Monthly Archive: marraskuu 2014

Kun tämän vauhdikkaan syyslukukauden aikana vastaanottotunti on ollut se ainoa hetki viikosta kun on hiljaista, olen taas mietiskellyt työssä jaksamista. Siis silloin vastaanottotunnin aikana, muulloin ei ole ollut aikaa. Syksyn aikana olemme joutuneet priorisoimaan töitä ja jättämään jotain tekemättä. Jatkossa joudumme miettimään töitämme aivan uudella tavalla. Ehkä voisimme alkaa yhdistellä tehtäviä tehostaaksemme toimintaa? Iltapäiväväsymyksestä johtuneen hihityskohtauksen luovassa tilassa olemme ehtineet innovoida muutaman kollegan kanssa jo uudenlaisen tentinvalvontamenetelmän: crosstrainer-laite luokkaan ja opettaja kyytiin tentin ajaksi. Tämän innovaation toteutumista odotellessa olen päätynyt nopeampaan ja kokonaisvaltaisempaan ratkaisuun, joka vaikuttaisi adrenaliinipiikin tavoin työssä jaksamiseeni ja kehittymiseeni: jään ensi kevääksi opintovapaalle.

Vaikka onkin houkutteleva ajatus, että ottaisin rennosti ja viettäisin tehotonta tammikuuta, hölläilyhelmikuuta, makoilumaaliskuuta, hidasta huhtikuuta ja tavoitteetonta toukokuuta, aion kuitenkin saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. On ihanaa jäädä opintovapaalle, koska saa keskittyä vain yhteen asiaan. Ilmeisesti opiskelijoistakin on ihanaa, että jään opintovapaalle. Yksi heistä totesi: ”Onpa hyvä, sittenpähän tiedä miltä meistä tuntuu.” Pahaa-aavistamaton opiskelija ei tiennyt minkä ajatustulvan, josta joudutte pian lukemaan, hän saikaan minussa liikkeelle. Pieni viaton kommentti sai minut eksistentiaalikriisin syövereihin, taas. Apua, olenko menettänyt opetusotteeni? Omg, onkohan minulla edes koskaan ollut sellaista? Olenko täysin vieraantunut opiskelijan sielunelämästä?

Minun ja opiskelijoiden välillä on toki ikämuuri: kun suurin osa opiskelijoista söi vielä lunta ja kulki kurahousuissa, minä taisin painaa päähäni valkolakkia. Mutta ikä ei ehkä sittenkään ole suurin este sille, että kykenisin ymmärtämään ns. tyypillisen opiskelijan ajatusmaailmaa. Ehkä ongelmana on kuitenkin se, että rakastan oppimista eikä siihen tähtäävä toiminta, opiskelu kaikkine asiaankuuluvine eri traditioineen, ole koskaan ollut minulle tervan juomista. Ei ole kovinkaan montaa asiaa, jonka oppimisen mielekkyyden yksittäinen opettaja olisi saanut pilattua (myönnetään, että on poikkeuksiakin, esimerkiksi saksan kielen rektiot). Nautin luennoista erityisesti silloin, kun luennoitsija on perehtynyt aiheeseen ja osaa ilmaista itseään. Ja jos ei osaa niin sitten vaan joutuu tekemään vähän enemmän töitä oppimisen eteen. Tykkään tehdä luennoilla muistiinpanoja, kysyn kun en ymmärrä ja osallistun keskusteluun, kun opettaja haluaa vuorovaikutusta. Väärin vastaaminen ei minua haittaa, sillä mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän ymmärrän etten oikeastaan tiedä mitään. Olen siis varmasti monen mielestä harvinainen friikki ja seuraava järkevä career move voisi olla väitöskirjan tekemisen sijaan sirkukseen liittyminen.

