Category: Hyvät käytänteet

Aloittelemme lukuvuotta auringon paistellessa lämpimästi. Kukaan ei enää muistele koleita heinäkuisia sadepäiviä pahalla. Hymyilevät työkaverit ja iloinen puheensorina ovat täyttäneet koulun käytävät. Lomiltaan palaavia ja uusia opiskelijoita on odoteltu aloittamaan opintojaan.

Palasimme töihin uuden organisaation käynnistyessä elokuun alussa. Yksiköt poistuivat ja tilalla on 11 koulutusosastoa, jotka tekevät tiiviisti yhteistyötä. Tämän näemme yhtenä tärkeänä askeleena muodostettaessa yhtenäistä yhtä Oulun ammattikorkeakoulua. Muutokset tuovat aina haasteita, mutta muutokset ovat myös mahdollisuuksia. Perustehtävämme hoidamme hyvin vaikka organisaatiouudistus tuo mukanaan entisten toimintatapojen tarkastelua ja uusien kehittämistä.

Yksi osoitus yhtenäisestä Oamkista on heti syyskuun alussa kaikille opiskelijoille ja koko henkilöstölle järjestettävät yhteiset avajaiset, joissa opiskelijoiden panos on merkittävä. Mielenkiinnolla odotamme, millaista jatkoa tämän tyyppiset yhteiset tilaisuudet tulevat saamaan.

Omalle Professorintien kampukselle saavuttuamme kesätauon jälkeen huomasimme, että täällä on menossa monenlaista rakennuksiin ja piha-alueisiin liittyvää muutostyötä. Parannusta on tulossa opetus- ja työtiloihin, pysäköintitilanteeseen sekä piha-alueiden turvallisuuteen ja viihtyvyyteen.

Kampuksellamme käynnistyy syksyn alussa sekä Pilatesta että jumppaa henkilöstölle, minkä tiedon olemme ilolla ottaneet vastaan. Näiden avulla voimme pitää yllä fyysistä kuntoamme sekä työniloamme ja työkykyämme. Lisäksi koko Oamkin henkilöstöllä on käytettävissä kulttuuri- ja liikuntasetelit omien kiinnostustensa mukaisesti.

Toivotamme kaikille energistä lukuvuoden aloitusta!

Kirsi Jokinen, Lehtori                            
Annikki Savolainen, Koulutus- ja tki-johtaja

Elokuun alku toi muutoksen arkeen. Työt kutsuivat, arki muuttui. Vaikka ei, en edelleenkään laita kelloa herättämään aamuisin. Minun ei tarvitse, koska pieni poikani hoitaa sen täsmällisesti: ensin kolmen, neljän maissa aamuyöstä, sitten viideltä ja lopulta kuuden aikaan aamulla, jolloin hän on valmis heräämään. Minä en olisi, mutta herään silti. Töihin paluu ei tuntunut vaikealta aikaisen herätyksen vuoksi, koska se ei ole mitään normiarjesta muutenkaan poikkeavaa.

Aiemman työpisteeni sijaan suuntasin nyt uuteen paikkaan, mikä on lähempänä kotiani, joten minusta tuli työmatkapyöräilijä. Tämä jos mikä on parannusta aiempaan autolla ajeluun, pyöräily on vaivatonta, mukavaa ja virkistää sekä aamulla että iltapäivällä. Työssä oloa on nyt takana pari viikkoa. Työtehtävät ovat tuttuja, vaikka organisaatio on muuttunut sillä aikaa kuin olin kotona kasvattamassa uutta sukupolvea. Organisaatiomuutos näkyy minulle lievänä hämmästyksenä, ihmiset hakevat selvästi paikkaansa, roolit ja vastuut ovat vielä vähän auki.

