Monthly Archive: huhtikuu 2016

Opiskelun aikainen työnteko, uhka vai mahdollisuus?

Valtakunnallinen Verkkovirta-hanke uskoo vahvasti jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Verkkovirta-hanke tähtää työn opinnollistamiseen. Tavoitteena on kehittää uusia malleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen opintopisteiksi. Samalla se kehittää uudenlaisia työtä ja opiskelua yhdistäviä muotoja työharjoitteluratkaisujen rinnalle.

Työn opinnollistaminen on uusi, vaihtoehtoinen tapa opiskella ammattikorkeakoulussa. Oppiminen viedään luokkahuoneista työpaikoille. Tutkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan tekemällä työtä ja kytkemällä työelämässä hankittua kokemusta aiheeseen liittyvään tietoperustaan. Työn opinnollistaminen edistää työssä käyvän opiskelijan ammatillista kehittymistä, nopeuttaa opintojen etenemistä ja tutkintoon valmistumista.

Vielä toistaiseksi opiskelun aikainen työnteko saattaa viivyttää valmistumista ja jotkut opiskelijat työelämä vie kokonaan mennessään juuri ennen valmistumista. Työnantajat tarjoavat usein työpaikkaa jo kun opiskelijan tutkintoon valmistuminen on enää vain opinnäytetyöstä kiinni.

Tämä toivottavasti muuttuu pian. Tampereella järjestetyssä seminaarissa OSAKO pääsi mukaan muun muassa kommentoimaan kriteeristöä, joka tulee määrittelemään työn opinnollistamisen periaatteet. Oamk on myös mukana hankkeessa ja tällä viikolla samaa työtä jatkettiin Oulussa. Opiskelijoiden mielipiteet olivat erittäin tervetulleita ja ne toivat asiaan uusia näkökulmia. Yhteistyömme hankkeen parissa jatkuu edelleen ja odotamme mielenkiinnolla asioiden etenemistä.

Tanja Savolainen, OSAKOn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava
Sami Heinonen, OSAKOn hallituksen varapuheenjohtaja

Työssäkäymisen
Opinnollistaminen
Noppia tuottaa

TOISENLAISTA OPPIMISTA

TOISENLAISTA OPPIMISTA

Viime viikon perjantaina Teemun puhelin osasi jo ehdottaa, että hänen täytyy suunnata kohti Limingantullia, eikä Raksilaa, kuten yleensä arkiaamuisin. Olihan kyseessä jo neljäs perjantai, kun hän oli menossa Teuvo Pakkalan kampuksen sijasta Talenomille oppimaan työelämälähtöisesti. Samaan paikkaan suuntasivat kulkunsa myös Rantalan pojat ja Tolosen tytöt sekä yksitoista muuta innokasta taloushallinnon opiskelijaa. Sekä tietysti myös minä, Oamkin ohjaavana opettajana.

Idea yhteisopintojaksosta oli ollut ajatuksen tasolla ilmassa jo useamman vuoden ajan, mutta viime kevään taloushallinnon opettajien vierailukäynnillä Talenomilla se alkoi saada konkreettista muotoa. Suunnittelua jatkettiin syksyllä 2015, ja suunnitelmat lyötiin lukkoon sopivasti kevään lukujärjestysten laatimisen kynnyksellä.

Opintojakso on laajudeltaan kolme opintopistettä ja se koostuu lähipäivistä ja itsenäisesti Moodlessa opiskeltavista kirjanpitopaketeista. Lähipäiviä on yhteensä viisi ja niiden aikana opiskelijat ovat tähän mennessä tehneet kirjanpito-ohjelmalla kolmen kuukauden kirjanpidon kirjanpidon asiantuntijan Tuija Annalan johdolla. Tulevana perjantaina on vielä vuorossa tilinpäätöksen ja veroilmoituksen teko sekä seuraavan tilivuoden aloitus. Tositeaineisto perustuu oikean yrityksen tositteisiin, terästettynä muutamalla erikoisemmalla tapauksella. Minä puolestani olen toiminut tulkkina eli olen palautellut mieleen, miten jokin asia on opintojaksojen yhteydessä esitetty, ja olen myös piirrellyt tarvittaessa tiliristikoita. Olemme muuten Tuijan kanssa herttaisen yksimielisiä siitä, että tiliristikot täytyy hallita, ne ovat kirjanpitäjälle ajattelun väline.  

Moodlen kirjanpitopaketteja tehdään yhteensä 21 kappaletta. Kyseiset oppimispaketit ovat samoja, joilla Talenomin oma henkilökunta opiskelee erilaisia kirjanpidon osa-alueita, esimerkiksi marginaaliverotusta, kansainvälistä kauppaa, vastuita ja vakuuksia jne. Jokaisen kirjapitopaketin lopuksi on vielä testi, jolla mitataan opitun määrää. Joudun nyt tässä julkisesti tunnustamaan, että sain ”Mikä on tosite” – moduulin testistä vain 71 % oikein. Puolustuksekseni voin todeta, että osa kysymyksistä liittyi Talenomin sisäisiin työohjeisiin, joihin meillä ei ole pääsyä.

Omasta puolestani – ja myös opiskelijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella – osaan jo sanoa, että tämä on ollut meidän näkökulmastamme erittäin onnistunut yhteistyömuoto. Opiskelijat ovat saaneet uusia näkökulmia, kertausta ja myös lisäystä koulussa opittuun, tietämystä tilitoimistotyöskentelystä sekä varmuutta taloushallinnon tietojärjestelmien käyttöön. Itse en ole koskaan tilitoimistossa työskennellyt, joten olen saanut uusia näkökulmia, joita voimme hyödyntää taloushallinnon opintojaksojen sisältöjen kehittämisessä.  Lähipäivien suurin haaste minulle on ollut se, että kun Tuija kyselee opiskelijoilta ”Mille tilille tämä tosite kirjataan?”, en ryntää huutamaan ”Opettaja, opettaja, minä tiiän!”

Myös Tuijan mielestä projekti on ollut erittäin onnistunut: hän kertoi, että huhtikuun perjantait ovat saaneet raikkaan tuulahduksen nuorista innokkaista opiskelijoista. Hän totesi myös, että meidän opiskelijoista tulee kyllä loistavia ja ammattitaitoisia kirjanpitäjiä. Talenom saa tästä joukosta ensi kesälle ja tulevalle syksylle hyviä harjoittelijoita. Ja vaikka monet opiskelijoista menevät muualle harjoitteluun, voi yhteinen koulutusprojekti poikia myöhemmin työsuhteita.  

Kurssille tehtyä koulutusmateriaalia ja perehdyttämistapaa testattiin nyt ensimmäisen kerran opiskelijoilla. Opiskelijoilta kerättävän palautteen, oppitunneilla saatujen kokemusten perusteella sekä ohjaajien näkemyksien avulla opintokokonaisuutta on tarkoitus edelleen kehittää ja kohdentaa oikeisiin asioihin. Toiveissa siis on, että voimme toteuttaa samanlaisen opintojakson myös vuoden kuluttua.   

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

 

E-kirja säästää luontoa

Vuonna 2015 oamkilaiset tekivät lähes puoli miljoonaa hakua MOT Online –sanakirjapalvelusta, joka on yksi tunnetuimpia ja käytetyimpiä Oamkin kirjaston e-aineistoja. MOT on hyvä esimerkki siitä, miten kirjaston e-aineistot ovat panostus, paitsi digitaalisuuden ja monimuoto-opetuksen, myös kestävän kehityksen edistämiseen. Sen sijaan, että hankkisimme useiden eri kielten ja erikoisalojen sanakirjoja ja sanastoja painettuina, MOT Online –palvelussa ne ovat digitaalisesti käytettävissä, missä ja milloin vain – MOT Mobile –sovelluksen avulla jopa omassa kännykässä!

E-kirjojen – ja e-aineistojen yleensä – valitseminen painetun sijaan on kannattavaa ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta monestakin eri syystä:

  • E-aineistojen tuottamiseen ei käytetä muoveja, mikä säästää raakaöljyvarantoja ja vähentää teollisuuden päästöjä – eikä muovi jää edes jätteenä rasittamaan ympäristöä.
  • E-aineistoihin ei käytetä paperiteollisuuden tuotteita eli ne säästävät myös metsiä.
  • E-aineistot pienentävät hiilijalanjälkeä, kun ei tarvitse ajella kirjastoon noutamaan kirjaa sekä tehdä sitä uudestaan, kun on palautuksen aika. Tällä on merkitystä etenkin monimuoto-opiskelijoiden kohdalla.
  • Osa e-aineistoista sallii useat yhtäaikaiset käyttäjät, eli yhdestä riittää useammalle, toisin kuin painettu kirja tai lehti, jolla voi olla ainoastaan yksi lainaaja kerrallaan.
  • E-aineistot säästävät asiakkaan energiankulutusta (ja siten ruokaa), kun roudattavaa on vähemmän, sillä yksi pieni laite voi sisältää koko kirjaston kokoelman ;-D