Nyt alkavat tämän muorin villasukat sutia, kun otan hieman vauhtia kiikkustuolissani ja paasaan ihan pikkuisen nykynuorisolle. Ensinnäkin, kun minä aikanani opiskelin niin yliopistolle hiihdettiin, eikä ollut edes sauvoja. Jos nyt kuitenkin ihan vakavasti puhutaan, meidän koulussamme on todella paljon hyvää, johon on syytä olla tyytyväinen. Opiskeleminen on toki rasittavaakin: stressiä, kalmanlinjoja ja vähäistä vapaa-aikaa, mutta siinä on myös sellaista vapautta, jota teillä myöhemmin työelämässä voi tulla ikävä. Jopa niin ikävä, että väitöskirjan kirjoittaminen voi tuntua lomalta. Nauttikaa siis opiskeluajastanne! Muistakaa, että nyt on aika hankkia sellaista osaamista, jolla erottaudutaan valitettavan suuresta työnhakijajoukosta. Harva opiskelija tulee ehkä ajatelleeksi, että tärkein oppi tulevaisuutta varten ei välttämättä piile katetuottolaskennan perusteiden hallitsemisessa tai eri yhtiömuotojen muistamisessa. Todennäköisempää on, että opiskeluun liittyvät taidot kuten esimerkiksi uuden asian nopea omaksuminen, oman työn organisointi, ryhmässä toimiminen ja aikataulussa pysyminen tulevat heti tarpeeseen työelämässä.

Siksi ehkä minäkin olen kovasti mieleni pahoittanut siitä, kun opiskelijat tulevat tunneille myöhässä, jos tulevat ollenkaan. Yöllä riekutaan juhlimassa ja aamulla torkutaan tunnilla, oi voi. On se kumma että niillä huithapeleilla ei ole mitään tavoitteita. Minulla sentään on se cowin ylewä tawoite saada painaa tohtorinhattu päähäni jonain päivänä, jotta voisin…pitää hitokseen hyvät juhlat. Että ehkä me, minä ja te rakkaat opiskelijamme, emme sittenkään ole niin kauhean erilaisia.

Anna Alapeteri-Marin

Englannin ja markkinoinnin lehtori

PS Jään vapaalle myös blogin kirjoittamisesta, mikä on ihan hyvä asia. Olen huomannut että olen alkanut toistaa itseäni opetuksen lisäksi myös blogikirjoituksissani. Jään siis vapaalle.

Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin kun tenttejä tarkastin! En sen vuoksi, että opiskelijat olisivat niin huonosti osanneet, pikemminkin päinvastoin. Tällä kertaa kukaan ei esimerkiksi kertonut tunnettuna tosiasiana, että ”kahdenkertainen kirjanpito tarkoittaa sitä, että tilitoimiston lisäksi yrittäjä itsekin pitää kirjanpitoa”.  Itse arviointi ei myöskään aiheuttanut normaalia enempää päänvaivaa. Ainahan siinä toki omat haasteensa on, koska arvioinnin täytyy olla objektiivista ja oikeudenmukaista. Etenkin esseekysymysten arviointi on minulle joskus haasteellista, koska yleensä arvioin laskutehtäviä. Mutta tällä kertaa pääosa kysymyksistä oli tiliristikkojuttuja.

Pahan mielen aiheutti taas kerran herra Gauss käyrineen. Miksi hänen piti semmoinen mennä keksimään ja kenen idea oli, että sitä sovelletaan arvosanojen annossa? Niin juu, tiedän kyllä, että sitä ei sovelleta amk:ssa, eikä vissiin kohta enää ylioppilaskirjoituksissakaan. Mutta se nyt vain on jämähtänyt alitajuntaan niin, että mikä tahansa tenttitulosten jakauma, joka siitä poikkeaa, tuntuu jotenkin vääränlaiselta.

Otetaan nyt esimerkiksi viimeksi tarkistamani kolme eri tenttiä.  Ensimmäisen tentin (kirjanpitoa) arvosanajakauma oli alla olevan kuvion mukainen. Siis what!? Eihän tuo muistuta kellokäyrää mitenkään! No, toisaalta se kyllä on hyvin tyypillinen kirjanpidon tentin arvosanojen kuvaaja. Asiat kun tuppaavat olemaan sellaisia, että ne joko osaa tai sitten ei. Usein jakauma on vieläkin selkeämmin semmoinen, että on paljon kiitettäviä ja toisaalta hylättyjä ja ykkösiä. Välimallin arvosanoja taas näkee vähemmän.

Seuraavaa laskentatoimen tentti  tuotti vieläkin hermostuttavamman tuloksen. Arvosanat painottuivat vahvasti asteikon yläpäähän, kiitettäviä oli suorastaan laumoittain. Kun tuskailin tätä kyseiselle opiskelijaryhmälle, eräs opiskelija kysyi vähän närkästyneenä: ”Eikö me muka voida osata niin hyvin?” Selitin, että toki voitte, mutta minulla on huoli siitä, että tentti mahdollisesti oli liian helppo. Mutta kun asiaa mietin, niin tentti kyllä mittasi niitä asioita, joita opintojaksolla oli käsitelty.  Eli täytynee uskoa, että opetus on ollut tehokasta ja opiskelijat fiksuja ja ahkeria.

