Free Moverina Australiassa
Aloittaessani ammatillisen opettajan opintojani vuonna 2014 kerrottiin heti alussa opiskelijavaihdon olevan mahdollista. Olen aikaisemmin pyrkinyt hyödyntämään tällaiset tilaisuudet ja aloinkin heti miettimään vaihtoehtoja siihen kuinka voisin päästä vaihtoon. Tiesin että voisin olla vaihdossa korkeintaan kuukauden ja että ottaisin 4- vuotiaan tyttäreni mukaan reissuun. Koin helpoimmaksi vaihtoehdoksi matkustaa kielellisesti ja kulttuurillisesti kohtalaisen tuttuun maahan. Ystäväni on asunut Sydneyssä nelisen vuotta, joten kohdemaa ja paikkakunta valikoituivat näillä perusteilla. OAMKilla ei ollut valmiita suhteita tai sopimuksia Australiaan joten päädyin lähtemään matkaan niin sanotusti free moverina. Suosittelen kuitenkin ensimmäistä vaihtoa suunnitteleville sellaista kohdetta, jossa koululla on yhteistyösopimus ja yhteyshenkilöt. Byrokratia ja muuttuvat suunnitelmat voivat ahdistaa, jos on muutenkin uuden asian äärellä.
Oman vaihtoni haasteet
En tuntenut Australian koulutusjärjestelmää kovinkaan hyvin, mutta olin kiinnostunut perehtymään siihen. Kielen suhteen en jännittänyt, mutta kulttuurilliset erot tulivat selville jo vaihtoa suunniteltaessa ja harjoittelu/ vierailupaikkoja etsiessä. Kontakti oppilaitoksiin tapahtuu toimiston ja sihteerien kautta. Opettajien yhteystietoja ei ole suoraan saatavilla ja eurooppalaiset vierailijat eivät lukuvuoden lopussa olleet kovinkaan tervetulleita. Päästyäni paikanpäälle joulukuun alussa asiat kuitenkin helpottuivat. Puhelimitse ja suorilla käynneillä sain riittävät kontaktit ja vierailut järjestettyä. Vaikka Australia on omalla tavallaan rennon maan maineessa, ovat tietyt asiat hyvin hierarkkisia. Sähköiset palvelut ovat käytössä vain joiltakin osin ja monet käytännöt muistuttivat kokemuksistani englannissa 2000-luvun alussa.
Monikulttuurisuus opetuksessa
Vierailin toisen asteen ammatillista opetusta tarjoavassa TAFE:ssa. Pari vuotta sitten toteutetun koulutusjärjestelmän muutoksen myötä opiskelemaan pääsee käytännössä tällä hetkellä jokainen, jolla on rahaa. Tasokokeita järjestetään hakeutumisvaiheessa, mutta periaatteessa kurssimaksun maksamalla sai käydä kurssin. Tämä on tuonut opettajille erittäin paljon uusia haasteita, sillä esim. monet maahanmuuttajat halusivat nopeasti ammattiin pätevöittävän sertifikaatin tai tutkinnon, vaikka heillä ei ollut riittäviä numeraalisia tai kirjallisia perustaitoja. Ammatillisen sertifikaatin saattoi saada jopa 3-6 kk koulutuksella, mikäli osaaminen oli riittävä. Usein kuitenkin kielitaidon puutteet vaikeuttivat itsenäistä tiedonhankintaa ja kurssin lopussa läheskään kaikki eivät päässeet läpi. Tapaamani koordinaattori on itse mukana opiskelijavalinnoissa ja tasotesteissä ja he pyrkivät näiden perusteella ohjaamaan puutteellisen kielitaidon omaavat opiskelijat ensin suorittamaan perusopintoja ja näin parantamaan kielitaitoaan ja perustaitojaan. Kursseja on koko ajan tarjolla ja niihin pääsee helposti mukaan. Lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus henkilökohtaiseen opiskelupolkuun ja tukeen. TAFEn eri yksiköissä on ohjaajia, jotka toimivat erityisryhmän edustajien tukena opinnoissa (esim. näkö- tai kuulovamma, mielenterveysongelmat, muu terveydentila, liikuntarajoite tai taloudelliset haasteet). Tutkinnon saavuttamiseksi osaamiskriteerit ovat tietysti samat, mutta keinot osaamisen hankitaan voivat vaihdella. Pariopetuksesta on saatu hyviä kokemuksia ja esim. oppimisvaikeuksista kärsivien opiskelijoiden kohdalla parina päivänä viikossa on oppitunneilla mukana aineenopettaja sekä ammattiopettaja. Lisäksi kirjastoissa on oppimiskeskuksia, joissa voi tavata ohjaajaa, joka auttaa opinnoissa drop in periaatteella.
Verratessani kuulemaani omiin kokemuksiini suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, ensimmäisenä huomaa sen että Suomessa eri kieli ja kulttuuriryhmiin kuuluvia opiskelijoita ei ole määrällisesti edelleenkään kovin paljoa pääkaupunkiseudun ja suurempien kaupunkien ulkopuolella. Järjestelyt esim. suomea toisena kielenä puhuville ammattiopiskelijoille ovat edelleen poikkeuksia eikä normaalia opetuksen mukauttamista.
Opiskelijavaihtoni merkittävimpiä havaintoja oli se kuinka ”vaivattomana ja tavanomaisena” asiana monikulttuurisuus ja -kielisyys Australiassa ilmeni. Se on hyväksytty tosiseikka ja haasteiden ratkaisemiseksi on kehitetty toimintatapoja. Olen edelleen vakuuttunut siitä että yksi tärkeä tehtävä minulla tulevana ammatillisena opettajana on auttaa ja tukea tulevia kollegoitani kohtaamaan ja keksimään ratkaisuja monikulttuuristen ja kielisten oppilaiden opetuksessa. Omien kokemuksieni avulla voin helpottaa niiden opettajien työtä, jotka kohtaavat ensimmäistä kertaa suomea toisena kielenä puhuvia oppilaita työssään. Matkailu avartaa ja suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille opiskelijoille!
Sanna Hiltunen
