Author: Liikkeessä

Siinäpä se, arkeni. Yhdeksän harjoitusta ja neljä kurssia. Keskimäärin joka toisen viikonlopun vietän bussissa matkustaen ympäri Suomea ja pelaten lentopalloa. Saattaa kuulostaa tylsältä, ja jopa rankalta, mutten tällä hetkellä voisi olla tyytyväisempi. Saan pelata ammattimaisesti sitä lajia, mistä olen pienestä pitäen haaveillut, sekä suorittaa koulutuksen, johon joissain muissa lajeissa ei ole edes mahdollisuutta.

Onhan tämä välillä rankkaa, sitä en kiellä. Kuitenkin silmissä siintävä valmistuminen, ymmärtäväiset opettajat, mahtavat joukkuetoverit sekä ammattimainen seura auttavat jaksamaan myös niinä vaikeimpina päivinä. Ne rakentavat merkityksellisyyden kokonaisuudelle. Herään aamulla 7.30 joka päivä ja lähden kehittämään itseäni treenisalille ja koulun penkille. Pikkuhiljaa olen kehittänyt itselleni jokaviikkoisen rutiinin, joka on helppo viedä läpi, koska tiedän mihin olen menossa. Suunnittelemalla menoni huolellisesti jää aikaa myös tehdä muita juttuja. Ehdin ihan oikeasti pelaamaan välillä snookeria ja vaikkapa metsästämään.

Urheilumaailman tunteminen on auttanut paljon koulunkäynnissä. Usein huomaan miettiväni asioita luennoilla urheilun näkökulmasta. Miten jokin markkinoinnin osa-alue hoidetaan urheiluseuroissa? Miten markkinointia johdetaan? Miten viestintääsuunnitellaan? Urheiluseurat ovat usein hyviä esimerkkejä, koska niissä on erittäin paljon kehitettävääja erilaisia ideoita voidaan toteuttaa suhteellisen vapaasti. Mikäli sinusta tuntuu, ettei jokin asia aukene, suosittelen miettimään sitä oman harrastuksesi tai mielenkiintosi kautta. Se auttaa monta kertaa tuomaan tarvittavan kosketuspinnan teorian ja käytännön välille. Näin saan konkretisoitua asioita, eikä tarvitse valmistumisen jälkeen miettiä, jäikö minulle mitään käteen tästä koulusta.

Ehkäpä tärkein taito, jonka olen voinut joukkueurheilusta tuoda koulu- ja yritysmaailmaan, on kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja muodostaa niistä entistä parempi yksikkö. Yksikössämmekin teemme paljon ryhmätöitä, joten ottakaa niistä opiksenne ja pyrkikää vaihtelemaan ryhmän jäseniä mahdollisuuksien mukaan. Erilaiset ajatukset saavat myös omaan ajatteluun uusia vivahteita. Työelämään siirtyessäsi voit olla aivan varma, että joudut tekemisiin todella monenlaisten ihmisten kanssa. Lisäksi voit oppia uusia tapoja tehdä asioita, koska käyttämäsi keino ei todellakaan ole aina se tehokkain.

Uskaltakaa pistää itsenne likoon ja tehdä vaikeitakin valintoja unelmienne eteen, sillä se tulee palkitsemaan teidät vielä jossain vaiheessa. Helppoa siitä matkasta ei ole tulossa, mutta sitä onnistumisen tunnetta, kun saavutat unelmiasi ei todellakaan voi rahalla ostaa. Sen voin kertoa.

Juho Rajala, Lentopalloilija, opiskelija

Kesällä 2013 työskennellessäni jo tutuksi tulleessa tehtävässä S-marketin myyjänä päätin, että tämä kesä saisi olla kassan takana ja hyllyjen välissä se viimeinen. Vaikka olin aina pitänyt asiakaspalvelutyöstä ja suorasta kontaktista asiakkaisiin, en kokenut koskaan pääseväni haastamaan itseäni ja hyödyntämään ydinosaamisalueitani perusteellisesti. Myymälä oli toki mainio ympäristö erilaisten ideoiden ja markkinointitempausten kehittelyyn, mutta se varsinainen suunnittelupöytä ja resurssit toteutukseen jäivät usein puuttumaan .

Määrätietoinen yrittämiseni tuotti tulosta alkuvuodesta 2014, kun sain ammattiharjoittelupaikan Etelä-Karjalan osuuskaupan eli Eekoon mainososastolta Lappeenrannasta. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui siltä, että olin pääsemässä oikeaan työpaikkaan, jossa pääsisin toden teolla testaamaan niin koulunpenkillä kuin omissa harrastusprojekteissa kertynyttä osaamista ja tietoa.