Oamkilaisten käyttöön on hankittu laaja kokoelma elektronisia aineistoja eri opetusaloilta. Esimerkiksi e-kirjapalveluista (linkki: http://libguides.oamk.fi/e-kirjat) tuttu monelle lienee ulkomaisten kustantajien e-kirjoja tarjoava Ebrary. Myös kotimaiset kustantajat ovat enenevässä määrin siirtymässä e-kirjakustantamiseen. Ellibs-e-kirjapalvelun kautta on saatavana jo hyvä kokoelma kotimaisten kustantajien e-kirjoja. Myös Talentum on ryhtynyt julkaisemaan kirjansa painetun ohella sähköisesti Verkkokirjahylly-palvelussaan. Ulkomaisten lehtien (Linkki: http://libguides.oamk.fi/lehdet) artikkeleita on ollut jo kauan käytettävissä useista eri tietokannoista (esim. Ebsco, Elsevier). Kotimaisten lehtienkin osalta ollaan siirtymässä sähköisiä julkaisualustoja löytyy  jo useita. Oamkissa kotimaisia e-artikkeleita on tarjolla mm. Talentumin lehtiarkistossa ja ePress-sanomalehtipalvelussa.

Tilastojen valossa e-aineistojen käyttö on Oamkissa lisääntynyt suuresti 2000-luvulla huippuvuoden ollessa 2010, minkä jälkeen käyttö on hieman laskenut ja tasaantunut. Samanaikaisesti painetun aineiston lainausluvut ovat vähitellen pienentyneet. Viimeisimmästä julkaistusta Tieteellisten kirjastojen yhteistilastosta (Linkki: https://yhteistilasto.lib.helsinki.fi/) selviää, että vuonna 2014 Oamkin kirjastossa painettujen kirjojen lainoja opiskelijaa tai työntekijää kohti oli keskimäärin 11 kpl ja tietokantahakuja tai avattuja e-dokumentteja keskimäärin 41,4 kpl opiskelijaa tai työntekijää kohti. Samana tilastointivuonna kävi ensimmäistä kertaa niin, että verkkokirjoja oli Oamkin kokoelmissa hieman enemmän kuin painettuja. E-lehtien osalta näin on ollut jo pitkään: e-lehtinimekkeitä on huomattavasti enemmän kuin painettuja.

E-muotoisten aineistojen käyttö ei ole aivan ongelmatonta, jos ei vastaavien painettujenkaan. Jälkimmäisten tapauksessa ongelmat liittyvät lähinnä aineiston saatavuuteen sekä mahdollisesti aineiston (joskus huomattaviinkin) fyysisiin ulottuvuuksiin. Erityisesti e-kirjoja ilmestyy nyt niin erilaisilla käyttölisenssi- ja hinnoittelumalleilla, että niiden käyttöönotto vaatii uuden opettelua kirjastolta. Myös asiakkaat joutuvat totuttelemaan uudenlaisiin lukutapoihin. Voimme kuitenkin lohduttaa itseämme tiedolla, että e-versio on lähes aina myös ekoteko. Käyttämällä elektronisia aineistoja säästämme joka kerta pienen siivun luontoa.

🙂 Anu Elsilä & Katja Kettunen

”Parasta laatua yhdessä” – Sisäisen auditoinnin palauteseminaarissa kehuttiin oamkilaisten hyvää yhteishenkeä

Sisäinen auditoinnin palauteseminaari pidettiin 20.4. Seminaarissa esiteltiin auditoinnin tuloksia ja keskusteltiin, mitä Oamkissa aiotaan tulosten perusteella tehdä. Johtoryhmään viedään toukokuussa esitys konkreettisista toimenpiteistä, joista tärkeimmät on tässä jaoteltu Oamkin arvojen alle:

Arvomme: Yhteisöllisyys
–       Täsmennetään linjauksia viestintäkäytänteistä ja -kanavista
–       Yhtenäistetään toimintatapoja rajapinnoissa mm. prosessikuvausten kautta

Arvomme: Työelämäkumppanuus
–       Uudistetaan sidosryhmäsuunnitelma ja -palautejärjestelmä

Arvomme: Kehittymishalukkuus
–       Muodostetaan foorumeja osaamisen ja hyvien käytänteiden jakamiseksi
–       Kehitetään opiskelijoiden ja opettajien työelämätaitoja

Arvomme: Tuloksellisuus
–       Selkiytetään viestintää johtamisjärjestelmän osa-alueista: roolit ja vastuut kirjataan näkyviin
–       Kehitetään päätöksentekoa ja määritellään päätösaikataulu.