Äitiysvapaan aikana minulle on konkretisoitunut monen asian yhtä aikainen tekeminen. Kotiäitiys jos mikä opettaa hoitamaan asiat vauhdikkaasti kun kaikki tapahtuu yhtä aikaa: vauvalla on nälkä ja isommalla on vessahätä, koira raapii ulko-ovella ja ruoanlaittokin on kesken. Samalla oppii ottamaan huomioon monet eri näkökulmat ja ennen kaikkea ennakoimaan. Kriisinhallinta on jokapäiväistä – uhmaikäisen kanssa tulee itkupotkuraivari, kun on väärä sukka, mekko tai jokin vaan ei tunnu juuri silloin hyvältä. Aikatauluttaminen ja siinä pysyminen on erityisen tärkeää, jotta päivät sujuvat hyvin – päiväunien välistä jääminen ei ole vaihtoehto ja täysi maha, parempi mieli nyt vaan on faktaa niin pienten kuin isojenkin kohdalta. Rutiinit pitävät koko paketin kasassa. Silti pitää luovasti vaihtaa suunnitelmaa lennosta, jos homma ei toimikaan niin kuin olet ajatellut. Varsin vauhdikasta toimintaa päivästä toiseen. Työhön paluu tällaisen moniajon jälkeen ei ole vaikeaa, organisointitaidot ovat tallella elleivät ne jopa kehittyneet tauon aikana.

Kun on pyörittänyt arkea, jossa konkretia on koko ajan läsnä, tuntuu hassulta miettiä yhtäkkiä varsin abstrakteja suunnitelmia, raportteja ja lomakkeita. Ja niihin kuitenkin sain tarttua tänne palatessani ja huomaan, että muutoksista huolimatta asiat ovat tuttuja ja lähtevät rullaamaan eteenpäin omalla painollaan. Samat asiat, jotka kotonakin pitävät arjen pyörimässä ovat työssäkin tärkeitä: ennakointi, aikatauluttaminen, suunnitelmien toteuttaminen ja arvioiminen sekä niiden pohjalta järkevän toiminnan jatkaminen tai sen muuttaminen. Sopivasti rutiineja, sopivasti luovuutta sekä riittävästi touhua, vaikutusmahdollisuuksia ja vastuuta tekevät työstäkin mielekkään.

Aivan kuten kotonakin, työpaikoillakin on tärkeä, että on jokin perusrytmi, joka on kaikille tuttua ja pitää päivät ojennuksessa. Isojen muutosten jälkeen tulee nyt toivottavasti vaihe, jolloin saamme vakiinnuttaa uuden organisaation tutuksi ja turvalliseksi sekä luoda selkeitä rutiineja ja toimintatapoja. Näin olemme myös ketteriä, kun aikaa ei mene sen pohtimiseen, kuka mistäkin asiasta vastaa ja miten asiat on järkevää hoitaa. Iloista ja puuhakasta syksyä kaikille!

Sari Ahvenlampi
laatukoordinaattori, kahden lapsen äiti ja neljän koiran hoitaja

Hyvällä fiiliksellä työkin lähtee turvalliseen lentoon :). Kuva: Jari Mattila.

So, first of all, quick introduction. My name is Claire, and I am a business and language student from Brest, France. Last semester, I got the chance to complete a 5 months traineeship in the International Services of Kotkantie campus. I arrived in Oulu mid-January, and went home mid-June. I now want to ask myself whether this internship was a good experience or I just wasted my time over the past four months.

Claire 1: So, what did you do during this internship?

Claire 2: Well, I have been working with tutoring. I helped recruiting some students who are eager to welcome next year’s foreign students, and worked on the guides that foreign students are provided with before they come to Oulu so that they can get familiar with the city and campus life. Also, I have been helping my colleagues planning and implementing the International Teacher Exchange Week and the International Staff Training Week (by the way, if you have never heard of or taken part in those, it may be worth checking next year… J). I have also gotten the chance to touch upon many other things, and learnt a lot just by talking with my colleagues.

Claire 1: Hum that sounds like fun! Now, what about challenges?

Claire 2: It was fun, yes! Challenges? My first challenge was the language. I tried learning Finnish before I came, but, really, no matter what books and websites say, there is no way you can become fluent in a language in “15 minutes per day during 3 months”. But everyone here was great on that part. All of the people I worked with would use English with me, even those who are not used to speaking the language! I really appreciated that! And little by little, I am getting better. I now half of the time have an idea of the topic my colleagues are discussing. The second biggest challenge was the cultural differences. For instance, in France, people are usually more formal and less straightforward than in Finland. I really like how “easy” things are here, but it is also quite difficult for me. Sometimes, especially at the beginning, I feel like my emails are a bit disrespectful towards the receiver, but when I ask my colleagues to check, they say it is fine, so I trust them. Overall, I think it is just a matter of adapting to new things.

