Category: Hyvät käytänteet

Toisen sisäisen auditoinnin jälkeen ajatukset palaavat 2000-luvun alkupuolelle, jolloin ihmeteltiin, eikö laatutyö tarkoitakaan sitä, että tehdään laadukasta sisältöä. Seuraavaksi kirjattiin excel-taulukoihin prosessikuvauksia ohjeistuksella alkakaa kerätä kaikenlaisia jo olemassa olevia kuvauksia toiminnastanne. Jossain vaiheessa jäi mieleen Asko Karjalaisen Oamkin laatukoulutuksessa julistama ilosanoma opetuksen kehittämisestä opiskelijapalautteen avulla. Pikkuhiljaa vuosien mittaan edettiin kaaoksesta kohti kirkkaampaa ymmärrystä, ja tänään laadunvarmistusjärjestelmän tuottama tieto ohjaa jo oikeasti toimintaa kohti parempaa huomista.

Ensimmäinen sisäinen auditointi keväällä 2010 oli harjoittelua sekä auditoijille että auditoitaville. Yksikössä kerättiin materiaalia ja valmistauduttiin auditointiin. Ällistys oli suuri, kun emme olleet tunnistaa raportista yksikköämme. Vaikka toiminta ei oikeasti olisikaan ollut niin vaatimatonta kuin auditointiraportista ilmeni, ei voi kiistää, että osaamisemme ei tullut esille haastattelujen välityksellä. Saldona oli kolme ”alkavaa” arvosanaa ja paljon kehittämiskohteita, joskin myös hyviä käytäntöjä löytyi.

Kulttuurialan yksikössä on totuttu käärimään hihat ja ryhtymään toimeen, ja ensimmäisen sisäisen auditoinnin paljastamat kehittämiskohteet otettiin reippaasti työn alle. Ammattikorkeakoulun tasolla tehtiin myös kovasti työtä toiminnanohjausjärjestelmän kokonaisuuden kehittämiseksi. Henkilökunnan laatuosaamista lisättiin omilla koulutuksilla mm. yksikön kehittämispäivien yhteydessä, osastokokouksissa ja sitouttamalla kaikki intran käyttöön ja tunnistamaan oma tonttinsa kokonaisuudessa.

Toinen sisäinen auditointi olikin positiivinen kokemus. Auditoijat puheenjohtaja Matti Alilan johdolla loivat hyvän tunnelman haastattelutilaisuuksiin ja kysymykset olivat selkeitä ja ymmärrettäviä. Raportti valmistui etuajassa ja oli ilon paikka tutustua siihen. Saldona oli kolme ”kehittyvää” ja yksi ”alkava” arvosana. Kritiikki kohdistui tunnistettaviin kohteisiin ja raportissa todettiin mm., että ”yksikön kehittämisessä ilmenee positiivinen, muihin toimijoihin luottava, luova ote. Sekä opiskelijoiden että henkilöstön haastatteluista henkii vapautunut, kaikenlaisen palautteen ja taiteellisen työn salliva ilmapiiri.

Sisäisen auditoinnin edellisen kierroksen jälkeen monia kehittämistoimia on käynnistetty. Erikoismaininnan saa opintotoimiston uudelleen organisoiminen ja tehtävänkuvien yhdenmukaistaminen sekä varahenkilöjärjestelmän nimeäminen. Samoin työryhmien tarkoituksen ja tehtävien tarkka kuvaaminen ja toiminnan dokumentointi intrassa on esimerkillistä. Työryhmien toimintaa on terävöitetty ja ne toimivat tarkoituksenmukaisesti. Tunnuslukuja ja tulosraportteja seurataan ja arvioidaan säännöllisesti yksikkö- ja osastotasolla ja ne vaikuttavat toiminnanohjaukseen.”

Kehittämistä riittää vielä matkalla kohti KKA:n auditointia ja sen jälkeenkin. Edelleen on välillä sellainen olo, että mitä enemmän toimintamalleja pyritään yhtenäistämään ja määrittelemään, sitä syvemmälle suohon joutuu. Matka erillisistä yksiköistä ja koulutusohjelmista oamkilaisiksi on vasta alussa. Toivon, että tulostavoitteiden paineessa muistamme yhteisen suunnan ja kiritämme toisiamme eteenpäin kampituksen sijaan.