 Johtoryhmän jäsenet, koulutus- ja tki-johtajat Riitta Tötterström ja Tuomo Pesola kommentoivat toimenpide-ehdotuksia seminaarissa. Tuomo korosti yhteisten toimintatapojen ja rutiinien tärkeyttä: ”Selkeys on arvo.” Tuomo oli tyytyväinen siitä, että toimenpide-ehdotuksissa oli esillä aktiivinen viestintä henkilöstölle ja heidän osallistamisensa. Hän toivoi, että kaikkien oamkilaisten näkemys pääsisi jollain tapaa esille. Hän myös hoksautti, että hyvien käytänteiden olisi liityttävä jotenkin Oamkissa muutenkin kehitettäviin ajankohtaisiin asioihin. Riitta pohti puolestaan sitä, miten henkilöstö voisi olla enemmän kontaktissa työelämän kanssa – ehkä opettajien uusi resursointiohje suo siihen jatkossa mahdollisuuksia. Hyvien käytänteiden jakamista varten on Riitan mukaan tarpeen olla eritasoisia foorumeita, esimerkiksi tutkinto-ohjelmien, koulutusosastojen ja kampusten tasolla. Hyvänä asiana molemmat pitivät sitä, että toimenpide-ehdotukset on sidottu Oamkin arvoihin – niiden pitää näkyä ammattikorkeakoulun toiminnassa.

Tilaisuudessa julkistettiin myös uusi motto laatutyölle. Parasta laatua yhdessä” nousi Heimon ja Oivan äänestyksessä voittajaksi, ja sitä käytetään tästä lähtien koko laatujärjestelmän otsikkona.  Myös mustana hevosena äänestykseen mukaan noussut mottoehdotus ”Laatu syntyy osaamisesta” koettiin erinomaiseksi kiteytykseksi, ja sekin otetaan jollain tavalla käyttöön.  

Ulkoisten sidosryhmien edustaja, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä kertoi omista kokemuksistaan auditoijana. Hänestä auditointi oli ”tosi positiivinen kokemus”. Hän koki, että auditointiryhmässä hänen mielipidettään arvostettiin, eikä olo tuntunut missään vaiheessa ulkopuoliselta. Haastateltavien heittäytyminen ja valmius keskustella vaikeistakin asioista yllätti. Raportin viimeistelylle olisi hänen mukaansa voinut varata lisää aikaa. Oli mukava kuulla, että Hennan mielestä oamkilaisuus näkyy ja kuuluu – tästä kulttuurista Oamkin kannattaa pitää kiinni!

Hyvien käytänteiden osuudessa lehtori Eero Nousiainen kertoi työelämäyhteistyön mallista tietotekniikan tutkinto-ohjelmassa. Kaksi ensimmäistä lukuvuotta on suunniteltu joka toisella jaksolla toteutuvien yhteistoteutusprojektien ympärille. Rakenne valmistaa myöhempien opintovuosien tuotekehitysprojekteihin ja harjoitteluihin. Yritykset käyvät tällöin esittäytymässä opiskelijoille ja kertomassa tarjoamistaan mahdollisuuksista. Tällä hetkellä tilanne on se, että paikkoja olisi enemmän kuin opiskelijoita!

Yliopettaja Kaisa Koivisto ja opiskelija Niina Patronen esittelivät ylemmissä tutkinnoissa käytössä olevaa kehittäjäopiskelija-menetelmää. Jo kolme vuotta käytössä ollut menetelmä mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen master-koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen käyttäjälähtöisesti. Kehittäjäopiskelijat keräävät opiskelijoilta palautetta koulutuksen kontaktipisteistä ja opintopoluista, ja käsittelevät tuloksia yhdessä opettajien kanssa. Kehittäjäopiskelijana on Niinan mukaan ollut tosi mukava toimia, on päässyt mukaan sisäiseen auditointiin ja vaikuttamaan seuraavan vuoden opintoihin.

Palauteseminaarin aluksi sisäisen auditoinnin toteuttaneet auditointiryhmät esittäytyivät. Puheenjohtajat kiittelivät kilvan omia ryhmiään! Kiitoksiin on helppo yhtyä; meillä laatukoordinaattoreilla on ollut ilo olla mukana useamman auditointiryhmän toiminnassa vuosien aikana. Auditointiin osallistuminen koetaan yleensä positiiviseksi: ryhmän jäsenet kokevat saavansa sen kautta uutta osaamista, näkemystä ja motivaatiota omaan työhönsä. Oamkin seuraava sisäinen auditointi kohdistuu tutkinto-ohjelmiin, ja se toteutetaan alkuvuodesta 2017. Kiinnostaako sinua toimia auditoijana? Ota yhteyttä!