Ammattiharjoitteluni ensimmäiset kaksi viikkoa kuluivat pitkälti mainostyöntekijän työkaluihin ja työvälineisiin tutustuessa. Sähköposti ja aikataulut saivat uuden merkityksen, InDesign:sta tuli sydänystäväni ja keväällä hetken mielijohteesta hankkimani keltainen termosmuki himoitsi jatkuvasti lisää kahvia. Työ mainososastolla koostui Eekoon toimipaikkojen markkinoinnin ja markkinointiviestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta kaikkiin käytössä olleisiin kanaviin, joista pieneksi yllätyksekseni painettu media oli edelleen kaikkein suurimmassa roolissa.

Omia päävastuualueitani tuon 14 viikon harjoittelujakson aikana olivat Eekoon autokauppojen, S-marketien sekä kahviloiden printti- ja digikanavien sisällöistä huolehtiminen. Tavanomaisimpiin työtehtäviin kuuluivat esimerkiksi viikoittaisten lehti-ilmoitusten tekeminen, infonäyttöjen ja verkkosivujen ajankohtaisten sisältöjen päivittäminen sekä monenlaisen printtimateriaalin (julisteet, mainokset, kupongit, käyntikortit jne.) suunnittelu ja tuotanto.

Vaikka Osuuskaupan ohjeistot asettivat suurimmaksi osaksi tiukat säännöt julkaisujen ulkoasuille ja sisällöille, pääsin hyödyntämään säännöllisesti myös omaa luovuuttani.

Erityisesti autokauppojen markkinoinnissa ja markkinointiviestinnässä minun annettiin hyödyntää omia ehdotuksia sekä suunnitella ja toteuttaa graafisia ilmeitä useisiin kampanjamateriaaleihin.

Huolimatta työkokemuksen puutteesta juuri vastaavanlaisesta tehtävästä, en kokenut mitään minulle annettua tehtävää ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Itsenäinen ongelmien ratkaisu, parhaiden työtapojen löytäminen yritys ja erehdys -menetelmällä sekä vastuu omien työtehtävien suorittamisesta aikataulussa saivat minut viihtymään työni parissa – ja kesän kiitämään ohitse lähes huomaamattomasti.

Kaiken kaikkiaan harjoittelujakso tarjosi minulle paljon laajemman ja vastuullisemman tehtäväkentän, mitä olin kuvitellut harjoittelijana saavani. Kesä oli todellista ammatillisen oppimisen aikaa ja antoi itseluottamuksen lisäksi hyvät valmiudet koulutusta ja mielenkiinnon kohteita vastaavissa tehtävissä työskentelyyn. Harjoitteluni jälkeen olen saanut jatkaa määräaikaisessa työsuhteessa Eekoolla mainostyöntekijänä.

Lauri Putila (LIK2SNLM2) on digitaaliseen markkinointiin suuntautunut liiketalouden opiskelija, joka digiosaamisen testipenkkinä toimii oma blogi osoitteessa Rahantakoja.fi.

”Elämä vie eteenpäin, on aika jatkaa matkaa.” Näillä sanoilla aloitin jäähyväiskirjeeni pirkanmaalaiselle työnantajaorganisaatiolleni ja sen kolmetuhatpäiselle henkilöstölle puolisentoista vuotta sitten. Mielessäkään ei käynyt, että elämä veisikin taaksepäin. Tai no, ainakin perinteisen aikajana-ajattelun kantilta mietittynä.

Olin edennyt merkonomin pohjakoulutuksella esimiesasemaan. Töitä tein niin kuin isi oli opettanut ja esimerkkiä näyttänyt: itseäni säästelemättä ja antaen työminän edetä valloituksessaan kunnes ei ollut enää muuta jäljellä. Kun sitten tilaisuus eteeni aukesi, lähdin korjaamaan tilannetta muuttamalla Ouluun. Miehen perässä, sanoin. Vaiko sittenkin nöyryyttä opettelemaan? Yhdessä yössä omassa päivittäispiirissäni jopa merkittävästä henkilöstä Ms Nobodyksi kaupunkiin, missä tulin olemaan turistina yli vuoden. Olin liian kallis ja ylipätevä yhteen työhön, ja alikoulutettu toiseen.