Sisäisen auditoinnin jälkimainingeissa, 1.3.2011

Riitta Tötterström, Yksikönjohtaja, Kulttuurialan yksikkö, Oamk 

Kun meitä koulutusohjelmatiimin jäseniä aikanaan pyydettiin mukaan koulun sisäiseen auditointiin, taisi ensimmäinen reaktio olla leuan valahtaminen. Koko käsite tuntui aluksi vieraalta: miten ihmeessä sitä muka osaisi vastata kysymyksiin siitä, miten prosessit toimivat, kun kaikesta briiffauksesta huolimatta ei tuntunut edes olevan selvää, mikä prosessi oikein on.

Mutta itse auditointitilaisuus oli loppupeleissä aika leppoisa. Kysymykset olivat varsin selkeitä ja auditoijat rentoja ja kuuntelivat tehokkaasti. Ongelmakohdat saatiin hyvin tuotua esille ja loppuraportin alustava versio osoitti meidän yksikkömme käytäntöjen olevan kohtalaisen toimivia.

Mikä sitten on hyvä käytäntö? On ehkä helpompaa määritellä huono ensin. Huonoa prosessia määrittelemään sopii varsin hyvin yksi muisto lukiovuosiltani. Meillä oli lukiossa opettaja, jonka tunnit koostuivat lähes poikkeuksetta siitä, että kirjan tekstiä kopioitiin vihkoon. Kun opettajalta kysyi perusteluja asiaan, kuului vastaus ”kirjoitatte, koska sanon niin.” Homma ei tuntunut hyvältä, eikä palaute uponnut ja se alkoi näkyä asenteessa. Aloin ilkeäksi ja päätä aukovaksi oppilaaksi, mutta mitä rankemmin piruilin, sitä enemmän opettaja nauroi.

Noin viikko ennen penkkareita havaitsin istuvani rehtorin toimistossa. Kyseinen opettaja ei halunnut enää opettaa minua ja yritti nakata ulos kurssiltaan. Mikä siis oli pielessä? Opettaja ei ottanut vastaan palautetta, eikä uskaltanut antaa sitä itse suoraan takaisin. 

Onneksi auditointi osoitti, että meillä toimitaan toisin. Palautetta kerätään koko ajan ja tietoa on saatavilla – jopa vähän liikaa. Suurin kehittämiskohde Kulttuurialan yksikössä tuntuukin olevan se, että emme oikein tiedä, miten löytäisimme informaatiotulvan keskeltä sen oleellisen.

Vaikka palautetta joutuukin opintojen yhteydessä antamaan usein jopa ylimitoitetulta tuntuvan määrän, ei sitä silti koskaan voi kerätä liikaa. Auditointi on yksi osa tätä palautteen keräämistä. Jos me ymmärrämme, miten oppilaitos toimii ja pidämme sen toimintatapoja hyvinä, ollaan silloin onnistuttu hyvän opiskelupaikan luomisessa. Loppupeleissä ammattikorkeakoulu on kuitenkin olemassa opiskelijoita varten, eikä toisinpäin.

 Daniel Wallenius, journalismin opiskelija, Kulttuurialan yksikkö, Viestinnän koulutusohjelma

Terveiset Ratkaisuja 2011 Itämeren maiden kestävän kehityksen konferenssista, joka järjestettiin Euroopan kulttuuripääkaupungissa, Turussa 31.1.–2.2.  Päivien kantava teema olivat ratkaisut lähellä, yhdessä, ja puhujina meitä ilahduttivat mm. Malmön sympaattinen ja innostava kaupunginjohtaja Ilmar Reepalu sekä energiakysymysten asiantuntijana arvostettu, asiaansa ilmeisen intohimoisesti suhtautuva, professori Peter Lund Aalto-yliopistosta. Pohjoismaiden nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita käsiteltiin laajasti kestävän kehityksen viitekehyksessä, ja viesti oli pikemmin toivoa herättävä kuin lohduton.