Marianne Isola & Sari Ahvenlampi
Laatukoordinaattorit

Painettu pitää pintansa ja muuta pohdintaa kirjastotyöstä perjantai-iltapäivän ratoksi

Opiskellessani minulla oli ennakkoluuloja. Olin mielestäni valinnut alan, jossa saan hiippailla valtavassa kirjastosalissa ja hypistellä kauniita nahkakantisia kirjoja maailmanhistorian klassikoiden katveessa. Moisesta miljööstä on vain yksi lipsahtava askel Tylypahkaan ja muihin satumaailmoihin, joilla on yhtä paljon tekemistä todellisuuden kanssa kuin nahkaisista kirjanselkämyksistä rakentuvilla kymmenmetrisillä kirjamuureilla, joita pitkin liu’utaan romanttisesti rullatikkailla. Ehkäpä entisaikojen kollegani ovat päässeet nauttimaan kuvailemastani työympäristöstä, mutta minun sukupolveni ulottumattomissa ne lienevät olleen jo kauan. En voi kieltää olevani ihan hitusen pettynyt.

Seuratessani keskustelua kirjastoalasta maallikkojen keskuudessa huomaan, että tämä tarumainen näkemys kirjastotyöstä on kovasti voimissaan. Tableteista ja apseista huolimatta perinteistä mielikuvaa kirjastosta hiljaisine hyllyineen ja suoraselkäisine täteineen pidetään sitkeästi yllä. Mielikuva on vähän kuten ne lankapuhelimen muotoiset ikonit puhelinnumeroiden edessä.

Sen sijaan tänäkin aamuna löydän itseni toimistomaisesta työhuoneesta lcd-näytön äärestä. Kirjastosali meillä on toki edelleen, mutta kirjahyllyt ovat ergonomisen korkuiset. Ei puhettakaan, että työntekijän saati asiakkaan tarvitsisi leikkiä hengellään kiipeilemällä huterilla tikkailla. Kirjanselkämyksetkin ovat kontaktimuovilla päällystettyä usein varsin iloisen väristä muovisekoitetta. Sivut sentään ovat vielä paperia. Paitsi e-kirjoissa, jotka eivät ole käsin hypisteltävissä ollenkaan. Paitsi tietysti lcd:n tai plasman välityksellä. Näppituntuma on kaltsakka.

Minulla on alan töitä takana vasta reilut 7 vuotta, mutta huomaan ajautuneeni hermostuttavan kauas fyysisistä kirjoista. Kirjat (ja muut aineistot) tuntuvat olevan yhä enemmän ja enemmän läsnä ainoastaan hakutuloslistoissa ja kirjaston tietojärjestelmissä. Uutuusseuranta tapahtuu verkossa ja hankintaehdotukset täytetään yhteisellä verkkolevyllä sijaitsevaan tiedostoon. Asiakastyötä saan edelleen onneksi tehdä paljon, mutta siitäkin suuri osa tapahtuu nykyisin verkossa chat-ikkunan kautta.

Siltikin vielä vuonna 2016 kirjastotyö sisältää myös kouriintuntuvia tehtäviä: kirjapaketteja vastaanotetaan, uudennahkeat kirjat puretaan ja leimataan kirjaston leimalla kuten tehtiin jo 100 vuotta sitten. Luetteloinnin jälkeen ne kärrätään saliin selattavaksi ja lainattavaksi. Tai sitten ne kulkevat punaisissa kirjakasseissa Kotkantielle ja Tepalle, ja joko jäävät sinne tai tulevat takaisin.

Monet sote-kirjoista puolestaan matkustavat Itellan sinisissä muovilaatikoissa pari kertaa viikossa Oulaisiin ja takaisin. Toiset menevät Kajaanin ammattikorkeakouluun tai Oulun yliopistoon yhteislainaan, ja jotkut jopa toiselle puolelle Suomea kaukolainaan.

Langattoman sähköisyyden utopioista huolimatta opiskelijatkin toivovat joka ikisessä asiakaskyselyssä lisää painettuja kirjoja. Niitä on kuulemma mukavampi lukea, ja tottahan se onkin.

Tämän päivän kirjastotyö tuntuu kaiken kaikkiaan kumman jakomielitautiselta. Toisaalta on painetta siirtää enemmän ja enemmän kokoelmista sähköiseen muotoon, mutta toisaalta asiakkaat kokevat sähköiset materiaalit vieraiksi ja vaikeiksi, ja valitsevat kerta toisensa perään mieluummin painetun kirjan tai lehden. 

Sidosryhmäedustajana Oamkia auditoimassa – ”Ei muuta kuin hatusta kiinni ja eteenpäin!”

