Monthly Archive: helmikuu 2016

Lukioverkkoselvitys koskee myös korkeakouluopiskelijoita

Oamkin opiskelijoita on viime aikoina puhuttanut tilaselvitys, jossa osaa meitä oltaisiin mahdollisesti siirtämässä Linnanmaalle Oulun Yliopiston tiloihin. Oulussa on kuitenkin käynnissä toinenkin tilaselvitys, jossa perusopetuksen ja lukiokoulutuksen palveluverkkoa ollaan uudistamassa. Helmikuun aikana järjestettiin neljä Oulun raatia eri puolilla kaupunkia, missä kuntalaiset pääsivät kertomaan omia näkökulmiaan kouluverkkoselvitykseen. Neljäs tapahtuma järjestettiin 24.2 Oulun Lyseon lukiossa ja OSAKOlta paikalla olivat allekirjoittanut sekä hallituksen varapuheenjohtaja Sami Heinonen.

Miksi OSAKOa sitten tämä asia kiinnostaa? Tässähän on kyse vain peruskoulutuksesta ja lukiokoulutuksesta. Täytyy kuitenkin muistaa, että lukiolaiset joihin tämä vaikuttaa voivat olla viiden vuoden sisällä Oamkin opiskelijoita ja OSAKOn jäseniä. Kouluverkkoselvitys vaikuttaa myös suoranaisesti osaan Oamkin opiskelijoista, koska kaikissa malleissa nykyinen Teuvo Pakkalan kadun kampus muuttuu lukioksi.

Selvityksessä on kolme vaihtoehtoa joissa lukiot keskitettäisiin keskustan alueelle vapauttaen näin tiloja perusopetuksen käyttöön muilla alueilla. Tiivistyvässä ja keskitetyssä lukiomallissa Kiimingin, Oulunsalon ja Laanilan lukiot yhdistettäisiin ”Raksilan lukioksi”. Tämä lukio sijaitsisi siis nykyisen Teuvo Pakkalan kadun kampuksen tiloissa. Keskitetyssä lukiomallissa Haukiputaan lukio lakkautettaisiin ja opiskelijat siirrettäisiin Madetojan lukioon. Tiivistetyssä lukiomallissa Haukiputaan lukio säilyisi omalla paikallaan. Kahdeksan lukion mallissa nykyisen Kotkantien kampuksen tilat tulisivat lukiokäyttöön ”Kaukovainion lukiona”. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että Kotkantien kampukselle ei olisi käyttöä Oamkin puolesta.

Selvityksen on määrä valmistua huhtikuun alussa jolloin se siirtyy päätöksentekoon. Samoihin aikoihin valmistuu myös Oamkin oma tilaselvitys, joten loppukevät on mielenkiintoista aikaa korkeakoulujen ja toisen asteen opiskelijoille.

Henkilökohtaisena loppuhuomiona tähän vaan sellaista, että kaikissa kolmessa mallissa Korvensuoran ala-aste sekä Merikosken yläaste lakkautetaan ja Laanilan lukio on lakkautusuhan alla myös kaikissa malleissa. Nämä kolme koulua ovat minun vanhoja koulujani. Pistää vähän surulliseksi.

Toni Hyvönen
OSAKOn hallituksen puheenjohtaja

On tämä jännää
Kouluverkkoselvitys
Mun päähän sattuu

Atiq Rahimi : Maata ja tuhkaa

Atiq Rahimi : Maata ja tuhkaa

Atiq Rahimin ensimmäinen teos Maata ja tuhkaa oli lukukokemuksena lyhyt, mutta kirjan sisältö painava. 

Päähenkilö on vanha mies, Dastaguir, joka lapsenlapsensa Jassinin kanssa on matkalla kohti kaivosta, jossa miehen poika, Jassinin isä, työskentelee. Tämän on saatava tietää, mitä kotikylässä on tapahtunut, mitä on jäänyt jäljelle, kun Neuvostoliiton asevoimat ovat tulleet ja venäläiset ovat varastaneet äänetkin Jassinin ympäriltä. 