Peter Lund peräänkuulutti yhteistä tahtotilaa, kollektiivista vaivannäköä, sillä hänen mukaansa ilmastonmuutoksen hillintä maksaa vain kahvikupillisen/päivä/henkilö seuraavan 40 vuoden ajan. ”Peanuts”, kuten hän asian ilmaisi. Tutkimusprofessori Marjatta Bardy Terveyden ja Hyvinvoinnin laitokselta oli sitä mieltä, että ratkaisut nykyistä kohtuullisempaan elämään ovat jo olemassa. Hän vertasi kestävää kehitystä leipomattomaan leipään, jonka ainekset löytyvät pöydältä, mutta resepti on vielä hukassa.

Myös Oamkissa leivotaan leipää, tosin erityisesti laadun nimissä. Auditoinnin perusteella ainakin rehtorin toimistossa resepti on tallessa ja hyvässä muistissa. Oamkin erityistuotetta maistetaan KKA:n taholta loppuvuodesta, mutta jo nyt katseet ovat monilla kääntyneet uusiin auditointikriteereihin 2011–2017, missä korkeakoulujen laatukulttuuri on erityisessä syynissä. Seuraavalla auditointikierroksella meidän tulee eksplisiittisesti tietää, mitä on oamkilaisuus? Tuolloin osaamme arvioida, miksi oamkilaisuutta arvostetaan ja kuinka työyhteisömme jäsenet ovat tunnistavat oman roolinsa Oamkin laatukulttuurin rakentajina. Parhaillaan tehtävällä laatutyöllä kyseistä kulttuuria luodaan ja määritellään. Tiesithän, että myös sinä olet osa tätä hanketta ja kannat vastuuta sen onnistumisesta?

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi viime keväänä raportoimaan kestävän kehityksen edistämisestä korkeakoulun omassa toiminnassa, minkä epävirallisen koosteen sain äskettäin. Yleisvaikutelma oli, että korkeakoulut ovat keke-työssä erityisen aktiivisia – ilahduttavaa raportissa olivat Oamkin ja Ramkin näkyvyys! Itä-Suomen yliopisto, Åbo Akademi ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulu ovat integroineet kestävän kehityksen osaksi laadunhallintajärjestelmäänsä.

Mielestäni myös Oamkin laatuleipä sisältää olennaisena osana strategian sisäiset kehittämiskohteet (kestävä kehitys, kansainvälisyys ja yrittäjyys), joiden jauho-osuus taikinassa vaihtelee, mutta joiden unohtaminen tuottaa värittömän, mauttoman ja hajuttoman lopputuloksen. Laatureseptin kohta 9: ”Maistele lopputulosta, mieti, miten voisit kehittää leivän makua” liittyy juuri tähän.  Konkreettista integraatiota todistetaan syksyllä järjestettävässä Oamkin laatu- ja kestävän kehityksen päivässä (28.9.2011), jonka ohjelma julkaistaan myöhemmin. Olethan sinäkin tulossa leipomaan?

 Outi Virkkula,  projektikoordinaattori, KM, Luonnonvara-alan yksikkö

Tammikuu ja helmikuun alku on mennyt aika nopeasti sisäisessä auditoinnissa. Tällä kierroksella arvioitavana oli kolme kohdetta suoraan KKA:n auditointikäsikirjasta :

• Laadunvarmistusjärjestelmän kytkeytyminen johtamiseen ja toiminnanohjaukseen
• Laadunvarmistusjärjestelmän tuottaman tiedon tarkoituksenmukaisuus ja saatavuus a) korkeakoulun sisällä, b) ulkoisten sidosryhmien näkökulmasta
• Laadunvarmistusjärjestelmän seuranta, arviointi ja jatkuva kehittäminen.

Halusimme kuitenkin edelleen arvioida myös tukiprosesseja, joten niiden osalta valittiin kohteiksi:

• Tukiprosessin kytkeytyminen muihin prosesseihin
• Tukiprosessin tuottaman tiedon tarkoituksenmukaisuus ja saatavuus a) korkeakoulun sisällä, b) ulkoisten sidosryhmien näkökulmasta
• Tukiprosessin seuranta, arviointi ja jatkuva kehittäminen.