Claire 1: What was the best aspect of your internship?

Claire 2: If you want only one, definitely my colleagues! They are really nice, helpful, welcoming… in other words, great! As I said, I had to adapt in the beginning, but they were understanding and really supportive in many ways. And, speaking of adaptation, I was not the only one for whom it was necessary, it applies to them as well! It is probably not that easy to have to work with a person who knows pretty much nothing about your work! But then again, they were great! They were always available to answer questions if necessary, but they also trusted me and let me work freely. I have learnt a lot from them and I made great memories thanks to them.

Claire 1: So, success or waste of time?

Claire 2: That’s an easy one… success for sure! I have learnt so many things, made great memories, met amazing people, etc., what more can you wish for?

Claire 1: Nothing, I guess. Any advice for people who are interested in being/welcoming a trainee?

Claire 2: For a future trainee, first of all, you need to figure out what it is that you enjoy doing and want to learn. Then you have to be ready to face challenges. But, when that happens, you should ask questions, or ask for help… definitely the best way to learn! And, last but not least, you need great colleagues! As for welcoming a trainee, I am probably not the best person to answer that question…

Viikolla 19 kävi Oamkissa Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) Marko Kasurinen esittelemässä LUTin Green Campus –toimintaa (www.greencampus.fi).  LUTin kestävän kehityksen toiminta on myös tunnustettu kansainvälisestikin merkittäväksi, sillä kesällä 2013 LUT palkittiin maailmanlaajuisen Sustainable Campus Excellence Award -kilpailun Excellence in Campus -kategoriassa parhaana yliopistona. Palkinnot jaettiin kestävää kehitystä ja vihreää teknologiaa konkreettisti edistävien tekojen ja näyttöjen perusteella.

Kestävä kehitys LUTissa on valittu strategian keskeisemmäksi teemaksi. Ylin johto, rehtoreista talousjohtajaan, on sitoutunut toimimaan kestävän kehityksen vetureina. LUTin uudisraivaaja-strategia on kiteytetty neljään globaaliin kysymykseen : Poltammeko kaiken loppuun? Jätämmekö ihmiskunnan kärsimään pilaamastaan vedestä? Hautaammeko tulevaisuutemme jätteiden mukana? Annammeko Euroopan taantua maailman takapihaksi?

LUTissa on kestävä kehitys keskeisenä osana laatutoimintaa. Laadunhallinnan ja ympäristöjärjestelmän ohjausryhmässä on sekä laadun että kestävän kehityksen asiantuntijoita. Toisin kuin Oamkissa on koko LUTissa voimassa ISO 14001 –ympäristösertifikaatti. Lisäksi LUTissa on myös WWF:n Green Office –ympäristöjärjestelmä, mikä oli Oamkin Rehtorin toimistossa, Kulttuurialan yksikössä ja Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vielä muutama  vuosi sitten.  

Vaikka LUTin keke-toiminta on monessa suhteessa Oamkin keke-toimintaa vaikuttavampaa, huomasimme vilkkaassa keskustelussamme, että keke-työssämme on myös paljon yhteneväisyyksiä. Yhteisenä haasteenamme havaitsimme laadukkaiden keke-mittareiden keksimisen. Esimerkiksi jätteiden määrän mittaaminen on haastavaa, johtuen siitä, että jätteiden määrän luotettava mittaaminen on ensisijaisesti kiinni jätehuoltoyrityksestä ja heidän käytössä olevasta punnitusjärjestelmästä. Kyseessä on siis ulkopuolinen taho, jonka toiminta on tärkeätä integroida osana korkeakoulun keke-toimintaa.