”Ulkopuolinen katsoo asioita eri vinkkelistä”. Se varmaan oli yksi peruste, miksi sain kutsun tulla mukaan Oamkin sisäiseen auditointiin. Virallisemmin sanottuna edustin Oamkin sidosryhmiä, omassa tapauksessani Oulun seudun koulutuskuntayhtymää Osekkia. Oamkilla ja Osekkilla on yhteistyötä ja yhteistä historiaa pitkältä ajanjaksolta. Ja Osekkin ylläpitämästä Oulun seudun ammattiopiston opiskelijoista moni jatkaa opintojaan juuri Oamkissa.

Auditointi on siitä mainio menetelmä, että jos hallitsee sen tekniikan ja on käytettävissä asiankuuluvat materiaalit, niin pystyy kyllä auditoimaan kohteen kuin kohteen. Itselleni oli jo aiempaa kokemusta, joten sen pohjalta oli hyvä lähteä liikkeelle. Joku voisi kysyä, miksi lähteä toista organisaatiota auditoimaan, onhan sitä työmaata jo omassa talossa. Keskeinen syy pestin vastaanottamiseen oli oppiminen. Oppisin lisää auditoinnista, joka hyödyttäisi omaa työtäni ja organisaatiostani. Oppisin myös Oamkin toiminnasta ja laadunhallinnasta. Ja kyllähän meidän toimijoiden ja organisaatioiden tulee tehdä yhteistyötä myös tällä tavalla – ”vuoroin vieraissa”.

Pääsin ryhmään, joka sai auditointikohteekseen Oamkin uudet palveluyksiköt. Hyvä kohde – päästiin selvittämään, mikä on niiden laadunhallinnan tilanne tässä uudessa tilanteessa. Saimme hyvät eväät työskentelyyn ja laatuleipuri-Sari kaitsi meitä eteenpäin. Meillä oli käytettävissä kirjallista materiaalia palveluyksiköistä ja muualtakin, niiden avulla pystyimme määrittämään auditointikysymyksemme. Kaikkea ei pidä kysyä, varsinkaan itsestään selvyyksiä.

Meillä oli mainio ryhmä, jossa oli sopivasti erilaisia ihmisiä, ja onneksi mukana oli myös opiskelijoiden edustaja. Kysymykset sun muut valmistelut saatiin kyllä tehtyä – ja ajoissa. Sitten koitti se suuri päivä: palveluyksiköistä valittujen henkilöiden haastattelu. Uskallan sanoa, että päivä oli mielenkiintoinen, antoisa ja mikä parasta – haastateltavat olivat mukana samassa veneessä. Keskustelut olivat avoimia ja tilaisuuksissa oli hyvä henki. Kiitos vielä kerran haastateltaville!

Jos haastattelu oli mukavaa, niin on tunnustettava, että raportin laatiminen olikin jo työläämpään. Miten löytää juuri keskeimmät vahvuudet, kehittämistarpeet ja hyvät käytänteet? Tässä tuli esille oman auditointiryhmän tärkeys ja vahvuus: kun jokainen kantoi kortensa ketoon, niin raportti kyllä valmistui – hyödynnettäväksi kehittämistyössä. Kehittämiskohteiden lisäksi tulee ehdottomasti huomioida siinä oleva vahvuudet ja juhlistaa niitä porukalla vaikka kahvikupposella nisun kera.

Tulokset löytyvät raportista, mutta yksi asia pisti erityisesti silmääni, positiivisessa mielessä, eli henkilöiden kehittämismyönteisyys. Halutaan kehittää omaa työtä ja oman yksikköä eteenpäin. Homma ei ole henkilöstöstä kiinni! Ei muuta kuin hatusta kiinni ja eteenpäin!

Suunnittelija, laatukoordinaattori Sauli Alaruikka, Oulun seudun koulutuskuntayhtymä

Kulttuurieroja ei opi kirjasta

Kun tammikuussa istahdin lentokoneeseen ja katselin lumen peittämää Helsinkiä, mielessäni pyöri vain seikkailu. Olin aloittanut matkan kohti Isoa-Britanniaa, maata, josta tulisi opiskelupaikkani seuraavan viiden kuukauden ajaksi. Opiskelijavaihtoon lähtiessä kulttuurieroista puhutaan paljon, mutta kaikessa lähtöintoilussa en ehtinyt miettiä asiaa sen kummemmin. Muistan kuitenkin yrittäneeni lukea mahdollisimman paljon maan tapakulttuurista, jotta välttyisin noloilta tilanteilta. Juuri ennen lähtöä jännitin sitä, oppisinko koskaan antamaan tippiä oikein tai muistaisinko pyytää kauniisti sanaa “please” käyttäen. 

