Midterms

Midterms

Päivät sen kun lyhenevät. On ainakin kotoinen olo.

Ystäväni Charleen oli reissussa puolitoista viikkoa, joten olin talovahtina ja kissanhoitajana. Kivaa vaihtelua elämiseen: talo ja huussi keskellä metsää, ei ihmisiä ympärillä. 15-vuotiaan kissan kehräys luo äänimaailman huoneeseen. Charleen ja Gwennie-kissa ovat tosiaan tuttuja viime vuoden puolelta, ja piti ihan pysähtyä tajuamaan, että tässä sitä taas ollaan heidän kanssa!

Paikka sijaitsee noin 9 kilometrin päässä kampukselta, eli pyörää sai polkea. Charleen oli hetken huolissaan miten pärjään tuon matkan kanssa. Mitä jos on kylmä, pimeä ja sataa lunta? Hei, olen Suomesta, pyörä kulkee läpi vaikka kymmenen sentin loskan! Noh, hommasi hän kuitenkin tutuiltaan autokyydit minulle jokaiselle aamulle. Oulussa on tottunut siihen, että pyörällä pääsee, joten nautin kyllä jokailtaisesta pyöräilystä. Maksoin 30 dollaria kolmen kuukauden pyörävuokrasta, ei yhtään paha.

Nyt on kuitenkin mukava palata rytmiin täällä omassa kämpässä. Muutettiin tällä viikolla yksi kämppäkaveri toiseen paikkaan, johon hän oli jonotellut alkusyksyn. Meitä on nyt sitten taas kolme, ja heti tuntuu, että tilaa on enemmän. Ai niin, niin kuin ensimmäiseltä viikolta asti oli odotettavissa, tänne muutti aikaa sitten se sen hetken neljäs asukas. Australiasta! Gotta love that accent. Mutta niin, ihmisiä tulee ja menee.

Meiltä, jotka asuvat UAF:n Cuttlerin asunnoissa, ei vaadita meal plania. Eli opiskelijaravintoloiden eväistä en ole maksanut. Ensimmäisen viikon orientaatioon kuului valmiiksi maksettuja aamupaloja ja lounaita, joten sen verran näin sitä systeemiä. Juttelin pari päivää sitten yhden saksalaisen vaihtarin kanssa pitkästä aikaa, häneen törmäsin ensimmäistä kertaa Anchoragen lentokentällä elokuun viimeisenä päivänä. Hän yrittää edelleen vaihtaa asuntoaan Cuttleriin, juurikin että pääsisi meal planista eroon. Kuulemma raja tullut niiden eväiden kanssa vastaan. Pitsa ja pasta saa riittää. Saa nähdä asutaanko sitten saman katon alla pian. Täällä on iso oma keittiö missä kokkailla!

Ruoka on täällä kallista. Omenakilosta maksat sen seitsemän dollaria. Ja vielä kun haluaa valita sen luomu ompun. Mutta näillä mennään!

Kurssit etenevät kivasti. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että lukukauden puolenvälin kokeet sijoittuvat näille viikoille. Ensi keskiviikkona teen kokeen Applied Plant Science-kurssista. Niin kuin jo aiemmin olen maininnut, kurssilla on paljon tuttua sisältöä kasvisoluista, bakteereista ja ravinteista, mutta eipä ole turhalta tuntunut pieni kertaus! Mahtuupa sinne paljon uuttakin, kurssi on aika laaja. On ollut kivaa pistää kädet multaan ja nähdä kasvua kasvihuoneissa. Ensi viikolla perehdytään sitten enemmän näihin.

Midterms
Midterms
Midterms

Natural resources conservation-kurssilla on kyllä äärimmäisen innostunut opettaja, ja aihe sen vaatiikin. Nyt ollaan käsittelemässä ilmastonmuutosta. Mitäs onkaan tapahtunut ja tulee tapahtumaan… Kurssilla on ollut useita vierailijoita esittelemässä työtään eri aiheista, ja olen tykännyt, että aiheita käsitellään pelien muodossa. Eli esimerkiksi tänään ryhmissä edustettiin muka eri valtioita ja pohdittiin miten neuvotellaan CO2 päästöistä, kuka maksaa, kuka istuttaa metsät. Sellaista pientä kivaa…

Mitä ruuan tuottamiseen ja omiin mielipiteisiin tulee, tuntuu että alkaa heräillä näihin aiheisiin uusilla tavoilla. Eli jotain menee perille asti! Tarkoitan, että ymmärtääkseni jotain, haluan ymmärtää kaikki mahdollisesti pienet seikat, jotka liittyvät tai edes saattavat liittyä aiheeseen. Tämä on sellainen ala, joka on muutoksen alla koko ajan. Tai mikäpä ei olisi. Mielestäni on tärkeää miettiä sitä, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla, mihin ne johtavat, mitä oikeasti tavoitellaan. Inspiroiviin ihmisiin ja asioihin on aina mukava törmätä…

Pakko sanoa, että lähdin tänne niillä mielin etten mitään sopeutumisvaiheita kyllä varmasti tarvitse. Nyt sen sitten myöntää itselleen, että olihan se alkusyksy uuvuttava: kaikki on suurta (oikeasti, kaikki autoista jääkaappeihin ja käytäviin) ja energiaa kului, kun pohti miten ihmisille pitäisi puhua. Näytänkö vihaiselta, jos en huomioi hymyllä ja tervehdyksellä kämppäkavereita joka ikinen kerta kun tulen samaan huoneeseen? Haha… Nyt opiskelun täytteistä viikonloppua viettämään!

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa