Opiskelut alkoivat syksyllä 2019 ja arkeen piti koulutöiden muodossa sovittaa aivan uusi ja melkoisen hallitseva osa-alue. Vuosien myötä ihminen jollain tavalla turtuu ja alkaa etsimään uusia haasteita. Master-tutkinto kyllä on pitänyt haasteista huolen. Syksy 2019 ja alkukevät 2020 opiskelurytmi kerran kuussa järjestettyineen lähiopetuspäivineen oli tiukka. Kun samaan aikaan teimme palkkatöitä täydellä viikkotuntimäärällä, ja sen päälle puskivat koulutehtävät ja
kaikki uudet kurssit, ei vapaa-ajan ongelmia ollut.

Alkujärkytyksen jälkeen kuitenkin kouluasiat, ryhmätyöt, pohdinnat ja käynnistelevä opinnäytetyöprosessi alkoivat tuntua raikkaalta tuulahdukselta arjen rutiinien vastapainoksi. Tekemistä oli siis paljon. Päädyimme molemmat antamaan opinnoille enemmän aikaa ja haimme opintovapaata. Nostimme
aikuskoulutustukea rahoittaaksemme päätoimisen opiskelun. Asiakokonaisuudet ja projektityöt, joita koulu kiihtyvällä tahdilla toi tietoisuuteemme, olivat
niin erilaisia ja omia ajatuksia haastavia, että korvienväli tuulettui perusteellisesti vanhoista ajatuskehistä.

Maaliskuussa 2020 Korona toi ison lisämausteen opiskeluihin, kun vähätkin lähiopetuspäivät jäivät pois ja kaikki opiskelu oli 100% etänä tapahtuvaa
toimintaa. Äkkiseltään ajateltuna muutos tutkinto-ohjelmassa ei ollut kovin iso, olihan meillä lähtökohtaisestikin vain yksi lähiopetuspäivä kuukaudessa. Kuitenkin tuntui, että paljosta piti luopua, kun ei enää nähnyt lainkaan kurssikavereita henkilökohtaisesti, vaan pelkästään etäyhteyden päästä. Eleiden ja ilmeiden tilalle tulivat emojit, kuhisevan luokkahuoneen tilalle luurit ja kotitoimisto. Opettajat tekivät parhaansa etäopetuksen suhteen, mutta keskittyminen opetukseen oli välillä vaikeaa pelkän tietokoneen ruudulta.

Opinnäytetyö antoi meille näkemystä työelämästä ja sen kehittämisestä aivan uudella tasolla. Meidän työmme aihe nousi omalta työpaikalta halusta kehittää asioita toimivammaksi. Aiheemme liittyi hoitajien hoitotyön kehittämiseen suhteessa alkoholia väärinkäyttäviin potilaisiin päivystyspoliklinikalla.

Työpaikkamme on molemmilla PPSHP. Otimme yhteyttä PPSHP:n Orchidea- innovaatio-, kehitys- ja testaustoimintaan, jonka kautta pääsimme mukaan OYS:ssa meneillään olevaan laajaan kehittämishankkeeseen. Kävimme hankkeen muutosjohtajan kanssa monia keskusteluja ja sähköpostinvaihtoa työn rajaamiseksi hankkeen kannalta merkitykselliseksi mutta myöskin opinnäytetyömme laajuuteen nähden sopivan kokoiseksi. Hän päätti liittää meidät osaksi isompaa kokonaisuutta, Oulun integraatiohanketta, jonka tarkoituksena on yhdessä Oulun kaupungin kanssa kehittää päihde- ja mielenterveyspalveluja toimivammaksi kokonaisuudeksi.

Opinnäytetyömme prosessiin kuului myös monia moniammatillisia yhteistyöpalavereja Teamsin välityksellä. Näihin palavereihin otti osaa allekirjoittaneiden lisäksi Oulun seudun yhteispäivystyksen johtoa sekä hanketyöntekijöitä, kuin myös hoitotyön esimiehiä päivystyspoliklinikalta. Olimme siis heidän suuntaansa yhtäältä työn toteuttamisvastuussa ja toisaalta vastuussa opinnäytetyömme muun(kin) sisällön suhteen koulumme opettajiin päin. Välillä tuntui että olimme niin moneen eri suuntaan tiedottamisvelvollisia, että pää oli kyllä pyörällä!

Luonnollisesti etsimme aihettamme koskien teoriatietoa, sekä kotimaista että ulkomaista. Tässä meitä auttoi koulun kirjaston informaatikko, joka ystävällisesti muokkaili kanssamme hakusanoja ja teimme koehakuja eri tietokannoista. Paljon, yllättävän paljon kuitenkin opinnäytetyön prosessia sai vietyä eteenpäin pelkkien etäyhteyksien päästä, ilman fyysistä kontaktia. Opettajien kanssa luonnollisesti kävimme aika ajoin Teams-palavereja työmme suunnan kirkastamiseksi.

Loppujen lopuksi saimme työmme ”nippuun” ja tuloksiakin esiin. Tekemästämme päivystyspoliklinikan hoitajien osaamiskartoituksesta huomasimme ensinnäkin sen, että hoitajien tietotaito liittyen alkoholia väärinkäyttävien potilaiden hoitoon, oli laaja. Ainoastaan yksi osa-alue; jatkohoitoon liittyvä osaaminen oli sellainen, jossa paljastui osaamisen vajetta. Tähän(kin) liittyen OSYP on jo alkanut järjestämään koulutusta hoitajille, joten työmme tulokset ovat jo menneet suoraan käytäntöön, mikä on tietysti palkitsevaa havaita. Päihdehoidosta vastaavat hoitajat saavat myös koulutuspaketin, joka pohjautuu juuri hoitotyön osaamisen kartoitukseemme.

Opinnäytetyön tekemisestä jäi meille YAMK- opinnoista eniten käteen. Opimme verkostoitumista, kokouskäytäntöjä, työn suunnittelua ja organisointia sekä johtajuutta. Tuntui mahtavalta olla osa laajaa kokonaisuutta, jossa oma työmme kehittää suoraan työelämää. Olemme tästä kokemuksesta hyvin kiitollisia, tämä antoi meille paljon työkaluja tuleviin työtehtäviin. Oli palkitsevaa huomata, kuinka työelämän ammattilaiset, isot johtajatkin arvostavat opinnäytetyön antamaamme panosta ja itse YAMK- tutkintoa. Opinnäytetyömme liitettiin osaksi POP-sotehanketta, joten itse hanketyöstäkin saimme arvokasta oppia ja projektijohtamisen kurssin opit muistuivat käytännön kautta mieliimme.

YAMK- opinnot toivat uudenlaiset silmät joilla katsella tulevaisuuden työelämää. Kova työ on tehty, ja se ehdottomasti kannatti! Työtä on paljon, mutta sen pystyy sovittamaan palkkatyöhön ja omaan elämään ja edetä opinnoissa omaan tahtiin. Opinnäytetyön myötä pääsee mukaan työelämän kehittämiseen, jossa suunnitellaan uutta. On mahdollista päästä näkemään isoja kehittämispalavereita ja olemaan niissä mukana. Tämä tuo nostetta, jota ei pääse kokemaan omalla työpaikalla!

Vesa Melamies & Hanna Matero

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.