Alkuvaiheessa vaihtoa kulttuurieroja oli helppoa huomata ja merkitä muistiin. Kiinnitin huomiota siihen, miten britit voivatkaan olla niin sanoinkuvailemattoman ystävällisiä. Kaupassa käyminen on eräänlainen peli, jossa sinun täytyy pyytää anteeksi koko ajan kaikilta muilta asiakkailta, koska väistämättä olet heidän tiellään tai he ovat tielläsi. Jopa soluasuntomme keittiön palo-oveen kiinnitetty lappu onnistuu kertomaan ystävällisin sanankääntein, että mikäli tuon kyseisen oven pönkkää auki ja opiskelija-asuntolan henkilökunta yllättää sinut siitä, voit saada 80 punnan sakot ja rikkeen toistuessa kutsun käräjille. Briteissä ystävällisyys ehdoton hyve ja istuu todella syvällä kulttuurissa.

Toiseen kulttuuriin sopeutuminen on vähän kuin uudelleensyntyminen. Yhtäkkiä huomaa joutuvansa opettelemaan yksinkertaisimmat asiat uudestaan. On yllättävää, miten monta kertaa huomaa pohtivansa, että tietääkö todella, mitä toinen ihminen tarkoittaa, kun hän sanoo noin. Olen huomannut, että tietyissä asioissa brittiläinen kulttuuri on hyvin samankaltainen kuin suomalainen. Sekä britit että suomalaiset eivät halua olla vaivaksi kenellekään. Koska vaihdossa tapaa myös todella paljon muita vaihto-opiskelijoita, on erilaisten kulttuurien kohtaaminen saanut pohtimaan omaa kulttuuriaan paljon syvemmin. Hassua kyllä, myös moni stereotypia vahvistuu. Monikulttuurisessa kaveripiirissä on hauskaa vitsailla, että suomalainen viisi minuuttia on aivan eri asia kuin espanjalainen viisi minuuttia, italialaisesta puhumattakaan.

Nyt, kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin, minua huvittaa huomata, miten brittiläiseen kulttuuriin solahtaminen on muuttanut toimintatapojani. Jätän tippiä vaivatta ravintolassa ja kyselen kohteliailla korulauseilla sen kummemmin ajattelematta. Small talk kuuluu arkipäivään. Huvittavinta on se, että vaikka kulttuurieroista voi lukea kirjoista ja niitä voi pyöritellä päässään, niihin sopeutuminen tapahtuu vain kokemuksen kautta. Vaihdossa oppii asioita, joita ei voi arvottaa opintopisteillä eikä välttämättä edes lisätä CV:hen, mutta ne voivat olla elämässä yksiä kaikista tärkeimpiä oppeja.

Salla Laurila
kirjoittaja on Birminghamissa opiskelijavaihdossa oleva Oamkin viestinnän opiskelija

Osaan sanoa
Kahdeksalla kielellä
“Terve” ja “Kippis!”

Motivaation alkulähteillä

Motivaatio-sanan ympärillä liikkuu paljon mystiikkaa. Tuo termi on alati meidän opiskelijoiden huulilla, eikä se ole yhtään sen vieraampi työelämässäkään. Motivaatio on mystinen ja näkymätön eteenpäin puskeva voima, joka saa meidät tekemään asioita. Oikeastaan se on kaikkien tekemistemme takana. Joidenkin asioiden tekemiseen motivaatiota ei tarvitse kaukaa hakea: syömme, sillä meillä on nälkä ja tiedämme siitä seuraavan hyvän olon, nukumme, sillä tunnemme itsemme väsyneiksi ja sitä rataa.

 

Päivittäisissä toiminnoissamme sekä tekemisissämme motivaatio tuntuu itsestäänselvyydeltä, eikä sitä sen suuremmin tule miettineeksi. Kun sanan eteen liittää sanan opiskelu, menee homma kuitenkin mutkikkaammaksi. Opiskelumotivaatio on paitsi yksilöllistä, myös ajoittain vaihtelevaa riippuen kellonajasta, viikonpäivästä, jaksosta tai vuodenajasta. Kun mietin asiaa syvällisemmin, tulin pohtineeksi, mistä opiskelumotivaatio on lähtöisin. Mikä on sen alkuperä ja mistä sen voi löytää?

 

Tammikuussa 2015 lähdin matkalle. Matkan tarkoitus oli omalta osaltani jatkaa talvisodan perinnettä ja matkata siten vuosikymmeniä taaksepäin, toisin sanoen suorittaa asepalvelus. Oman mausteensa tämän kansalaisvelvollisuuden täyttämiseen osaltani toi se, että olin aloittanut opinnot OAMK:ssa edellisenä syksynä, joten aivan valtavalla innolla en pohjoiseen lähtenyt. Motivaation kannalta tilanne oli varsin ironinen, sillä syksyllä opiskelumotivaationi kärsi pahoin siitä, että tiesin opintojeni keskeytyvän talvella, ja toisaalta palvelusmotivaatiotani söi suuresti halu palata takaisin koulun penkille.