Toisena yhteisenä asiana todettiin olevan vastuukysymykset: kenellä on vastuu eri keke-asioihin liittyvissä päätöksissä. Marko sanoi toimivansa sillä tavalla, että pienissä epäselvissä asioissa hän tekee päätökset. Perästä kuuluu, jos kuuluu, totesi Marko. Isoissa epäselvissä päätöksissä hän kysyy esimiehen hyväksynnän ennen kuin tekee päätöksen.  Toivottavasti Oamkin uusi organisaatiomalli ja sen käyttöönotto lisää selkeyttä Oamkin päätöksentekoon muussakin kuin keke-toimintaan liittyvissä päätöksissä.

Kolmas yhteinen asia, jonka havaitsimme, on muutosvastarinta. Toimintatapojen muuttaminen aiheuttaa aina tietynlaista vastarintaa, mutta esimerkiksi strategia rakennettiin koko yliopistoväen kanssa yhteisesti. Tällöin vastarinta jäi pieneksi ja päättäväisellä toiminnallaan LUTin johto sai henkilöstön ja opiskelijoiden luottamuksen. Nykyään LUT rummuttaa opiskelijahaussa voimakasta keke-osaamistaan ja saa sen vuoksi keke-orientoituneita opiskelijoita, jotka toiminnaltaan entisestäänkin lisäävät LUTin etumatkaa johtavana keke-kampuksena Suomen korkeakoulumaailmassa ja maailmanlaajuisestikin. Olisikohan mahdollista, että tulevaisuudessa Oamkin opiskelijavalinnan sisäänheittotuotteena olisi Oamkin maine kestävän kehityksen huippuosaajana?

Marko korosti myös viestinnän merkitystä keke-työssä. Viestintä on aina osana keke-toimintaa. LUTin keke-viestintään voi tutustua esimerkiksi Youtubessa: https://www.youtube.com/user/lutvideo. Aiemmin oli Oamkin kestävän kehityksen tiimissä viestinnän asiantuntija. Ilmeisesti tähän vanhaan käytäntöön olisi syytä jälleen palata.

LUTin kampus koostuu yhdestä rakennuksesta. Kampuksella on noin 6000 opiskelijaa ja noin 900 henkilökunnan edustajaa. LUTissa on kaksi koulutusalaa: tekniikka ja kauppatieteet. Koulutusalojen vähäisyys helpottaa keke-yhteistyötä. Toisaalta Oamkin monialaisuus voidaan nähdä paremminkin mahdollisuutena kuin ongelmana: eri alojen välisessä keke-yhteistyössä voi syntyä uusia innovaatioita.

LUTin kampus on rakennettu vuonna 1968. Osalle siitä on tulossa lähivuosina peruskorjaus, jossa rakennus remontoidaan kestävän kehityksen näkökulmat huomioiden. Yhtenä osoituksena keke-remontoinnista on joidenkin vesiklosettien korvaaminen kuivakäymälöillä.

Oamkissakin on tulevaisuudessa tulossa sekä peruskorjausta että uudisrakentamista. Nähdäänköhän tulevissa rakennuskohteissa ensimmäiset kuivakäymälät Oamkin tiloissakin?

Seppo Pakanen
Suunnittelija
Oamkin kestävä kehitys –työryhmän jäsen
vs. laatukoordinaattori /It-palvelut ja Tietohallinto   

Onko Green Care laatua? Tulin töihin eräänä harmaana huhtikuun loppupuolen aamuna ja katselin säälien viime kesän kukkaistutuksia sisääntulon vieressä. Ne olivat hyvin lakastuneita, harmaita ja pölyisiä.  Niitä katsellessa tuli mieleeni lukemani useat opinnäytetyöt, joissa Green Care -ideaa sovellettiin eri tilanteisiin.  Olisiko siitä meillekin hyötyä?  Jossain amerikkalaisessa tutkimuksessa oli todettu, että leikkauspotilaat paranivat nopeammin ja tarvitsivat vähemmän kipulääkkeitä, kun saivat katsella ikkunasta vihreitä puita tiiliseinän sijasta.  Eräässä toisessa lähteessä mainittiin, että elvyttävän ympäristön merkittävyys korostuu tilanteissa, joissa tiedon käsittelykapasiteetti on koetuksella. Ihminen ei kykene käsittelemään tietoa rajattomasti, vaan tarvitsee myös aikaa palautumiselle vaativista fyysistä ja henkisistä ponnistuksista.  Vilkaisin läpi helmikuisen opiskelijapalautekyselystä kohdan, jossa kysyttiin opinnoista suoriutumista hidastavista tekijöistä.  Siellä ei kysytty, että hidastaako tylsä, virikkeetön luokkahuone opintojasi.  Mitähän tuohon kysymykseen olisi vastattu? Olisi ollut hauska nähdä, millaisena tuo kysymys olisi koettu.