Kolmas tentti oli sisäisestä tarkastuksesta. Tämän opintojakson tulos (tentti+harjoitukset) olikin sitten palkitseva: vihdoinkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen,  tuloksena oli varmaankin ensimmäistä kertaa arvosanajakauma, joka edes etäisesti muistuttaa ”ihannetta”:

Kaiken tämän pähkäilyn tuloksena taisin itse asiassa vihdoinkin päästä eroon pakkomielteestäni. Hoksasin nimittäin sellaisen tosiasian, että eiväthän ne yo-kokeiden arvosanatkaan ihan luontojaan kellokäyrää muodosta, vaan arvosanat ”pakotetaan” tiettyihin prosenttimääriin. Ja meidän tenteissämme taas tavoitteena on ensisijaisesti mitata opiskelijoiden osaamista, ei kikkailla arvosanojen kanssa. Joten sori vaan, herra Gauss, kyllä en aio antaa sinun enää aiheuttaa itselleni mieliharmia!

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

Siinäpä se, arkeni. Yhdeksän harjoitusta ja neljä kurssia. Keskimäärin joka toisen viikonlopun vietän bussissa matkustaen ympäri Suomea ja pelaten lentopalloa. Saattaa kuulostaa tylsältä, ja jopa rankalta, mutten tällä hetkellä voisi olla tyytyväisempi. Saan pelata ammattimaisesti sitä lajia, mistä olen pienestä pitäen haaveillut, sekä suorittaa koulutuksen, johon joissain muissa lajeissa ei ole edes mahdollisuutta.

Onhan tämä välillä rankkaa, sitä en kiellä. Kuitenkin silmissä siintävä valmistuminen, ymmärtäväiset opettajat, mahtavat joukkuetoverit sekä ammattimainen seura auttavat jaksamaan myös niinä vaikeimpina päivinä. Ne rakentavat merkityksellisyyden kokonaisuudelle. Herään aamulla 7.30 joka päivä ja lähden kehittämään itseäni treenisalille ja koulun penkille. Pikkuhiljaa olen kehittänyt itselleni jokaviikkoisen rutiinin, joka on helppo viedä läpi, koska tiedän mihin olen menossa. Suunnittelemalla menoni huolellisesti jää aikaa myös tehdä muita juttuja. Ehdin ihan oikeasti pelaamaan välillä snookeria ja vaikkapa metsästämään.

Urheilumaailman tunteminen on auttanut paljon koulunkäynnissä. Usein huomaan miettiväni asioita luennoilla urheilun näkökulmasta. Miten jokin markkinoinnin osa-alue hoidetaan urheiluseuroissa? Miten markkinointia johdetaan? Miten viestintääsuunnitellaan? Urheiluseurat ovat usein hyviä esimerkkejä, koska niissä on erittäin paljon kehitettävääja erilaisia ideoita voidaan toteuttaa suhteellisen vapaasti. Mikäli sinusta tuntuu, ettei jokin asia aukene, suosittelen miettimään sitä oman harrastuksesi tai mielenkiintosi kautta. Se auttaa monta kertaa tuomaan tarvittavan kosketuspinnan teorian ja käytännön välille. Näin saan konkretisoitua asioita, eikä tarvitse valmistumisen jälkeen miettiä, jäikö minulle mitään käteen tästä koulusta.

Ehkäpä tärkein taito, jonka olen voinut joukkueurheilusta tuoda koulu- ja yritysmaailmaan, on kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja muodostaa niistä entistä parempi yksikkö. Yksikössämmekin teemme paljon ryhmätöitä, joten ottakaa niistä opiksenne ja pyrkikää vaihtelemaan ryhmän jäseniä mahdollisuuksien mukaan. Erilaiset ajatukset saavat myös omaan ajatteluun uusia vivahteita. Työelämään siirtyessäsi voit olla aivan varma, että joudut tekemisiin todella monenlaisten ihmisten kanssa. Lisäksi voit oppia uusia tapoja tehdä asioita, koska käyttämäsi keino ei todellakaan ole aina se tehokkain.