Aluksi lukeminen tuntui haastavalta, sillä kirjan kertoja on näennäinen kolmas, kaikkitietävä persoona, joka kuitenkin tuntuu antavan jopa suoranaisia käskyjä kirjan päähenkilölle, Dastaguirille. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että lopulta kertoja saattaa itse asiassassa olla Dastaguir itse, joka näkee itsensä ulkopuolisen silmin. Kirjan puhujan tyyliin on aluksi hankala tottua, minkä lisäksi myös hahmojen keskinäinen dialogi tuntuu aluksi vaikealta käsittää, mutta kuten aina, lukemisen jatkaminen avartaa paljon. 

Maata ja tuhkaa -teoksen keskiössä on Dastaguir ja hänen perheensä kohtaama tragedia, mutta lopulta on huomattava, miten sota vaikuttaa kaikkiin, koko maassa. Dastaguirin suru on vain yksi kaikkien muidenkin murheiden seassa, ja hänen kokemansa kohtalo vain pintaraapaisu siihen kaikkeen, mitä muutkin ovat kokeneet. Kotikylän pommituksen aiheuttama suru ei löydä muotoa vanhan miehen sisällä, eikä hän tiedä, miten jakaa sitä muiden kanssa, vai tulisiko sitä päästää ulos laisinkaan. Teos ei liiemmin selitä syitä eikä seurauksia, mainitsee vain, kuinka asiat ovat, mutta niihin ei jäädä tarpomaan. Kyseessä on lyhyt kirja, jonka keskiössä on suru – se ei tarvitse ympärilleen selityksiä. 

Välipalakirjaksi Maata ja tuhkaa on hyvä, mutta ei tule luulla, että lukemisen jälkeen vallitsisi hyvä olo. Murheellinen kirja tuntuu jäävän ikään kuin kesken, sallimatta todellista lopetusta tai helpotusta. Suru jatkuu ja vallitsee, kuten arvata saattaa. Kyseessä ei ole hyvän mielen kirja, ja ehkä juuri siksi lukukokemus on niin koskettava. 

 

– Laura, KIR14SN

 

Naisena olemisen taito

Naisena olemisen taito

”a) Onko sinulla vagina? ja

b) Haluatko päättää, mitä sillä tehdään?

Jos vastasit myöntävästi molempiin kysymyksiin, niin onneksi olkoon! Sinä olet feministi.”

 

Näin kirjoittaa Caitlin Moran kirjassaan Naisena olemisen taito. Kirja on Moranin kokemus naiseudesta ja feministisyydestä. Kirjassa käsitellään aiheet murroiästä, työelämän vaikeuksista kuin perheen perustamisestakin. Ennen kaikkea kirja on ylistys kaikille naisille – niin ikään kokoon tai muotoon katsomatta. Moranin kirjoitus tempaa mukaansa jo ensisivuilta lähtien. Vaihtelevuutta tuo jo Moranin runsas CAPS LOCKIN käyttö, sillä jokainen nainen tarvitsee joskus CAPS LOCKIA.

Mielestäni jokaisen naisen tulisi lukea tämä teos. Pelkästään vaikka siksi että aivan kuten naiset, myös Caitlin Moran rokkaa. Kirja antaa myös mahdollisuuden miehille kurkistaa naisten jokapäiväisiin vaikeuksiin. Jotka välillä naurattavat ääneen.

 

Elina KIR14SN

 

Sanna Karkulehto: Seksin mediamarkkinat

 

 Kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto pureutuu mediaan, markkinoitumiseen ja erilaisiin kulttuurituotteisiin feminismin ja queer-tutkimuksen näkökulmasta. Hän pohtii, kuinka erilaiset jokapäiväiset mediatuotteet, kuten mainokset, tv-ohjelmat ja kirjat kuvaavat naiseutta, seksiä, homoseksuaalisuutta ja sukupuolirooleja.

Seksin mediamarkkinat on kirjoitettu hyvin yleistajuisesti, ja kaikki vaikeammat termit on selitetty auki. Esimerkit ovat tuttuja viime vuosikymmeniltä, ja ovat varmasti kaikille nykylukijoille suhteellisen tuttuja, esimerkiksi Salatut elämät, Sinkkuelämää ja Sofi Oksasen Baby Jane.

Kirja on tarkoitettu ensisijaisesti kulttuurin- ja sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneille, mutta suosittelisin teosta kaikille, joita kiinnostaa populaarikulttuuri ja sen ilmentämät ideologiat.

Veera, KIR14SN

Amokin aakkoset: Martin mietteitä

Tarinaa viikon varrelta Maanantaiaamu aiheutti melkoisen hämmennyksen mieleni maailmassa. Opettajakorkeakoulun opiskelijapalveluista ohjeistus: ”Tehtäväsi on kirjoittaa kuluvan viikon blogi”. Määräyksen antaneen henkilön silmälasit olivat jo valmiiksi laskeutuneena nenän nypykän päähän ja suorasukainen katsekontakti lasien yläpuolelta...

Jäitä hattuun kampusselvityksessä!

Oamkin kampusratkaisua on käsitelty vähän väliä mediassa; viimeksi torstain Kalevassa esitettiin Huikarin uusimmat visiot. Ehkä on syytä kerrata pari asiaa: teemme asiantuntevan tilakonsultin vetämänä selvitystä tulevaisuuden tilatarpeestamme, tavoitteenamme on edelleen kahden kampuksen malli – joko Kontinkangas-Kaukovainio tai Kontinkangas-Linnanmaa. Tavoitteenamme on, että Oamkin hallitus voisi huhtikuun kokouksessaan päättää kampusratkaisusta. Ratkaisun hallitus tekee toiminnallisten ja taloudellisten seikkojen pohjalta, Oamkin edun näkökulmasta, itsenäisesti. Oli ratkaisu kumpi tahansa, ammattikorkeakoulun niukkeneva talous on varsin voimakkaasti vaikuttava tekijä; tilakustannukset eivät saa kasvaa tilanteessa, jossa joudumme sopeuttamaan toimintaamme talouden ehdoilla. Olemme juuri toimittaneet päivitetyn strategiamme vuosille 2017-20 opetus- ja kulttuuriministeriöön. Strategiassamme ilmoitamme säilyttävämme nykyisen koulutusalatarjontamme. Joten kampusratkaisussamme otamme huomioon kaikkien koulutusalojemme tarpeet, punniten kuitenkin Oamkin kokonaistoiminnan etua ensisijaisesti. Uskon, että tilatiivistysselvitys osoittaa, että pärjäämme noin 20% vähemmillä tiloilla tulevaisuudessa, huomioiden modernien oppimisympäristö- ja teknologiaratkaisujen mahdollisuudet.

Kampusratkaisua odottaessamme suosittelen, että teemme kukin perustyötämme edelleen hyvin, kehittäen toimintaamme. Tämä on tärkeää, jotta kykenemme vastaamaan modernin oppimisen haasteisiin ja pärjäämme entistä paremmin korkeakoulujen välisessä kilpailussa.

Vahvat taloudelliset rakenteet – hyvinvoivampi opiskelija?

Suurimmalla osalla opiskelijoista on mahdollisuus liikkua opintojensa aikana halvemmalla kuin koskaan elämänsä aikana. Tämä on fakta, joka koskee lähes kaikkia opiskelijoita ympäri Suomen. Ainakin jos suhteuttaa hinnan kaikkeen siihen, mitä yksittäisellä vuosimaksulla voi saada. Opiskelijat eivät kuitenkaan käytä näitä palveluita sankoin joukoin – mistä tämä voi oikein johtua?

Vaikka palvelut ovat monipuoliset ja ylivertaiset hintajuoksukisassa, jota yksityisen sektorin kanssa käydään, ei vuosimaksu kuitenkaan kerro kaikkea. Laatu ja palveluiden kehittäminen ovat pitkälti kiinni siitä, minkälaiset perusteet palveluilla on ja kuinka niitä kehitetään. Tähän liittyy olennaisesti palveluiden rahoitus. Opiskelijoilta perittävä vuosimaksu ei ole ainut palveluiden tulonlähde vaan korkeakoulujen tulee kokonaisuudessaan panostaa rahoituspohjan vakauteen myös suoralla rahoituksella.

Korkeakoulujen liikuntapalveluiden rahoituksellinen tilanne on Suomessa viimeisten tutkimusten mukaan ollut kohtuullisella tasolla, mutta suosituksiin on useassa paikassa vielä matkaa.* Suositusten mukaan korkeakoulun tulisi panostaa liikuntaan vähintään 30 euroa per opiskelija per vuosi. Aniharva korkeakoulu pääsee kolmenkybän paremmalle puolelle.

Miksi rahoitus on niin tärkeää? Selkeä rahoituskanava on toinen tärkeistä peruspilareista, jotka muodostavat korkeakoululiikunnan suositukset (Toinen peruspilari on palveluiden kehittämiseen liittyvä strategiakirjaus. Siihen en pureudu tarkemmin tässä kirjoitelmassa.). Vakaa rahoitusjärjestelmä luo palveluille selkeän pohjan ja tarpeeksi kattavassa laajuudessaan mahdollistaa palveluiden kehittymisen.

Oamk on vuoden 2013 barometrin mukaan panostanut palveluihin n. 20 euroa per opiskelija eli peräti kolmasosan vähemmän kuin suositusten mukaan olisi hyvä. Missä tämä näkyy? Esimerkiksi siinä, että palveluita ei ole pyörittämässä tarpeeksi henkilökuntaa, jotta palvelut pystyisivät kehittymään jouhevasti eteenpäin. Kun liikuntapalvelut ovat laajat, kuten yhdistyneissä liikuntapalveluissa Oulussa, tarvitaan niiden pyörittämiseen tarpeeksi monta käsiparia. Uusien investointien mahdollistamiseksi tarvitaan myös toimiva ja kestävä rahoitus. Siihen tarvitaan 30 euron panos per opiskelija.

Niillä paikkakunnilla, joilla rahoitus on paremmin kohdillaan, opiskelijat tutkitusti käyttävät palveluita enemmän kuin niillä, joilla rahoituksen määrä on vähäisempää.* Opiskelijat käyttävät nykymarkkinoilla niitä palveluita, jotka kokevat itselleen tarpeeksi laadukkaiksi. Jos korkeakoululiikunta ei ole tätä, opiskelijat marssivat muiden liikuntapalveluiden oville – loogista, mutta niin kivuliaan totta.

Opiskelu on ihmisen parasta aikaa. Tuona aikana moni unohtaa opiskelijaelämän ihanuuden keskellä entiset liikuntaharrastuksensa eivätkä hekään, jotka eivät ennen ole liikkuneet, löydä helposti liikunnan pariin, jos palvelut ovat vajaavaiset. Opiskelijoista vain vajaa kolmannes liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Jos kymmenen euron nostolla saadaan aikaan palveluissa merkittävä kehitys, eikö se olisi kannattavaa tehdä, jotta jokainen löytäisi oman tapansa liikkua?

*Korkeakoululiikunnan barometri 2013
 

Rakenteissamme
parantamisen varaa
meillä yhdessä.

Marjukka Mattila
Opiskelijoiden liikuntaliiton varapuheenjohtaja
OSAKOn kummi

Oikeuden ja hallinnon suuntautumisvaihtoehdon työelämäyhteistyö on jatkunut menestyksekkäästi jo 10 vuotta

Oikeuden ja hallinnon sv:n työelämäkontakteja kokoontui 4.2. kymmenettä kertaa yhteiseen aamukahvitilaisuuteen Teuvo Pakkalan kampukselle. Aamukahvitilaisuuteen osallistui tänä vuonna 19 työelämän edustajaa. Osallistujia oli mm. käräjäoikeuksista, ulosottovirastosta, syyttäjänvirastosta, oikeusaputoimistoista, poliisilaitokselta ja asianajotoimistoista.

Tilaisuuden avasi sv-vastaavamme Lea Isopoussu-Koponen menestyksekkään ja pitkään jatkuneen yhteistyön muistelun merkeissä. Puheenvuoron lomassa todettiin, että 10 vuotta sitten ensimmäisessä tilaisuudessa oli ainakin ollut läsnä käräjäoikeuden hallintopäällikkö Jari Lehtelä. Näin toista kertaa tilaisuuteen osallistuvana opettajana oli jälleen hienoa huomata, että työelämäyhteistyö ja verkostot suuntautumisvaihtoehdossamme ovat vakiintuneet ja erittäin hienosti toimivat.

Tilaisuudessa oli tänä vuonna puhujana sovittelutoimiston johtaja Heikki Mikkola Vuolle Setlementti ry.:stä. Mikkola johtaa rikos- ja riita-asioiden sovittelupalvelua Oulussa. Sovittelumenettelyssä on mahdollista sovitella mm. tapahtuneita rikoksia. Sovittelu on aina vapaaehtoista ja sen ytimenä on rikoksen tekijän ja uhrin kohtaaminen ja keskustelu siitä, kuinka rikoksella aiheutetut vahingot ja haitat korvataan. Sovittelu päättyy useimmiten sopimuksen tekemiseen rikoksesta aiheutuneiden haittojen korvaamisesta ja anteeksipyynnöstä. Usein osapuolten kannalta on tärkeää saada keskustella tapahtuneesta ja päättää asia sovintoon.

Vanhojen tuttujen yhteistyökumppaneiden lisäksi uusiakin yhteyksiä syntyy. Sovittelutoimiston kanssa olemme käynnistelemässä yhteistyötä ja sen merkeissä viime syksynä opiskelijoiden kanssa vierailimmekin sovittelutoimistolla osana rikos- ja prosessioikeuden opintojaksoa. Jatkossa tähtäimessä on myös harjoitteluyhteistyön aloittaminen.

Tilaisuuden lopuksi opiskelijat päästettiin irti ja tutustumaan työelämän edustajiin. Opiskelijat ottivat rohkeasti kontaktia mahdollisiin tuleviin työnantajiin ja harjoittelupaikkojen edustajiin. Itsekin opettajana pääsin virkistämään omia tuttavuuksiani työelämään. Jälkeenpäin työnantajilta saadussa palautteessa kehuttiin opiskelijaryhmäämme aktiiviseksi ja energiseksi, ja arveltiin, että tulee jälleen vaikeuksia valita hyvistä hakijoista parhaat. Kyllä näitä opiskelijoita on mukava lähettää maailmalle!

Oikeuden ja hallinnon suuntautumisvaihtoehdon työelämäyhteistyö on jatkunut menestyksekkäästi jo 10 vuotta

Suvi Röytiö, lehtori


Uusi vuosi ja oikeasti uudet kujeet!

Aina välillä uuden vuoden vierähtämistä tuskin huomaa arkisen pakerruksen lomassa. Toisin oli tänä vuonna.

1. Omatoiminen asiointi Kotkantien kirjastossa

Ensinnäkin kotkantieläiset voivat asioida nyt kampuksen kirjastossa myös kirjaston aukioloaikojen ulkopuolella. Tarvitset ainoastaan sähköisen kulkulätkän, jonka voit lunastaa itsellesi virastomestareilta ja avot: kirjasto on käytettävissäsi 12/7 eli joka viikon päivänä klo 7:30 – 20:45. Siis myös viikonloppuisin! Omatoimiaikana voit lainata ja palauttaa aineistoja (näihin tarvitset myös kirjastokortin) sekä työskennellä ja lukea kirjaston tiloissa. 

2. Uudet ja laajentuneet e-aineistot

Elsevier Science Direct Freedom Collection on jälleen käytettävissämme parin vuoden säästämisen jälkeen. Kauppalehti Online sen sijaan on kokonaan uusi hankinta. Mot-sanakirjaston ja SFS-standardien sopimukset puolestaan laajenivat. SFS Onlinella on myös kokonaan uusi käyttöliittymä.

3. Kirjastossa on siirrytty RDA-luettelointiin.

Mikä tosin ei juurikaan näy asiakkaillemme, mutta vaikuttaa sitäkin enemmän luetteloivan henkilökuntamme keskuudessa. Itse, kun en enää osallistu luettelointiin, ymmärrän asiasta suunnilleen yhtä vähän kuin naapurin Kalevi (yhtään Kalevia väheksymättä!), mutta esimerkiksi Wikipediassa RDA-luetteloinnista kerrotaan seuraavaa:

Tavoite RDA-ohjeiden mukaisessa aineiston luetteloinnissa on nostaa sisältö esiin teos/ekspressio-tason kautta. Teoksella tarkoitetaan kirjoittajan tuottamaa tiettyä ajatussisältöä, esimerkiksi kirjan kertomaa tarinaa. Ekspressiolla tarkoitetaan tiettyä tekstiä tietynkielisenä. RDA:n mukaisesta metadatasta muodostuu ontologiarakenteisen, merkityksellisten (semanttisten) suhteiden verkosto. Metatiedot voidaan mallintaa semanttiseen webiin eri tavoin, esimerkiksi DCMI-, Indecs Metadata Framework ja RDF-viitekehyksen avulla. Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Resource_Description_and_Access

Kansalliskirjaston kuvailusääntö puolestaan kertoo RDA-kuvailusta näin:

RDA-sääntöjen rakenteena on FRBR-käsitemalli, joka ohjaa kuvailua tiedonhakua tukevaan suuntaan. Jokainen RDAn elementti on analysoitu sen mukaan, mitä tiedonhaun osa-aluetta (löytää, tunnistaa, valita, saada käyttöönsä) se tukee. Käsitemalliin perustuva RDAn rakenne sisältää erityyppisille aineistoille yhteisiä ja muuttumattomia kuvailukokonaisuuksia (entiteettejä). Nämä kokonaisuudet tukevat metatiedon skaalautuvuutta ja klusteroituvuutta tiedonhaussa. Kuvailukokonaisuuksien väliset suhteet taas lisäävät metatiedon selailtavuutta tiedonhaussa. RDAn käyttöönoton myötä tiedonhaku kehittyy, kuvailutietojen tuotanto tehostuu ja kirjastometatieto muuttuu linkitetyksi metatiedoksi. Lähde: https://www.kiwi.fi/pages/viewpage.action?pageId=45782657

Zelwä! Niin kiinnostavalta kuin tämä loistava RDA-tulevaisuus kuulostaakin, siirrymme muihin aiheisiin.

4. Verkkomaksaminen

Korttimaksaminen oli kova juttu pari vuotta sitten entisessä Kulttuurialan kirjastossa, mutta nyt nämä kiusalliset sanktioasiat voi hoitaa entistä kätevämmin suoraan Leevistä Paytrail-verkkomaksuna. Joitakin käyttörajoituksia olemme joutuneet asettamaan eli ihan kaikkia maksuja ei voi maksaa verkossa. Lisäksi, jos lainasi ovat myöhässä yli 14 vrk, joudut ottamaan yhteyttä kirjastoon ennen kuin saat lainausoikeutesi takaisin. 

Älä siis vaivu epätoivoon, jos löydät itsesi vahingossa lainauskiellosta. Saat oikeudet aivan varmasti takaisin. Rahalla. 😉

5. Lainakiellon rajaa korotettiin (ja lainamaksukattoa myös)

Lainakieltorajan korotus 10 eurosta 20:een tuli verkkomaksun käyttöönoton vanavedessä. Taustalla oli kaunis ajatus, että asiakas säilyttäisi lainausoikeutensa pidempään. Vanhalla 10 euron rajalla lainakielto napsahti jo parissa päivässä, jos asiakkaalla oli esimerkiksi 10 lainaa erääntyneenä.

Ei niin mukava uutinen sen sijaan on lainamaksukaton korotus 30 eurosta 50:een. Kohonneilla kustannuksilla aineistonhankinnassa, postituksessa, henkilökuntaresursseissa (ym. jabjab) perustellaan perinteisesti hintojen korotuksia, emmekä poikkea siinä suhteessa massasta. Pahoittelemme, mutta minkäs teet.

Monet muutoksista sijoittuivat tällä kertaa vuoden vaihteen tienoille. Jotain odotettavaakin vielä jäi, mutta mitä? Siitä kerromme lisää myöhemmin keväällä.

Keitä ne on ne sankarit?

Luin teinivuosinani John Irwingin mainion romaanin Oman elämänsä sankari. Luettua elämää –blogi kertoo, että kirjan suomennettu nimi tulee alun perin David Copperfield –romaanin aloituslauseesta: ”Tämän kirjan sivujen asiana on osoittaa, tuleeko minusta oman elämäni sankari, vai ottaako joku muu sen aseman.” Nykyään puhutaan arjen sankaruudesta, ja vakavammin otettuna myös oman elämän hallinnasta, mikä olisi suotavaa itse kullekin. Hallinnalla tarkoitetaan yleisesti ottaen sisäistä tasapainoa, mm. itsenäisyyttä omissa päätöksissä ja ongelmanratkaisukykyä (Keltinkangas-Järvinen 2008, 275).

Elämänhallinnasta on 2010-luvulla tullut niin bisnestä kuin osa arki-iltojemme viihde- ja tosi-tv-tarjontaakin. Aiheesta löytyy laajasti lukemista (esim. Oulun ammattikorkeakoulun kirjaston Leevi-tietokanta tuottaa hakusanalla ’elämänhallinta’ 1652 viitettä ja Oulun yliopiston kirjaston tietokanta 1110 viitettä). Asiasta kiinnostuneelle on tarjolla konsultaatiota, kursseja sekä lukemattomia nettisivustoja, joissa mm. annetaan vinkkejä ja neuvoja.

Itseäni kiinnostaa työarjen hallinta. Oamkissa (Oulun ammattikorkeakoulu) tulee pian pyöreitä työvuosia täyteen, mikä lienee yksi syy pysähtymiseen ja sen miettimiseen, että onko mikään muuttunut. Kuten tiedämme, korkeakoulusektorilla on viime vuosina ollut tuulista, ja sen myötä muutoksesta on tullut pysyvä asiantila. Tänään muun muassa kansainvälistyminen luo painetta ja digitalisaatiomurros edellyttää reagointia ja ratkaisuja. ”The car was good but the race was bad” -rally English ei kanna pitkälle, kun rakennetaan monen tasoista yhteistoimintaa ja tarjotaan kokonaisia tutkintoja vieraalla kielellä. Jokaisen tulee osata englantia ja sujuvasti. Mikäli kielikylvyssä pystyy pitämään päänsä jotenkin pinnalla, digitalisaatio kysyy aidosti kuntoa. ’Asioiden ja tekemisen sähköistyminen’ on loppujen lopuksi tapahtunut melko nopeasti ja on avannut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja haasteita myös oppilaitoksille.

Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen (2015) on huolissaan tietotekniikan käyttöön liittyvästä kehityksestä mikäli oppimiseen ja opetukseen ei kiinnitetä huomiota. Hänen mielestään mm. niin kutsuttua diginatiivi-sukupolvea ei ole olemassa, sillä tutkimusten perusteella ihmisen aivoissa ei ole tapahtunut muutoksia. Aivojen rakenne on pysynyt entisellään. Nykyinen sukupolvi on vain tavanomaista tottuneempi, harjaantuneempi tietotekniikan käyttäjä, mutta he eivät tarvitse uudenlaisia opetusmenetelmiä oppiakseen: heillä ei ole sen kummempia analyyttisia taitoja tai kykyä ymmärtää kokonaisuuksia kuin heitä edeltävillä sukupolvillakaan. Lisäksi Keltinkangas toteaa mielenkiintoisessa puheenvuorossaan Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaarissa 9.12.2015, että niin sanottu monitoimijuus (multitasking) on vastoin sitä, mitä tiedämme aivojen toiminnasta. Aivot ovat (yhä) rakentuneet niin, että voimme suorittaa vain yhtä ainoaa TIEDON PROSESSOINTIA vaativaa tehtävää kerrallaan (mm. säilyy pitkäkestoisessa muistissa). Toisen, samanaikaisesti tapahtuvan asian täytyy olla automatisoitu.

Oppimista ei siis tapahdu, kun huseeraa monen asian kanssa samanaikaisesti eikä keskity kunnolla mihinkään. Tämä on tärkeä näpäytys, ja toisaalta myös huojentavaa kuulla. Kymmenessä vuodessa työpäivät ovat ratkaisevasti muuttuneet, ja oman arjen hallinnasta on tullut entistä tärkeämpi taito. Vain siten jaksaa ja voi hyvin. Itse kullakin keskittymiseen on omat niksinsä, minä mm. suljen sähköpostiohjelman aika ajoin.

Outi Virkkula
Oamk, Luonnonvara-ala 

 P.S. Tässä blogissa viittaan useasti Keltinkangas-Järviseen, joka on puhdas sattuma. Tai sitten ei. Teos, johon viittaan aluksi, on ’Temperamentti, stressi ja elämänhallinta’ (2008).