Jokaista auditoitavaa yksikköä samoin kuin tukiprosesseja varten oli koottu oma auditointiryhmä, jossa oli sekä ulkoisten sidosryhmien että opiskelijoiden edustus. Osa oli saanut auditointikokemusta jo viime keväällä, mutta mukana oli myös ensimmäistä kertaa auditoijina toimivia. Ryhmissä oli sekä kokemusta että intoa ja työskentely sujuikin kaikkiaan todella jouhevasti. Itse olin auditoimassa kolmea yksikköä ja tukiprosesseja.

Helmikuu on alkanut raportoinnilla ja neljä raporttia on käynyt tarkistuskierroksen ja on nyt kaikkien luettavana henkilöstöintrassa. Raportointi on kokonaisuudessaan vielä kesken, mutta jo tässä vaiheessa voi sanoa, että sisäiset auditoinnit ovat saaneet aikaan  toiminnan kehittämistä. Monissa asioissa on menty vajaassa vuodessa eteenpäin ja toiminnasta on tulossa järjestelmällisempää, vaikka osa on vasta todentumassa hyvistä suunnitelmista toivottavasti hyväksi toiminnaksi.

Myönteinen kehittämisilmapiiri näkyy yksiköissä ja vahvistaa laatusloganin ajatusta: laadussa on hyvä paistatella. Englanniksi slogan on muotoutunut seuraavasti: Quality is our everyday bread.

Kokonaisuudessaan sisäisen auditoinnin tuloksia käydään läpi palauteseminaarissa aamupäivällä 17.3. Tekniikan yksikön auditoriossa 1. Sinne toivomme kovasti mukaan henkilöstöä, opiskelijoita ja myös sidosryhmien edustajia.

Auditointi lähestyy ja laatuasiaa pitäisi viedä tiedoksi IT-väelle. Toimeksisaaneena olen pakannut eväsreppuuni ”laatuleipää” ja löytänyt perille oikeaan osoitteeseen. Paikalla on enimmäkseen vieraita kasvoja, joitain tuttujakin sentään. Alkujännäyksen jälkeen päästään asiaan ja auditoinnin salat paljastuvat sanojen soljuessa. Näin ainakin omasta mielestä.

Pääsen sivulle, jossa on linkki intran auditointimateriaaliin, kun kalvosulkeiset yllättäen keskeytyvät. Joku rohkea korottaa äänensä sanoakseen: ”Anteeksi, kun keskeytän, mutta sä puhut meille ihan vieraita asioita. Koskeeko nämä edes meitä?”. Tätä en osannut odottaa. Aika on oikea ja paikkakin selvisi neuvonnasta. Paikalla on uuden IT-yksikön henkilökuntaa aivan kuten pitikin. Jutellaan ja selvitellään. Töitä on kuulemma tehty tähän asti Osaon puolelle, mutta esimiehen mukaan jatkossa voi pukata myös Oamkin keikkaa. Eli loppujen lopuksi ollaan kuitenkin ajankohtaisen ja oikean asian äärellä, vaikka hämmennys onkin ymmärrettävää. Eihän kaikilla ole käytössään edes intra-tunnuksia. Alan myös oivaltaa, miksi alussa kovin harva nosti kätösensä sen merkiksi, että laatuauditointi on tuttua.

 Annetut 5 – 10 minuuttia ovat kuluneet loppuun ja lopettelen selostusta konkreettisiin asioihin: kehittämiskohteiden esittelyyn. Sovitaan myös, että intra-tunnuksia toimitetaan sitten jälkikäteen niitä tarvitseville. Takaraivossa polttelee pienoinen harmitus siitä, että laatuasiat näyttäytyivät tänään joillekin ensi kertaa auditoinnin muodossa. Tuntuu, että taas ollaan alussa tai ainakin pitäisi olla. Olenhan itsekin opiskeluaikoina manannut koulutuksia, joissa niin sanoakseni hypätään suoraan rattiin, vaikka ei olla koskaan autoa nähty.

 Jään innolla odottelemaan tilaisuutta, jossa olemme kaikki IT-palveluiden ihmiset koolla ja laatuasioita avataan oikeaoppisella tavalla. Lähdetään liikkeelle siitä, mikä on uutta, ja jatketaan siihen, miten laatua tehdään tällä porukalla tästä eteenpäin. Onpa sellainen tilaisuus jo tiedossakin.

