Elämä aikuisopiskelijana
Ryhmätöitä, palautettavia tehtäviä, tenttejä tulossa… Jos jätän tentteihin lukemisen hieman myöhemmäksi ja keskityn nyt palautettaviin tehtäviin ja ryhmätöihin. Moneltako lapsilla olikaan tänään treenit? Entäs miehen koulu, olikohan hänellä tänään koulua vai tehtävien tekoa? Äh, ne täytyy tarkastaa ensin ennen kuin aloitan omat kouluhommat.
Nopea tarkistus mieheltäni mitä on tänään hänen ohjelmassaan. Koulupäivä, tai siis oikeastaan kouluilta, hänelläkin. Pikaisesti käymme läpi pari seuraavaa päivää mitä kenelläkin on ohjelmassa: kenellä kokeisiin lukua, milloin pitää mikäkin tehtävä palauttaa, kumpi käyttää tänään lapset treeneissä entä kaupassa käynti? Okei, minulla on vielä pari päivää aikaa tehdä palkanlaskennan tehtävät, niin jos minä otan treeneihin mukaan kirjat, niin ehdin varmaankin lukea siellä samalla. Käytätkö sinä lapset huomenna treeneissä?
Olemme siis perhe johon kuuluu kaksi aikuisopiskelijaa ja kaksi ala-aste ikäistä lasta. Oma opiskeluni alkoi syksyllä 2010. Pari vuotta tässä on mennyt opiskelua työn ohessa ja näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäiset lukuvuodet olivat aika kaaosmaisia. Päivät olin töissä (ja välillä illatkin) ja pari iltaa viikosta meni luentoja kuunnellen. Kyllä isovanhemmille saa kauniin kiitoksen esittää, kun ovat jaksaneet lapsiamme kaitsea luentojen ajan.
Koska olen etäopiskelija, minulla on kahtena iltana AC –luentoja ja lähiopetustunteja joka toinen perjantai. Jos tämänlaista opiskelumuotoa ei olisi ollut tarjolla, tuskin olisin alkanut opiskelemaan. AC -luentojen kuuntelu on helppoa (mikäli tekniikka toimii) ja opettajat pystyvät hyödyntämään hyvin tätä tekniikkaa. Kuinkahan moni yritys hyödyntää tämänlaista tekniikkaa esimerkiksi eri kaupunkien välisissä neuvotteluissa? Vai onko heidän aina pakko kokoontua yhteen kaupunkiin/paikkaan, jotta voivat pitää kokouksensa?
Nyt keväällä 2013 olen ollut puoli vuotta täysiaikainen opiskelija. Vuosi sitten käydyissä yt –neuvotteluissa kohdalleni tuli irtisanominen. Ajattelin tuolloin, että koska opiskeluni ovat jo yli puolen välin, satsaisin niihin nyt kunnolla. Hieman toisin on käynyt. En ole saanut itsestäni irti niin paljoa, että olisin voinut panostaa opiskeluun täysin sataprosenttisesti. Jollain tavalla tuntui, kun työt loppuivat, että halusin vain olla ja nauttia kiireettömästä elämästä. Jäikö minulle tämä vaihe päälle? Mitä siitä, jos haluan nauttia elämästä? Eihän elämä voi olla ainaista stressaamista ja menemistä ja kulkemista ja tekemistä? Siitä pitää saada nauttia. Nautin nyt Suomen kesästä koko pitkän kesän ajan, sen tavanomaisen neljän viikon sijaan.
Kati Järvitalo, aikuisopiskelija