Yli puoli vuotta meni syrjäytyessä, päälle kaatuvia seiniä pystyssä pidellen, kunnes se oivallus sitten vihdoin iski: haen kouluun. Ajatus maitojunasta kaikessa helppoudessaan alkoi väistyä ja koulu tuntua ainoalta oikealta vaihtoehdolta, vaikkakin pää täyttyi kysymyksistä. Miten opiskellaan? Pysyykö teoria päässäni? Kestääkö takapuoli istumista? Jaksanko kuunnella tunneilla? Kuinka pärjään itseäni 15 vuotta nuorempien luokkakavereideni kanssa, ja ennen kaikkea, kuinka he kestävät minua?

Onnittelen itseäni hienosta ratkaisusta. Tulevaisuuden työllistymisestä ei kukaan tiedä, mutta arvostan suuresti kokemuksia, ja tämä on minulle ennen kaikkea yksi sellainen. Eli tässä sitä nyt sitten ollaan, opiskelemassa liiketoimintaosaamisen perusteita kahdenkymmenen vuoden työuran perään. Käyhän se näinkin päin!

Perälä Piia, LIK14SND

Viikko syksyn 2014 ensimmäistä jaksoa jäljellä. Erinäköisten projektitöiden lähenevät palautuspäivät nostavat verenpainetta. Vaikka projektiryhmien kanssa säännöllisesti kokoonnutaan työstämään milloin mitäkin keissiä, eivät hommat tunnu etenevän. Missä mättää?

Syitä ryhmätehtävien hitaaseen edistymiseen on vähintään yhtä monta kuin ryhmässä jäseniä: laiskuus, jäsenten välinen skisma, ontuva roolitus ryhmän sisällä tai epähedelmällinen työympäristö. Jason Friedillä on teoria liittyen viimeiseen. Fried on amerikkalainen yrittäjä ja yksi Basecamp -nimisen projektinhallintapalvelun kehittäjistä. Vuonna 2013 Basecamp -palvelua käytti 285 000 yritystä ja sen avulla työstettiin vuoden aikana yli kaksi miljoonaa projektia. Hän on omien sanojensa mukaan jututtanut noin kymmenen vuoden ajan eri alojen ihmisiä siitä, missä ja miten he saavat tuloksellista työtä aikaan. Valtaosa vastanneista kertoi saavansa parhaiten konkreettista työtä tehtyä yksin, omalla ajallaan, ei siis toimistossa virka-aikaan.

Työpäivä perinteisessä toimistoympäristössä tarjoaa loputtoman kattauksen ulkoisia häiriötekijöitä: työkaveri haluaa kysyä jotain, pidetään pikapalaveri, työpuhelut ja niin edelleen. Kun ajatusprosessi keskeytyy, se täytyy taas uudelleen rakentaa ja tähän kuluu turhaa aikaa. Fried vertaa ajatteluprosessia unen eri tiloihin. Päästäkseen ajattelussa syvemmälle, täytyy käydä ensin pinta-tason vaiheet läpi. Sisäiset häiriöt, kuten tarve selata Instagrammia tai käydä Facebookissa, eivät Friedin mukaan ole ongelma ajatteluprosessin kannalta, sillä niitä yksilö valitsee tehdä vapaaehtoisesti ja keskeyttää näin itse ajattelunsa hetkellisesti.

Friedin pointit soveltuvat helposti myös liiketalouden opiskelijan maailmaan. Jos haluaa saada koulutyöt tehokkaasti valmiiksi, työstäminen meluisissa ryhmätyötiloissa voi olla ajanhaaskausta. Kallista opiskeluaikaa on turha kuluttaa hampaat irvessä hakkaamalla päätä seinään ilman tulosta.

Tässä eräs ajatus miksi hommat ei luista.

Juho Haapalainen, liiketalouden opiskelija, LIK1SNLM2

Näin opintojen viime metreillä on aina mukava muistella menneitä ja miettiä oppimaansa. Kolme vuotta sitten aloitimme koulun innokkaina oppimaan uusia tietoja ja taitoja, jotka tulisivat valmistamaan meitä tulevaisuudessa odottaviin uusiin haasteisiin. Kolmisen vuotta opiskelua, muutama epätoivon hetki ja sopivasti hauskanpitoa ja ennen kuin huomasimmekaan, loppusuora alkoi häämöttää.

Mutta ennen kuin saatoimme tuulettaa voiton merkiksi ja jäädä odottelemaan tutkintotodistusta, vastassamme oli kuitenkin kouluajan suurin ja pelottavin haaste eli opinnäytetyö. Vastasimme (lähes) pelottomasti haasteeseen ja lopputuloksena syntyi ohjeistus riski- ja kriisiviestintään sosiaalisessa mediassa. Keskityimme työssämme yrityksen mainetta uhkaaviin tilanteisiin. Huomasimme, että monet riski- ja kriisiviestinnän ohjeista ovat helppoja ja yksinkertaisia, mutta sitäkin helpommin unohdettavia. Moni voisi pitää niitä jopa täysin itsestään selvinä asioina, mutta jostain syystä niiden noudattaminen ei aina kuitenkaan onnistu.

Opinnäytetyömme myötä olemme ennen kaikkea oppineet perusasioita siitä, kuinka viestiä riski- ja kriisitilanteissa. Iloksemme kuitenkin huomasimme, että joidenkin oppien käyttöön ei tarvitse odotella kriisiä, vaan niiden avulla voi myös ennaltaehkäistä pienimmätkin arkielämän riskinpoikaset. Näiden periaatteiden omaksuminen siis helpottaa viestintää niin työ- ja kouluelämässä kuin ihmissuhteissakin. Seuraavaksi voisimmekin esitellä muutamia hyväksi havaittuja ohjeita kaikille tuttujen tilanteiden kautta.

”Älä ota mitään henkilökohtaisesti.” Rakentava kritiikki on harvoin henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan eikä siihen tulisi sellaisena suhtautua. Esimerkiksi kouluelämässä esitelmistä saatuja palautteita, jotka eroavat omasta mielipiteestä, ei tulisi ottaa loukkauksena. Palautteeseen ei myöskään kannata vastata aggressiivisella puolustuksella, sillä silloin kehittävälle keskustelulle ei jää tilaa eikä tilanteesta hyödy kukaan. Sama periaate pätee myös esimiehen antamiin kehitysehdotuksiin suhtautuessa. Näissä tilanteissa siis kannattaa hengittää syvään ja miettiä tarkkaan ennen kuin avaa suunsa.

”Yritä nähdä asia toisen osapuolen näkökulmasta.” Monet elämän riski- ja kriisitilanteet saavat alkunsa kahden erilaisen ihmisen välisestä konfliktista. Jos kumpikaan osapuoli ei suostu ajattelemaan asiaa toisen näkökulmasta, voi tuloksena olla suuri kriisi. Esimerkiksi ihmissuhteissa tällaisessa ristiriitatilanteessa on hyvä hypätä toisen saappaisiin ja miettiä miltä hänestä tuntuu. Tämäkin on helppo ohje, mutta kuinkahan moni sitä oikeasti noudattaa?

”Älä syyttele tai tuomitse.” Pakenemalla vastuuta ja syyttelemällä toisia ei voita mitään. Päinvastoin, syyttelyllä voit itse saada lapsellisen maineen muiden silmissä, vaikka rehti tapa olisi itse kantaa vastuu omista toimista. Omien virheiden myöntäminen on toisinaan hankalaa, mutta valitettavasti vastuunotto kuuluu aikuisen ihmisen elämään. ”Minähän en virheitä tee”- asenteella ei pärjää elämässä, sillä kukaan ei ole täydellinen ja kaikki niitä virheitä jossain vaiheessa tekevät. Se vain on osattava myöntää ja kantaa vastuu jokaisella elämän osa-alueella.

Lopuksi voisimme todeta, että oli viestintätilanne mikä tahansa niin kaikkien tulisi muistaa seuraava kultainen sääntö: ”Puhu totta, älä salaile ja myönnä, jos et tiedä.” Helppoa ja yksinkertaista eikö?

Viittä vaille valmiit markkinoinnin tradenomit, Minna Ruonala & Katri Ruokamo, Lik1snlm2

At the beginning of August, I was depressed because I had not found a place to do my practical training in. Luckily, a friend of mine told me to apply for Oulu Game Lab, since he knew that I was interested in programming games. I was reluctant at first, thinking that they would never accept me. But then I gathered up some courage and applied.  

On the next day, I was asked to come to an interview in the Business kitchen. The interview went well and they told me that they would tell the applicants later that day if they got accepted or not. I was excited but nervous, because this would decide if I got the practical training spot I wanted, and what I would do for the rest of the year.  

And I got in! I was really happy about it! I started my studies & training at Oulu Game Lab on September 1st. The first day was all about getting to know what OGL was about and also getting to know all the other students and of course the teachers. 