Tässä on vielä suora lainaus Sitran julkaisusta Vihreää hyvinvointia:

Ikkunanäkymän vehreys edistää toipumista ja lisää keskittymiskykyä, elämänhallintaa sekä kykyä tehdä päätöksiä. Seinälle tai tietokoneen taustakuvaksi asetetut luontokuvat puolestaan kohottavat mielialaa sekä vähentävät jännittyneisyyttä ja ahdistusta. Työpaikalla, jossa on viherkasveja, työntekijät ovat tutkitusti tyytyväisempiä työhönsä. Sisälle voi myös tuoda sisustuselementeiksi kiviä tai soittaa äänitteiltä luonnonääniä.

Niinpä minä ratkaisin tylsän kesäkukkaruukun ongelman sillä, että kysäisin ohimennen osastonjohtajalta, saisinko ostaa muutaman orvokin ja istuttaa ruukkuihin. Saatuani luvan kävin hakemassa orvokkeja työmatkani varrella olevasta puutarhamyymälästä ja istutin ne kuolleiden kasvien sijaan ruukkuihimme.  Vähän piristystä töihin tuloihin eikä maksanut paljon – 8,85 euroa orvokeista ja noin puoli tuntia työaikaa. 

Opiskelijapalautteesta vielä.  Palauteprosessiin kuuluu palautteen palautetilaisuuden järjestäminen opiskelijoille.  Tekniikan alan yhteiseen tilaisuuteen saapui yksi opiskelija.  Myönnän, että tiedottamisessa olisi ollut parantamista. Pelkkä Intran ajankohtaistiedottaminen ei oikein ole riittävä. 

Maaseutuelinkeinojen omaan tilaisuuteen saapui kolme opiskelijaa, kun Intra-tiedottamisen lisäksi lähetin kaikille sähköpostiviestin. Tiedoksi opiskelijoille: tutkintotiimit ovat käsitelleet opiskelijapalautteet ja tehneet toimenpide-ehdotuksia.  Palautteet on esitelty myös opettajille ja johtotiimikin on niitä käsitellyt.  Suhtaudumme kyllä vakavasti saatuihin palautteisiin ja pyrimme parantamaan toimintaamme.

Paula Syri
Lehtori, laatukoordinaattori
Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö

Liiketalouden yksikön tietojenkäsittelyn (TIK) – ja Business Information Technolgy (BIT) –tutkinto-ohjelmien laatupalautekeskustelut järjestettiin perjantaina  24.4.2015. Liekö tilaisuuden ajankohta, perjantai-iltapäivä, oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että osallistujia kummassakin tilaisuudessa oli vain muutamia.

BIT:in laatupalautekeskusteluun osallistuneita         

TIK:n laatupalauteksekusteluun osallistuneita                                                      

Vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta keskustelua opiskelijakyselyn tuloksista käytiin aktiivisesti. Palautteen annosta keskusteltaessa BIT-tutkinto-ohjelman laatupalautetilaisuudessa mukana olleet opiskelijat toivat esille mm. sen, että opintojaksojen palaute on helpompi antaa anonyymisti paperilla, kuin Oivan opintojaksopalautteen kanssa. Lisäksi tuli esille, että yli puolet opiskelijoista ei uskalla antaa suoraa palautetta opettajalle. TIK-tutkinto-ohjelman laatupalautekeskusteluun osallistuneet opiskelijat toivoivat mm. sitä, että harjoitustöistä saataisiin edes parilla lauseella palautetta, mikä onnistui mikä ei.