Uskaltakaa pistää itsenne likoon ja tehdä vaikeitakin valintoja unelmienne eteen, sillä se tulee palkitsemaan teidät vielä jossain vaiheessa. Helppoa siitä matkasta ei ole tulossa, mutta sitä onnistumisen tunnetta, kun saavutat unelmiasi ei todellakaan voi rahalla ostaa. Sen voin kertoa.

Juho Rajala, Lentopalloilija, opiskelija

Kesällä 2013 työskennellessäni jo tutuksi tulleessa tehtävässä S-marketin myyjänä päätin, että tämä kesä saisi olla kassan takana ja hyllyjen välissä se viimeinen. Vaikka olin aina pitänyt asiakaspalvelutyöstä ja suorasta kontaktista asiakkaisiin, en kokenut koskaan pääseväni haastamaan itseäni ja hyödyntämään ydinosaamisalueitani perusteellisesti. Myymälä oli toki mainio ympäristö erilaisten ideoiden ja markkinointitempausten kehittelyyn, mutta se varsinainen suunnittelupöytä ja resurssit toteutukseen jäivät usein puuttumaan .

Määrätietoinen yrittämiseni tuotti tulosta alkuvuodesta 2014, kun sain ammattiharjoittelupaikan Etelä-Karjalan osuuskaupan eli Eekoon mainososastolta Lappeenrannasta. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui siltä, että olin pääsemässä oikeaan työpaikkaan, jossa pääsisin toden teolla testaamaan niin koulunpenkillä kuin omissa harrastusprojekteissa kertynyttä osaamista ja tietoa.

Ammattiharjoitteluni ensimmäiset kaksi viikkoa kuluivat pitkälti mainostyöntekijän työkaluihin ja työvälineisiin tutustuessa. Sähköposti ja aikataulut saivat uuden merkityksen, InDesign:sta tuli sydänystäväni ja keväällä hetken mielijohteesta hankkimani keltainen termosmuki himoitsi jatkuvasti lisää kahvia. Työ mainososastolla koostui Eekoon toimipaikkojen markkinoinnin ja markkinointiviestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta kaikkiin käytössä olleisiin kanaviin, joista pieneksi yllätyksekseni painettu media oli edelleen kaikkein suurimmassa roolissa.

Omia päävastuualueitani tuon 14 viikon harjoittelujakson aikana olivat Eekoon autokauppojen, S-marketien sekä kahviloiden printti- ja digikanavien sisällöistä huolehtiminen. Tavanomaisimpiin työtehtäviin kuuluivat esimerkiksi viikoittaisten lehti-ilmoitusten tekeminen, infonäyttöjen ja verkkosivujen ajankohtaisten sisältöjen päivittäminen sekä monenlaisen printtimateriaalin (julisteet, mainokset, kupongit, käyntikortit jne.) suunnittelu ja tuotanto.

Vaikka Osuuskaupan ohjeistot asettivat suurimmaksi osaksi tiukat säännöt julkaisujen ulkoasuille ja sisällöille, pääsin hyödyntämään säännöllisesti myös omaa luovuuttani.

Erityisesti autokauppojen markkinoinnissa ja markkinointiviestinnässä minun annettiin hyödyntää omia ehdotuksia sekä suunnitella ja toteuttaa graafisia ilmeitä useisiin kampanjamateriaaleihin.

Huolimatta työkokemuksen puutteesta juuri vastaavanlaisesta tehtävästä, en kokenut mitään minulle annettua tehtävää ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Itsenäinen ongelmien ratkaisu, parhaiden työtapojen löytäminen yritys ja erehdys -menetelmällä sekä vastuu omien työtehtävien suorittamisesta aikataulussa saivat minut viihtymään työni parissa – ja kesän kiitämään ohitse lähes huomaamattomasti.

Kaiken kaikkiaan harjoittelujakso tarjosi minulle paljon laajemman ja vastuullisemman tehtäväkentän, mitä olin kuvitellut harjoittelijana saavani. Kesä oli todellista ammatillisen oppimisen aikaa ja antoi itseluottamuksen lisäksi hyvät valmiudet koulutusta ja mielenkiinnon kohteita vastaavissa tehtävissä työskentelyyn. Harjoitteluni jälkeen olen saanut jatkaa määräaikaisessa työsuhteessa Eekoolla mainostyöntekijänä.

Lauri Putila (LIK2SNLM2) on digitaaliseen markkinointiin suuntautunut liiketalouden opiskelija, joka digiosaamisen testipenkkinä toimii oma blogi osoitteessa Rahantakoja.fi.