Mahdollistaako vanhustenhuolto yksilöllisyyden toteutumisen palveluissaan?
Vanhusten asuminen ja asumisolosuhteet ovat luontaisia pohdinnan aiheita vanhusten asumispalveluita tuottavissa yksiköissä ja kotihoidossa työskentelevien hoitotyöntekijöiden parissa – ainakin meidän. Hoitohenkilökunnan vähyys ja sen tuoma työilmapiirin kireys kiireen keskellä ovat tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa hoidon toteutukseen ja inhimillisen hoidon toteutumiseen.
Jos kotihoidon yksikössä muistaisimme työskentelevämme aina toisen ihmisen kotona, olisiko käytöksemme erilaista? Ilman rutinoitumista ja jatkuvaa kiirettä, huomioisimmeko paremmin potilaan yksilölliset tekijät kiinnittämättä jatkuvaa huomiota kellon ja kalenterin luomiin paineisiin? Tai osaisimmeko asettaa itsemme sellaisen potilaan asemaan, joka on tunteja odotellut hoitajan tuloa rikkomaan hiljaisuuden vain huomatakseen, että tämä käveleekin kotiimme koputtamatta ja naama mutrussa suoriutumaan vain pikaisesti pakollisista tehtävistä?
Yksilöllinen hoitotyö kunnioittaa erilaisia tapoja ja tottumuksia
Vanhusten kotia pitäisi arvostaa, heidän omia tapojaan tulisi kunnioittaa ja hoitajina meidän tulisi toteuttaa hoitoa potilaan yksilölliset toiveet huomioiden. Suunnitellaan siis käynnit potilaan tarpeiden mukaisesti: ei väännetä kaihtimia väkisin yöksi kiinni ihmiseltä, joka on aina halunnut pitää verhot auki ja yövalon päällä. Ei herätetä yökyöpeliä heti ensimmäisten joukossa, eikä keitetä joka ikinen aamu sitä samaa kaurapuuroa sellaiselle, joka sen aina jättää syömättä.
Omaa yksilöllisen hoitotyön osaamista voit kehittää vaikkapa kysymällä itseltäsi, ”miten sinä haluaisit, että sinut kohdataan omassa kodissasi?”.
Teksti: sairaanhoitajaopiskelijat Justiina Tuhkanen & Vili Leskinen
Kuva: Photo by Georg Arthur Pflueger on Unsplash
Tämä kirjoitus kuuluu sarjaan, jota kirjoittivat syyslukukaudella 2022 Oulaisten kampuksella Kiireetön avohoitotyö -syventäviä opintoja opiskelleet sairaanhoitajaopiskelijat.
