Olipa kerran yksi pieni opinnäytetyöidea, josta tuli lumivyöry, joka suureni ja paisui matkan varrella saaden yhden valmistuvan kirjastotädin miltei hulluuden partaalle, mutta myös hyvin onnelliseksi. Keväällä 2012 aloin miettiä opinnäytetyön aihetta, sillä aikomukseni oli valmistua seuraavana keväänä. Minua kiinnosti kestävä kehitys yhdistettynä kirjastomaailmaan ja aiheesta olikin sattumalta menossa valtakunnallinen hanke Kestävä kehitys kirjastoissa. Sattuman kauppaa oli myös se, että Helsingissä järjestettiin samaisena vuonna kansainvälinen kirjastoalan vuoden huipputapahtuma IFLA-konferenssi (International Federation of Library Associations and Institutions), jonka yhteydessä pääsin keräämään materiaalia opinnäytetyötäni varten. Samalla opparistani tuli kansainvälinen osa käynnissä ollutta projektia. Seuraava paukku tuli tammikuussa sähköpostin välityksellä: minua pyydettiin mukaan IFLA:n julkaisusarjaan omalla artikkelilla. Tästä en suurin surminkaan voinut kieltäytyä, vaikka artikkeli piti kyhätä kokoon parissa viikossa, pimeinä tammi-helmikuun iltoina ja viikonloppuina. Pakertamiseni tulos on nyt vihdoin painettuna kirjassa The Green Library. Yksi elämäni hämmentävimpiä hetkiä oli pidellä tätä teosta käsissä ensimmäisen kerran.
The book.
Kun kaikki oli tähän mennessä onnistunut paremmin kuin hyvin, nälkä kasvoi syödessä ja ajatus osallistumisesta tämän vuoden IFLA-konferenssiin alkoi itää. Suurimpana esteenä matkalle oli konferenssin etäinen sijainti, Aasiassa Singaporessa, sekä järkevä syy lähteä niin kauas. Toisin sanoen paperi oli saatava läpi sopivaan aihealueeseen. Paha tapani on jättää asioita viime tippaan ja niinpä vietin vappuaattoni koululla kirjoittaen tiivistelmää, joista IFLA:ssa esiteltävät paperit valittiin. Muistan miettineeni, että tämän on parempi olla kaiken vaivan arvoista. Kuinka ollakaan, paperini hyväksyttiin yhdeksi session Future libraries going green esityksistä ja sain aloittaa matkan suunnittelun. Samalla sain tiedon, että minut oli valittu toiseksi palkinnonsaajaksi kansainvälisessä IFLA/ekz Library and Information Science (LIS) Student Paper Award 2013 –kilpailussa. Rankka kevät opparia ja muita tieteellisiä tekstejä kirjoittaen ja viimeisiä amk-kursseja suorittaen oli vihdoin saamassa päätepisteensä, kruunun kaiken komeuden päälle.
Vihdoinkin perillä!
Itse konferenssi ei suuremmin eronnut Helsingin vastaavasta. Konferenssialue olisi yhtä hyvin voinut sijaita Suomessa. Toki kulttuurieroja oli myös nähtävissä – perinteinen Cultural evening oli tällä kertaa beach party. Suurin voimanponnistus itselleni oli luonnollisesti esitelmöinti aiheestani – kuinka arvioida kirjastojen kestävän kehityksen tilaa. Tyypilliseen tapaani vedin mutkat suoriksi enkä lätissyt turhia ja eksynyt aiheesta niin kuin moni muu aiheestaan innostunut. Lyhyesti kerrottuna esittelin mallia, jonka mukaan kirjaston kestävän kehityksen tilaa voitaisiin arvioida. Malliin kuuluu seitsemän osa-aluetta: tila, green IT, strategiat, kokoelmatyö, sijainti sekä asiakkaita ja henkilökuntaa (toivottavasti) yhdistävä tietoisuus ympäristöasioista. Osa-alueiden ympärille olisi tarkoitus myöhemmässä vaiheessa luoda erilaisia indikaattoreita, joiden avulla kestävän kehityksen tilaa voitaisiin konkreettisesti mitata. Tämä vaatisi kuitenkin paljon yhteistyökumppaneita ja sitä hankerahaa, jonka avulla kaikki pyörii. Hankkeen käynnistäminen ja siitä elantoni saaminen onkin seuraava haaveeni, vai pitäisikö sanoa tavoitteeni. Hyvän ystäväni mottoa lainaten: be careful what you wish for, it might just happen.
Green Library -päivän lisäksi osallistuin konferenssissa myös muihin luentoihin ja workshoppeihin. Mieleen jäi ainakin New Professionals aihion workshop, jossa keskusteltiin ulkomailla työskentelystä ja opiskelusta. Tätä vaihtoehtoa en lähtisi sulkemaan itsekään pois.
Suomalaisesta näkökulmasta yksi kohokohta oli kieltämättä Sinikka Sipilän siirtyminen IFLAn puheenjohtajaksi seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Sipilän valitsemaa teemaa ”Strong libraries, strong societies” olen mielelläni itsekin toteuttamassa.
Ehdin myös tutustua Singaporen kaupunkiin konferenssin aikana. Kaupungista jäi mieleen lukemattomat ostoskeskukset ja ravintolat, herkulliset aasialaiset ruoat, henkeäsalpaavat maisemat ja pilvenpiirtäjät, omaleimaiset kaupunginosat Chinatown ja Little India, ruuhkaton liikenne ja hyvin toimiva metroverkosto sekä lukemattomat ohjeet ja säännöt julkisilla paikoilla. Lyhyesti sanottuna: kaupunki haisi rahalta. Mielelläni vierailisin kyllä maassa uudestaan ja tutustuisin enemmän keskustan ulkopuoliseenkin elämään. Aasian valloitus on kuitenkin nyt aloitettu. Alla vielä muutama kuva reissun päältä.
Palkinnonjakotilaisuus.
Kaupungin katolla.
Ohjeistuksia metroasemalla.
Singapore Flyer ja Garden of Bay.
Elina Karioja, kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmasta toukokuussa 2013 valmistunut tradenomi