 

Vaikka puolustusvoimia usein haukutaankin jäykäksi ja vanhentuneeksi instituutioksi, olisi meillä opiskelijoilla varsin paljon opittavaa joistain armeijan käytännöistä. Itselläni ainakin on mukavuudenhaluisena opiskelijana tapana siirtää ikäviä velvoitteita tuonnemmaksi kasaten niitä lopulta pelottavaksi möröksi, joka hyppää sängyn alta, kun opintopisteitä pitäisi olla tietty määrä kasassa Kelaa, työharjoittelua, opinnäytetyötä tai valmistumista varten. Ei armeijassa kysytty, että viitsisitkö tehdä sitä tai tätä, siellä vain tehtiin mukisematta. Motivaatio ei ollut missään vaiheessa kysymysmerkki, se oli huutomerkki.

 

Miksen siis voisi ottaa opiskeluun samankaltaista asennetta? Akateemisen esseen kirjoittaminen ei ehkä ole houkuttelevinta tekemistä lauantai-iltana, mutta ei kai siinä nyt olekaan kyse siitä, mikä tuntuu mukavalta. Kiinnostuskiikarit hukkuvat aika ajoin teille tietymättömille, mutta ainakin näin jälkikäteen tarkasteltuna se on ollut joka kerta huono tekosyy jättää jotain tekemättä. Kun motivaatio ei liikutakaan, pitäisi keksiä jokin muu keino liikkua eteenpäin.

 

Toisinaan olen kadehtinut niitä opiskelutovereitani, jotka tuntuvat saavan uskomattoman paljon aikaan, mutta nyt pikkuhiljaa monet motivaatiohuiput ja –kuopat kokeneena olen alkanut miettiä, että ehkäpä motivaatio ei olekaan mikään taikasana, vaan ratkaisevampaa onkin se, mitä tekee silloin kun se on kadoksissa.


Juuso Sippola, LIK14SNLM

Laatuleipä uudistuu

Pääsiäisen alla maisteltiin leipää ihan urakalla. Makutestissä oli kolme erilaista ruisleipää, joista etsittiin kaikkein parasta leipää tavoitteena valita Oamkille uusi laatuleipä. Laatuleipurilla on ollut mietintämyssy päässä ja aiemman, toki aivan mainion, vaalean leivän tilalle on tullut hyviä vaihtoehtoja. Leivän maistelun jälkeen ihmiset äänestivät parasta ja olivat hyvin yksimielisiä: äänet jakautuivat vahvasti yhden leivän kohdalle. Niinpä on mukava kertoa, että laatuleipämme on jatkossa riihilimppu! Leipä on 100 % kotimainen ja taatusti myös oululainen aito rehellinen ruisleipä.

Meille kaikille oamkilaisille jaan tässä samalla leivän reseptin:

Raaka-aineet
• 1 osa suunnittelua
• 1 osa toteutusta
• 1 osa arviointia
• 1 osa kehittämistä

1. Suunnittele leipä huolellisesti. Kurkkaa neuvot laatukäsikirjasta tai kysy vinkkiä kaverilta: yhdessä syntyy paras lopputulos.
2. Vaivaa raaka-aineet taikinaksi. Anna kohota kunnolla.
3. Valitse parhaat välineet toteutusta varten. Pyöräytä taikinasta laatuleivät. Muista pyytää kaverisi mukaan leipomaan.
4. Lämmitä uuni ja tarkista paistoaika. Ripauta leivän päälle omat mausteesi. Seuraa innolla leivän paistumista.
5. Maistele kavereiden kanssa valmista leipää ja mieti, miten voisitte yhdessä kehittää leivän makua.
6. Ota hyvä resepti talteen. Kirjoita myös parannusehdotukset ylös!

Tulehan sinäkin maistelemaan uutta oamkilaista laatuleipää Sisäisen auditoinnin palauteseminaariin 20.4. klo 9.00 – 11.30. Ilmoittaudu mukaan 13.4. mennessä Heimossa.

Toivottelee laatuleipuri Sari

 

Essin kuulumisia

Olen parhaillaan harjoitusleirillä Teneriffan lämmössä yhdessä kilpakumppanieni kanssa. Minulle tehtiin syyskuun lopussa pian Ruotsi-Suomi maaottelun jälkeen nilkkaleikkaus, joten nilkan kuntouttaminen on osaltaan värittänyt tätä harjoituskautta. Olen kuitenkin jo useamman viikon ajan pystynyt tekemään ihan...