BIT:in tutkintovastaavana kuluneen lukuvuoden toimineen Anu Nivan hymy oli herkässä; sekä vastausprosentti että saadut tulokset olivat hyvät.                 

Inkeri Hedemäki
Liiketalouden yksikön laatukoordinaattori

Every year, in Oulu UAS, a number of international exchange weeks for teachers and staff members are held. So far, the people who took part in these events all said they enjoyed their time and went home with a lot of good memories. Now here is the thing: how to make an exchange week successful? Have you ever experienced cooking with family and/or friends? I would assume you most probably have! Well, it looks like there are five key points that cooking and holding an international exchange week share: planning, communicating, cooperation, balance and flexibility.

Planning: when you cook, you need to make sure ahead of time that you have all the ingredients. In the same manner, there are many things that need to be taken care of and thought through before inviting colleagues from all over the world to come for a visit. They range from administrative paperwork to choosing a nice restaurant, but the most crucial points are offering an interesting programme to the participants, and aiming for the right target people.

Communication and cooperation: of course, not everyone knows how to separate the yolks from the whites, but you can’t have all those who know working on the same egg either. It is therefore important to communicate in order to come up with the best cooperation possible. The first step is definitely internal communication. In fact, although there are often only a handful of people working on the actual organisation of such an event, it requires the cooperation of many other members, ranging from direct colleagues to all kinds of other staff members, such as teachers, communication services… The second step is obviously communicating the good news to the world so as to raise interest from potential participants. The last step is communicating with all these people throughout the whole planning process, during the event, and after the event, so that everyone receives all necessary information on time, which will ensure that everything goes smoothly.

Balance:  sugar is usually necessary in a cake, but if there is too much sugar, the cake is just not edible. Likewise, a programme needs to be well balanced so that everyone is satisfied. Obviously, the main purpose of such events is to work together. However, too much working can be counter-productive, and it is necessary to include some time to relax and to get to know each other. But then again, if there is too much social programme, people will miss out on the real goal of their visit. In the same manner, there should be a good mix in the participants so that you always get more new ideas, more new points of view, more new ways of handling things…

Flexibility: Some of the best recipes were created through mistakes. The same goes for international exchange weeks. The more people are involved in such an event, the more flexibility is needed. As people all have a different background, and in this case even a different culture and language, there is a lot of room for misunderstandings, or simply timetable conflicts. Therefore, organisers need to be ready to slightly change their plans and make compromises so as to accommodate everyone. Also, no matter how well you plan everything, there will always be something that will turn out differently, for better or for worse. Every participant needs to be ready to face these situations, and make the best out of it!

Overall, there is no unique magical recipe, and such events require a lot of work, but they also come with a number of great encounters, funny moments, and amazing memories. The next exchange week will be the International Staff Training Week, which will be held from Tuesday, May 19^th to Friday, May 22^nd.

Claire Le Parc
Intern from the International Services

Oamkin opiskelijakysely oli opiskelijoille loistava tilaisuus päästä vaikuttamaan oman koulutuksensa laatuun. Vastaukset ovat tällä hetkellä käsiteltävinä tutkinto-ohjelmatiimeissä, joissa opiskelijat ovat edustettuina. Voiko kukaan enää sanoa, että opiskelijan ääntä ei kuunnella Oamk yhteisössämme? Voi. Opiskelijakyselyn vastausprosentti kertoo jotain siitä, miten tärkeänä opiskelijat pitävät vaikuttamista. Vai kertooko sittenkään? Ehkä onkin niin, että opiskelijat kokevat, ettei heidän mielipiteellään ole oikeasti mitään väliä. Tai että asioihin ei tule kuitenkaan mitään muutosta.

Miksi palautteen antaminen on niin tärkeää? Miksi turhautumista ei voi vain purkaa kahvipöydässä ja olettaa, että joku tekee asialle jotain? Jos palaute ei löydä tietään oikeaan osoitteeseen (esimerkiksi tutkintovastaavalle), oletetaan hyvin helposti, että kaikki on hyvin eikä mitään tarvitse muuttaa. Siksi onkin tärkeää, että opiskelijat käyttävät tilaisuuden hyväkseen ja kertovat, mikä omassa koulutuksessa toimii ja mikä ei. Palautteen ei tietenkään tarvitse olla aina negatiivistä. On hyvä pitää mielessä, että myös positiivinen palaute voi auttaa kehittämään koulutusta.