 Johanna Liimatainen, sovellussuunnittelija, IT-palvelut

Parille tuhannelle Oamkista valmistuneelle lähetettiin syksyllä kysely, jossa tiedusteltiin työllistymiseen liittyviä asioita. Kohderyhminä näissä valtakunnallisena yhteistyönä tehdyissä kyselyissä olivat vuonna 2005 ja 2009 tutkinnon suorittaneet. Samassa kuoressa valmistuneille lähti kirje alumniyhdistykseltä sekä markkinointikirje lisäkoulutusmahdollisuuksista Oamkissa. Vastauksia saatiin mukavasti, sillä lähes puolet eli noin tuhat alumnia vastasi kyselyyn. Oli hienoa huomata, että Oamkin alumnit olivat motivoituneita antamaan panoksensa koulutuksen kehittämiseen. Kevään kuluessa koulutusyksiköissä on käytössä alumnien antamaa tietoa muun muassa siitä, miten ammattikorkeakouluopinnot kehittivät työelämässä tarvittavia osaamisalueita. Sangen arvokasta tietoa koulutuksen kehittäjille!

Kyselyjen yhteydessä tarjoutui tilaisuus tarkastella alumnien nykyisiä asuinpaikkoja. Kävi ilmi, että yli 80 prosenttia alumneista on jäänyt valmistumisen jälkeen Pohjois-Suomeen. Yksinomaan Oulun seudulle jää lähes kaksi kolmasosaa valmistuneista. Muut kasvavat yliopistoseudut , kuten pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Jyväskylä, ovat saaneet houkuteltua vain reilun kymmeneksen Oamkin alumneista.

Voi siis hyvällä syyllä sanoa, että Oamk on vahva alueellinen vaikuttaja ja elintärkeä työvoiman kouluttaja Oulun seudulla, Pohjois-Pohjanmaalla ja koko Pohjois-Suomessa. Ammattikorkeakoulun tehtävien luonteen vuoksi alueellinen vaikuttaminen on kuitenkin myös muuta kuin nuorten kouluttamista ammattilaisiksi. Alueen hyvinvoinnin kehittymistä tuetaan myös aikuisten täydennyskoulutuksella, avoimen ammattikorkeakoulun opintotarjonnalla, kulttuuritoiminnalla sekä elinkeinoelämää ja korkeakouluopetusta kehittävällä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalla.

Laajemmin ajateltuna ammattikorkeakoulun väellä on näiden perustehtävien lisäksi vielä muita yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyviä velvoitteita. Näistä tärkeitä ovat aktiivinen osallistuminen erilaisten kehittäjäyhteisöjen toimintaan sekä uuden tiedon levittäminen eri forumeilla. Ammattikorkeakoulussa työskentelee paljon huippuasiantuntijoita, joiden asiantuntemus ja mielipiteet voivat rikastuttaa myös julkista keskustelua. Toivonkin, että Oamkilaiset näkyvät ja kuuluvat kuluvana vuonna lehtien palstoilla ja muissa medioissa entistäkin useammin. Kukapa kissan hännän nostaa ellei kissa itse!

Tea Remahl, suunnittelija, Rehtorin toimisto

Olimme puhumassa laatukoulutuksessa siitä mitä laatu on opiskelijoiden näkökulmasta. Halusimme tuoda esille ajatuksiamme kaikkien opiskelijoiden ja opettajien keskuuteen ja samalla myös herättää asiasta keskustelua.

 Oamkin opiskelija ei tiedä laadusta tai toiminnan kehittämisestä välttämättä juuri mitään. Osallistuminen laadunvarmistukseen tapahtuu usein opiskelijan vastatessa opiskelijapalautekyselyyn tai opintojaksopalautteeseen. Useimmat opiskelijat eivät tiedosta sitä faktaa, että he kehittävät samalla toimintaa. Johtuuko tämä siitä, että opiskelijoita ei osallisteta ja heille ei opeteta, että palautteen perusteella kehitetään toimintaa ja varmistetaan Oamkin ydintoiminnan laadukkuutta? Kaikki opiskelijat eivät tiedä, mitkä ovat heidän vaikutuskanavansa Oamkissa; he eivät löydä paikkaansa vaan ottavat sen mitä annetaan. Tämä ei valitettavasti ole paras mahdollinen ratkaisu.

 Osa opiskelijoista tietää miten toimintaan pystyy vaikuttamaan ja miten esimerkiksi koulutusohjelmatiimin toimintaan voi osallistua. Koulutusohjelmatiimissä opiskelija pääsee vaikuttamaan oman koulutusohjelman toimintaan. Tässä vaiheessa toiminnan kehittäminen on konkreettisempaa ja opiskelijat keskustelevat oman koulutuksen kehittämisestä opettajiston ja koulutusohjelmavastaavan kanssa. Koulutusohjelmatiimi on keskustelu- ja kehittämisfoorumi, vaikka monet opiskelijat luulevatkin, että koulutusohjelmatiimillä tai koulutusohjelmavastaavalla on päätäntävaltaa. Näin ei kuitenkaan ole. Koulutusohjelmatiimin asioita viedään eteenpäin, toki, mutta vaikkapa uusien asioiden käsitteleminen voi olla hankalaa. Asiat jotka tarvitsevat resursseja täytyy viedä Oamkin yksikön johtajan tai osastonjohtajan kautta.

 Näemme, että Oamkiin toivottavasti saadaan aito toiminnan kehittämiskulttuuri ja yhteisöllisyyden tunne, jonka avulla opiskelijat ja opettajat sitoutuvat toiminnan kehittämiseen. Tällaista kulttuuria on haastava lähteä tuomaan kolmannen tai neljännen vuoden opiskelijoille, koska vanha koira ei aina opi uusia temppuja. Erityisesti tulisi keskittyä uusiin opiskelijoihin ja saada heidät temmattua mukaan uuteen kulttuuriin. Tässä tarvitaan kuitenkin opettajien ja koulutusohjelmavastaavien sitoutumista toiminnan kehittämiskulttuuriin ja sitä kautta saadaan innostettua opiskelijoita mukaan.

 Opiskelijoiden aktivoiminen ja osallistaminen toisi mukanaan yhteisöön hyvinvointia, viihtyvyyttä, sitoutuneisuutta ja valveutuneita opiskelijoita. Valmistuessaan he olisivat yhä kiinnostuneempia jatkamaan yhteistyötä korkeakoulunsa kanssa alumnitoiminnan muodossa. Vaikutuskanavat, kuten koulutusohjelmatiimit ja muu palautejärjestelmä, tulisivat olla opiskelijoilla selkärangassa ensimmäisistä viikoista lähtien.

 Myös opiskelijakunta ja opiskelijajärjestöt ovat tässä avainasemassa. Oamkin yhteisössä tulisi huomioida, että opiskelijoiden osalta pelkkä henkilökohtainen palaute ei riitä. Opiskelijoiden kanssa on tehtävä aitoa yhteistyötä myös koulutusala- ja yksikkökohtaisesti mm. tarjoamalla opiskelijoille yhtäläiset mahdollisuudet järjestäytyä ja voimaantua.

Jonna Herva & Jari-Pekka Kanniainen, OSAKO

Laatu tuntuu olevan hankalasti määriteltävä käsite, sillä se merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita. Esimerkiksi määrittelijän arviointiperusteet, näkemykset sekä asema vaikuttavat laadun määritelmään. Tutustuessani laatu-käsitteen historiaan, huomasin sen olevan sidoksissa ajan lisäksi myös kulttuuriin ja kieleen.

Tutkijat ja filosofit tuntuvat turhaan yrittäneen löytää käsitteelle yhtä yhtenäistä määritelmää. Esimerkiksi Joseph Juran, William Deming, Philip Crospy ja Genichi Tagushi ovat luoneet omat määritelmänsä laadulle.

David Garvin on lähestynyt laatu-käsitettä määrittelemällä tavaran tai palvelun laadulle kahdeksan osatekijää: suorituskyky, lisäominaisuudet, luotettavuus, yhdenmukaisuus, kestävyys, huollettavuus, esteettisyys ja mielikuva.

Me täällä viestintäpalveluissa olemme edelleen hurmioituneina viime viikkoisista Oamkin pikkujouluista. Väki tuntui viihtyneen ja tunnelma vain kiihtyneen kun kellon viisarit kipusivat kohti pikkutunteja. Mutta olivatko pikkujoulut laadukkaat? Mitähän Garvin tähän tuumaisi?