On the 2nd day I got assigned a partner. Our task was to develop an idea for a 3D top-down racing game with influences from Guitar Hero and AudioSurf. We developed our idea for 2 weeks, and after that it was time to show our results.

Our idea turned out to be too mediocre and it did not pass an event called ”Gate 1”, in which Oulu Game Lab coaches evaluate game concept designs and decide which designs pass and which ones don’t. After Gate 1, all teams that didn’t pass got assigned to a team that passed.  I was put into a team called State of Matter, a 2D puzzle platformer in which a blob of water (the player) can switch states between liquid, solid and gas. 

At first I was a bit reluctant to work with this idea, but soon I realised that this was a really clear and simple idea which could actually make it big in the game industry. I got so excited that on the first day of working with the team, I created a simple demo in which the player could move a solid block of ice in a basic plain game level. 

After 2 weeks of working with the State of Matter team, the event called ”Gate 2” is upon us, which means our idea might get abandoned. We are currently working hard so that doesn’t happen.

Lasse Takkunen, student BIT2SN

Korkeakoulut ovat samanlaisten taloudellisten haasteiden edessä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tämän sain havaita viime viikkoisella benchmarking –matkalla Itävallassa. Matka oli osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Korkeakoulujohtamisen ohjelmaa. Ohjelman vetäjänä toimii Metropolia ammattikorkeakoulu. Talouden realiteetit puhuttavat laajasti. Miten ratkaistaan hyvän oppimisen ja niukkenevien resurssien yhtälö?

Itävallassa ministeriö ohjaa toimintaa antamalla kullekin korkeakoululle tietyn määrän opiskelijapaikkoja ja niitä vastaavan rahasumman. Ammattikorkeakoulut voivat valita opiskelijansa ja periä lukukausimaksuja. Yliopistot taas eivät voi ja kaikilla on oikeus opiskella omalla äidinkielellään haluamassaan yliopistossa. Kieltämättä yliopistojen tilanne vaikutti näin suomalaisesta näkökulmasta hiukan kaoottiselta.

Tutustuimme useisiin korkeakouluihin Wienissä ja sen ympäristössä. Yllättävän samatyyppisten haasteiden edessä tuntuivat ammattikorkeakoulut sielläkin painivan. Miten esimerkiksi voitaisiin lisätä tutkimus- ja kehitystoimintaa opetuksen yhteyteen.

Rahapulastaan huolimatta näkemämme korkeakoulukampukset olivat pääosin huippumoderneja oppimiskeskuksia ja henkilökunta asiaansa paneutuneita kehittäjiä. Valmistuneiden opiskelijoiden  työllistymistilanne oli myös erittäin hyvä. Siihen varmasti osaltaan vaikuttaa Itävallan kehittynyt pk-yrityskenttä, jota myös valtio tukee.

Päivi Vesala, yksikönjohtaja

Koko kirjoitus »

Eilen opettajien taukotilassa ilmoille heitetty ”Opettaminen tuntuu olevan nykyään yhtä show’ta ja standupia” sai minut pohtimaan asiaa. Onko opettaminen standupia? Mietitäänpä yhdessä! Näin sanon yleensä opiskelijoille, kun en muista, mitä tarkoitan diaan kirjoittamallani kryptisellä kirjainyhdistelmällä.

• Standupissa esiintyjä seisoo yleisön edessä. Opettajallakin on yleisöä, paitsi kun opiskelijat katoavat mustaan aukkoon, jota kutsutaan perjantai-iltapäiväksi, dagenefteriksi tai meidän koulussa myös melkein kaikki opiskelijat imaisevaksi Innoweekiksi tai Tour d’Ouluksi.
• Molemmat kertovat tutuista asioista. Juu, monesti olen tullut tutuiksi opetettavan asian kanssa jo jopa kaksi viikkoa ennen opetuksen alkua.   
• Molemmat joutuvat joskus improvisoimaan, opettaja erityisesti, kun haitekki pettää. Silloin voi käyttää vaikkapa liitukauden taulua.
• Molemmat laittavat persoonansa ja osaamisensa peliin. Kyllä siinä hiki virtaa, kun harjoittaa runsaseleistä kokovartalo-opettajuutta.
• Molemmat ovat jatkuvan arvostelun kohteena, ja palaute on välitöntä. Vaikka opettaja yleensä saa palautteensa opintojakson päätyttyä, opiskelijoiden silmien manaajamainen muljahtelu kertoo karua kieltä yleisön huomion herpaantumisesta. Molempien on siis hyvä lukea yleisöä ja mahdollisesti vaihtaa lähestymistapaa, jos setti ei uppoa.

