Kalenterista tuijotan päivämäärää ja yritän tajuta, että muutaman päivän kuluttua on jouluaatto. Syyslukukausi University of Alaska Fairbanks:ssa on nyt suoritettu, enkä oikein tiedä vielä mitä ajatella, saatikka sitten mitä kirjoittaa.

Ehkä pää on vielä sen verran pyörällä viimeisen tenttiviikon ja asuntolasta poismuuttamisen jälkeen, ettei oikein osaa olla mitään mieltä mistään. Nyt istun ystäväni luona keittiön pöydän ääressä. Hän on töissä, ja nukkuvasta kissasta ei paljon ääntä lähde, joten on hyvin hiljaista, lukuun ottamatta hurisevaa ilmankostutinta huoneen keskellä. Kohta on joulu, ja koti on kaukana. Mutta perinteisiä asioita, joita tähän aikaan vuodesta olen aina saanut kokea, ei ole aikaa kaivata, sillä seikkailut eivät ole vielä ohi. Niiden jälkeen on tammikuussa hyvä palata takaisin.

Mitä kertoisin vaihtokokemuksestani tässä vaiheessa, kun hommat on suoritettu? Miten odotukset täyttyivät, mitä opin ja miten opetus loppujen lopuksi erosi siitä mitä olen saanut Suomessa? Pää lyö tyhjää.

Ehkä odotin jotain rankempaa. Aikaa sain kyllä tehtäviin kulutettua, mutta nyt tuntuu oudolta ajatella, että kurssit ovat todella ohi, suoritettu.

Uskon, että Suomeen palattuani silmät aukenevat kaikelle paremmin.

En ajatellut olevani erityisen kiintynyt asuntooni, mutta kun tavarat oli pakattu ja avainta ojensin asunnon tarkastajalle, tuli aika tyhjä olo. Yrittämällä yritin kelata hetkiä, joita siellä tuli koettua pitkän, mutta niin lyhyen syksyn aikana. Sinne minne arkensa asettaa, sitä ilmeisesti aina muuton tullessa haikeasti jää miettimään. Melkein tuli ikävä jopa niitä myöhäisiä iltoja olohuoneen sohvalla läppäri sylissä, kun tehtävän palautusaika lähestyy loppua, ja hajoat siihen sen sata kertaa ennen kuin tehtävä lähtee opettajalle klo 23.59.

Useimmilla käymilläni kursseilla käytiin läpi paljon asiaa, mutta aika pintapuolisesti. Opettajat kyllä saattoivat jakaa paljonkin materiaaleja, mutta niihin sai oman kiinnostuksen mukaan perehtyä. Tentit sisälsivät lähinnä väärin/oikein-väittämiä ja loppuihin kysymyksiin riitti lyhyet selitykset kurssin perusasioista. Kai sitten odotin jotain paljon hurjempaa esseemyrskyä, kun tuntuu että vaatimustaso oli aika matala.

Asioita, joita kursseillani painotettiin, olivat suuri Alaskan ylpeys eli kalastus, ilmastomuutos ja lähiruuan tuotannon tukeminen ja sen ympäristöystävälliset ratkaisut. Haasteena pitkät kylmät talvet ja lyhyet kasvukaudet kesällä, mikä nyt ei ole uutta suomalaiselle. Ruoka tulee suurimmalta osin Kaliforniasta, ja sinnepäin suuntaan vielä reissun lopuksi, tsekkaamaan tilat hahaa.

Kaiken kaikkiaan syksy piti kuitenkin sisällään muutakin oppimista kuin luonnonvaroja, kasveja ja maaseutua. Jokainen päivä on ollut itsensä tutkiskelua ja oivaltamista, niin kliseiseltä kuin se voi kuulostaa…

Olen sanonut jo aiemmin ja sanon sen taas: lähtekää käymään vaihdossa. Uusia kokemuksia, uusia näkökulmia, ystäviä ympäri maailmaa, näyttää hyvältä CV:ssä… Mitä sieltä vaihdosta sitten lähdetkään hakemaan, saat varmasti paljon enemmän.