Suorituskyvyllä viitataan hyödykkeen perusominaisuuksiin, jotka tässä tapauksessa ovat vapaamuotoinen, jouluteemainen juhla ja juhliminen. Lisäominaisuuksilla puolestaan tarkoitetaan hyödykkeen houkuttelevia ominaisuuksia, joita pikkujouluissa olivat esimerkiksi hyvä ruoka ja juoma, hauskat ohjelmanumerot, tanssiminen sekä yhdessä viihtyminen.

Luotettavuus koostuu Garvinin mukaan esimerkiksi turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista. Juhlatila suunniteltiin toimivaksi ja turvalliseksi monisataiselle juhlakansalle. Esimerkiksi aidot kynttilät korvattiin valosarjoilla vahinkojen välttämiseksi. Viestintätoimiston tarkoituksena oli myös askarrella somisteeksi juhlatilan ikkunoihin paperisia lumihiutaleita mutta niistä luovuttiin paperin säästösyistä. Ympäristövaikutukset otettiin siis huomioon myös juhlahumussa.

Yhdenmukaisuuteen ja samanlaisuuteen voidaan kai laskea ainakin kaikkien osallistujien oamkilaisuus sekä yhteinen joulufiilis. Juhlijoista näytti löytyvän myös kestävyyttä, sillä tanssilattia laitettiin jalalla koreasti aina yömyöhään. Huollettavuudelta Garvin toivoi ainakin huollon helppoutta. Juhlijoiden huollosta vastasi notkuva ruokapöytä ja juomatarjoilu vähintäänkin kiitettävästi.

Esteettisyyteen kuten väriin, viimeistelyyn, hajuun, makuun ja tunteeseen kiinnitettiin huomiota hankkimalla joulukoristeita ja joulukuusi, joista ei puuttunut säihkettä ja kimallusta. Noutopöytä vetosi juhlijoiden eri aisteihin tarjoten silmänruoan lisäksi myös haju- ja makuelämyksiä.

Viimeiseksi laadun osatekijäksi Garvin määritteli mielikuvan, jolla hän tarkoitti yritys- ja tuoteimagoa. Imagolla tarkoitetaan yleensä henkilön tai yrityksen itsestään antamaa kuvaa. Ainakin minä itse, Oamkin pikkujouluihin ensi kertaa osallistuvana, koin tunnelman ja kokonaisuuden hyvin myönteiseksi ja näin ollen pikkujoulujen imagon onnistuneeksi.

Garvinin laatu-käsitteen määritelmän kahdeksan osatekijää täyttyivät mielestäni Oamkin pikkujoulujen kohdalta erinomaisesti. Summa summarum voidaan kai todeta oamkilaisten viettäneen varsin laadukkaat pikkujoulut. Ensi vuonna taas uudestaan. Ehkäpä Garvinin määritelmään tulisikin lisätä vielä toistuvuus. Mukavaa joulun odotusaikaa kaikille.

Riikka Harjula, suunnittelija (Viestintäpalvelut)

Laadunvarmistusjärjestelmää havainnollistamaan on tehty – laatuleipureita kun ollaan – leipomo-kuva. Jauhopusseissa on ainesosia, kuten menettelytapoja ja prosesseja, joiden avulla ylläpidetään ja kehitetään toiminnan laatua sekä toteutetaan strategiaa. Leipuri tuo näkyviin Oamkin laatukäsityksen: hyvät tulokset saavutetaan, kun toimintaa suunnitellaan, seurataan, arvioidaan ja kehitetään systemaattisesti. Dokumentointi on keskeinen osa laadunvarmistusta. Tämä jatkuvan parantamisen kehä on kuvattu Oamkissa laatuleipänä. Laatu, kuten leipä, kuuluu jokaisen oamkilaisen arkeen.

Toivottavasti järjestelmäkokonaisuus arkistuu leipomo-kuvan myötä. Mistään uudesta ja ihmeellisestä asiastahan ei tässä ole kyse; ainoastaan systemaattisesti toiminnan kehittämisestä, jota jokainen tekee omassa työssään.