Mutta siirrytäänpä sitten eroihin:

• ”Lukekaa kotitehtävänä s. 29 ja tehkää tehtävät” ei ole kovinkaan kummoinen punchline.
• Koomikko saattaa olla jonain iltana ihan liekeissä, mutta opettaja on liekeissä korkeintaan epäonnistuneen kemian demon aikana.
• Opettajan työstä suurin osa on pikemminkin sitdownia kuin standupia eli opetuksen valmistelua oman työpisteen äärellä.
• Standupissa tarkoitus on naurattaa. Opettajia ei ainakaan vielä velvoiteta viihdyttämään. Opiskelu ei ole aina hauskaa. Deal with it.

Ja hei, standup on ennen kaikkea sitä, että yleisö on aktiivisesti mukana vuorovaikutuksessa esiintyjän kanssa. Ja näinhän ei yleensä opetuksessa ole. Prrrrrrrrrrrr kssssssssss! (standupista tuttu rumpupärinä vitsin loppuun). Kiitos, kiitos! ”I’ll be here all week”, koska olen vakituisessa työsuhteessa!

Anna Alapeteri-Marin

Englannin ja markkinoinnin lehtori

PS Voisihan sitä hakea standupistakin inspiraatiota opetukseen. Joskus voisi olla luokassa ”open (älä lue: ouppen) mic” eli ”opettajan mikki”, jolloin ihan kuka tahansa voi tulla kokeilemaan opettamista. Mutta hei, show’n nimi on sitten ”Tilinpäätöksen tunnusluvut”, ”Segmentointiprosessi vaiheet” tai ”Toisen asteen yhtälön ratkaisukaava”, että siitä sitten vaan huumoria repimään 2 tai 3 x 45 min.

Kun syystuuli lehtiä puista varistaa,

on aika unihiekat silmistä karistaa,

ja jättää taakse pehmeät pedit,

koska oppimista odottavat debet ja kredit,

sekä myöskin prospektit ja suspektit

ynnä monet muut tärkeät aspektit.

Monelle tuttu on tietokoneen näyttö,

mutta ei hyötyohjelmien käyttö,

joten sulje hetkeksi face ja tietokonepeli,

ja ota haltuun powerpoint, word ja exceli.

Sekään ei ole ollenkaan tyhmää,

että pääset osaksi useaa ryhmää,

joissa ratkot ongelmia aitoja,

se kehittää sun työelämätaitoja.

Vielä ei kannata murehtia tulevaa tenttiä,

vaan lähteä lounaalle: yksi euro ja 25 senttiä!

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

Trapestin syksy on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti.

Tänä syksynä Trapesti on aloittanut lähes täysin uudella kokoonpanolla. Viime keväänä rekrytoidut työntekijät pääsevät viimein tosissaan työn touhuun, ja heti koulujen alettua saimme iloiseen joukkoomme vielä kaksi uutta trapestilaista lisää.

Trapestin syksyn 2014 ensimmäinen suuri tapahtuma oli Yrittäjän päivä 2014, jota vietettiin Liiketalouden yksikössä 5.9. useiden oululaisen yrityksen voimin. Tapahtuman ideana oli rohkaista yksikkömme opiskelijoita yrittäjyyteen. Paikalla olivat Business Kitchen, OuluSES, Pohjonen Productions, Pint Please, ravintola Sauraha sekä ravintola Coyoacán. Opiskelijat saivat vapaasti tulla keskustelemaan yritysten edustajien kanssa yrityskokemuksista.

Trapestin osuus yrittäjän päivässä oli kannustaa opiskelijoita ideoimaan. Järjestimme leikkimielisen kilpailun, jonka teemana oli ”Oulu ylös ojasta”. Opiskelijat saivat pohtia 1-5 hengen ryhmissä erilaisia yritysideoita ja esittää idean trapestilaisille. Oli loistavaa huomata, kuinka opiskelijat heittäytyivät ja keksivät villejäkin ideoita Oulun tulevaisuuden hyväksi. Palkitsemme parhaan idean leffalipuilla mahdollisimman pian.

Trapestilla on paljon ideoita tälle syksylle ja koko vuodelle. Kuulumisiamme voi seurata niin Facebookissa, Twitterissä (@trapesti) ja Instagramissa (@trapestioy). Tule myös rohkeasti toimistolle moikkaamaan. Tehdään tästä syksystä loistava!

Henna Kuvaja, Viestinnän suunnittelija, Trapesti Oy