Opiskelijakuntana OSAKOn tärkeimpiin tehtäviin kuuluu opiskelijoiden edunvalvonta. Mutta opiskelijakunnankin on vaikea puuttua koulutuksellisiin epäkohtiin, jos kukaan ei anna palautetta. OSAKO lisäksi palautetta kannattaa antaa myös oman yksikön koulutusalajärjestölle.

Opiskelijapalautteella on väliä.

Sanna Väisänen
OSAKOn hallituksen jäsen

Oamkin opiskelijakysely järjestetään helmikuussa. Nyt toteutettavassa kyselyssä opiskelijat antavat palautetta koulutusteemasta. Mikä koulutuksessa toimii hyvin, mikä taas kaipaa kehittämistä? Kysely koostuu osiosta, joissa käsitellään ohjausta, opetusta, opiskelua, arviointia, oman osaamisen kehittymistä sekä tyytyväisyyttä opintojen kokonaisuuteen.

Opiskelijoiden palaute ammattikorkeakoulun toiminnasta on arvokasta. Kyselyn tuloksia käytetään ammattikorkeakoulun toiminnan parantamiseen sekä koulutuksen kehittämiseen. Mutta mitä ajatella kysymisestä, tarkemmin ottaen kyselytutkimusten kysymyksistä? Onko kysyminen vaikeaa vai helppoa? Kyselyn ja kysymysten hyvä suunnittelu säästää varmasti paljon vaivaa ja aikaa, mutta tämä suunnittelutyö ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Kysymyksen laatimisen tavoite on saada aikaan kysymys vastausvaihtoehtoineen, jonka vastaaja ja kysymyksen tekijä tulkitsevat samalla tavoin, ja johon vastaaja kykenee vastaamaan, ja johon vastaaja haluaa vastata. Jos vastaajan ymmärtämis- tai kohtaamiskynnys kysymyksestä kasvaa kohtuuttoman suureksi, vastaaja lopettaa yhteistyön. Suhteellisen harvoin vastaaja tietoisesti ryhtyy muuntamaan vastauksiaan pelleilymielessä.

Vastaajat voivat tulkita yksinkertaiseltakin näyttävän kysymyksen eri tavoin. Kysymyksen sanamuoto on siis äärimmäisen tärkeää. Jopa yhden sanan, joka ei vaihda lauseen loogista merkitystä, muuttaminen näkyy yllättävän selkeästi tuloksissa. Sanamuoto yleensä joko vahvistaa tai heikentää vallitsevaa suuntaa, mutta mielipiteiden suuntaa on jo vaikeampi muuttaa.

Kysymisen ja ylipäätään mittaamisen avulla halutaan saada tehtyä jotain, ei pelkästään tietää jotain. Tässä kohtaa usein langetaan niin sanottuun ”so what” tai nice to know” -ongelmaan, jossa isollakin kysymyspatteristolla selvitetään aihetta laajasti ja näennäisen syvällisesti, mutta jossa lopputulos on kuitenkin yleisluontoinen tai vain ajatuksia herättävä.

Kyselyn kysymysten tekemisessä onnistuu, jos on tiukka ote siihen, että kyselyn jokaiselle kysymykselle löytyy kunnon perustelu, tieto siitä mitä kysymykset oikein mittaavat, ja että ilman ”seuraamuksia” saadulla palautteella ei ole merkitystä. Hyvä kysymys avaa helposti ovia kehittämiseen taikka toiminnan uudistamiseen, ja hyvään kyselylomakkeeseenhan tarvitaan vain hyviä kysymyksiä.

Stanley Payne toteaakin teoksessaan The Art of Asking Questions, että ”tilastollisilla menetelmillä tuloksia voidaan parantaa prosentin kymmenyksiä, mutta virheellisesti suunnitellut kysymykset voivat viedä harhaan kymmeniä prosenttiyksikköjä.”

Ismo Kinnunen
Kehityspäällikkö