Korkeakouluista valmistuneet eli alumnit edustavat erästä korkeakoulujen toiminnan kehittämisessä huonosti hyödynnettyä voimavaraa. Oamkin kokoinen korkeakoulu tuottaa tätä alumnivoimavaraa tuhansien henkilöiden vuosivauhdilla. Samanaikaisesti korkeakoulut tuskailevat etsiessään tapoja arvioida toimintansa vaikuttavuutta, edistää koulutuksen työelämävastaavuutta tai luoda pitkäkestoisia kumppanuussuhteita ulkopuolisten sidosryhmien kanssa. Voisiko alumniresurssi olla yksi ratkaisu korkeakoulujen työelämäyhteyksien kehittämisessä?

Valtakunnallisesti tarkasteltuna korkeakoulujen alumnitoiminta on kehittynyt varsin hitaasti. Ammattikorkeakoulujen osalta hitautta voidaan selitellä korkeakoulusektorin nuorella iällä – toisaalta valmistuneiden kumulatiivinen summa on jo ihan riittävä jokaisella ammattikorkeakoululla eli kriittistä massaa on.

Osalla korkeakouluista on jo varsinaista, organisoitua alumnitoimintaa. Niin myös Oamkilla. Oamkin alumniyhdistys on sekä valmistuneiden että henkilöstön muodostama yhteisö, jolle on määritelty oma roolinsa ja omat tehtävänsä. Toimintaedellytykset turvataan määrärahalla ja alumniyhdistyksen yhteys Oamkin toimintaa varmistetaan siten, että alumniyhdistyksen hallituksessa on Oamkin edustaja. Tuo hallituspaikka on ainakin viime ajat ollut täyttämättä.

Perusrakenteet ovat siis kunnossa, nyt pitäisi ottaa reipas askel eteenpäin toiminnallisen yhteistyön suuntaan.

Korkeakoulun näkökulmasta aktiivisen alumnitoiminnan hyödyt ovat ilmeisiä – voimme helposti luoda pitkän lista asioita, joissa alumnien panos olisi erittäin tervetullut lisä. Kun kerran korkeakoulut kaipailevat työelämäkumppaneita, niin eivätkö omat alumnimme olisi vähintään yhtä hyviä partnereita kuin ei-alumnit? Alumneilla on kuitenkin lähtökohtaisesti tietoa ja ymmärrystä korkeakoulumme tavoitteista, toimintaperiaatteista ja käytännöistä – alumni pystyy luontevasti integroimaan sekä korkeakoulun että työelämän näkökulmat. Alumni työelämäedustajana on korkeakoulun kannalta suorastaan ihanteellinen kumppani.

Alumnin näkökulmasta alumnitoiminnan hyödyt eivät sitten olekaan ihan selkeitä. Erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat ovat eräitä konkreettisia hyötymistapoja. Lisäksi alumnitoimintaa markkinoidaan verkostoitumismahdollisuutena. Verkostoituminen voi toki tuottaa hyötyä, mutta mitään konkreettista ei uskalla varmuudella luvata. Mutta miten muuten voisimme kannustaa alumneja osallistumaan korkeakoulumme kehittämistoimintaan? Toimintaedellytysten turvaamisen rinnalla voisimme kaikin mahdollisin tavoin osoittaa, että arvostamme alumnien panosta. Arvostus on hyvä motivoija ja vieläpä ilmainen sellainen.

Valtakunnallisen ”Stepit – kolme askelmaa yhteisölliseen työelämäkumppanuuteen” –hankkeen tavoitteena on kiinnittää alumnit yhteistyön rakentajiksi työelämän ja korkeakoulujen välille. Tässä esr-hankkeessa kehitetään ja testataan erilaisia alumniyhteistyömuotoja esimerkiksi korkeakoulujen työelämäpalveluiden tuotteistamisessa sekä koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Hanketta ohjaavana ajatuksena on paitsi osoittaa korkeakouluille aidon alumniyhteistyön tarjoamat mahdollisuudet myös konkretisoida alumnien saamaa hyötyä.

Onnistuneenkaan hankkeen tulokset eivät pitkälle kanna, jos aitoa tahtoa ei ole.

Sami Niemelä, yliopettaja, Oamkin Stepit-yhteyshenkilö