”Näin on aina tehty” – aloittelevan opettajan dilemma
Minä olen tehnyt pitkän työuran teollisuudessa. Jatkuvat deadlinet, palaverit, raha ja raha. Ärsytykseni alkoi olla huipussaan ja aloin miettiä, että mitä minä osaan? Olen omassa ammatissani hyvä ja minulla on alan viimeinen osaaminen. Missä minä voisin hyödyntää omaa osaamista? Menihän siinä aikaa, kunnes ystäväni vinkkasi opettajan paikasta ammatillisessa oppilaitoksessa.
Ei siis muuta kuin etsimään kyseinen työpaikkailmoitus netistä. Se löytyi ja aloin innoissani kirjoittaa hakemusta ja cv:tä. Vihdoin valmista ja katsoin mihin lähetän hakemuksen. Selvisi, että ”Hakemus lähetetään sähköisen järjestelmän kautta”. Niinpä, kirjoitin kaikki uudestaan sinne sähköiseen järjestelmään ja hämmästyttävän epäloogiseen järjestykseen. Työpaikan hakeminen ei enää tuntunutkaan hyvältä!
Jälleen meni aikaa ja minulle tuli kaiken odotuksen jälkeen haastattelukutsu. Haastattelussa oppilaitoksen yksikönjohtaja esitteli nopeasti oppilaitoksen ja ”myi” minulle työpaikan. Hän kätteli ja toivotti minut tervetulleeksi taloon. Samassa hän vinkkasi, että Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa voi hankkia virkaan vaadittavan muodollisen opettajan pätevyyden. Siinä minä ihmettelin, että kävipä nopeasti työpaikan vaihtaminen. Olen uudessa työssäni kolmen kuukauden kuluttua ja minusta tulee OPETTAJA!
Heräsin aamulla hikisenä ja väsyneenä. Oli ensimmäinen aamu opettajana. Hämmästelin, miten se niin jännittää? Olenhan rautainen ammattilainen ja olen ollut paljon pahemmissakin paikoissa. Minua oli pyydetty tulemaan töihin aamulla klo 9.00, jolloin tuleva työkaverini ehtisi neuvomaan minua. Ajoin oppilaitoksen pihalle ja parkkeerasin auton. Pihamaalla käveli opiskelijoita, mistä päättelin olevan välitunti. Astuin pääovesta sisään ja seuraava ajatus oli, että käännyn takaisin. Aulassa oli ainakin ”tuhat” opiskelijaa ja melkoinen häly! Onneksi tuleva työkaveri tuli ja pelasti minut.
Työkaveri vei minut työsaliin, jossa kertoi minun opettavan seuraavan kahden kuukauden ajan. Opetettava opetuskokonaisuus oli minulle helppo, koska se oli minun substanssia. Minulla heräsi paljon ajatuksia siitä, miten opetan. Samalla työkaveri kertoi minulle, miten opetusta oli toteutettu viimeiset 10 vuotta. Kollega kertoi myös tutkinnon perusteista, joissa oli tapahtunut jokin aikaa sitten muutos. Muutoksen yhteydessä oli siirrytty osaamisperusteisuuteen ja samassa lauseessa hän mainitsi reformista. Ilmeeni oli varmaa näkemisen arvoinen, koska tietoa tuli oman sietokykyni yli. Onneksi työkaveri pelasti minut jo toisen kerran samalle päivälle ja sanoi ”näitä juttuja tulee ja menee, mutta me ei mitään muuteta, koska näin me ollaan aina tehty”.
Tämä saman tarinan kuulee vuodesta toiseen uusien opettajien suusta. Miten uusi opettaja pääsisi työhönsä paremmin kiinni ja samalla kehittyisi opettajana? Yksi hyvä vinkki on hankkia ammatillisen opettajan pedagoginen pätevyys Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Pedagogista pätevyyttä voi verrata ajokorttiin; tiedät miten opettajana olisi hyvä toimia.
Uuden opettajan on hyvä kuunnella myös oppilaitoksen johtoa, opinto-ohjaajaa ja muuta oppilaitoksen sisäistä verkostoa. Oppilaitoksen sisäisäisessä verkostossa on suuri määrä hiljaista tietoa, mitä ei saa muuten käyttöönsä, kuin kohtaamalla työkaverin.
Uuden opettajan on hyvä muistaa, mitä hän on ollut ennen opettajuutta. Uusi opettaja on tullut työelämästä, johon hän on nyt kouluttamassa uusia osaajia. Uudella opettajalla on hallussaan työelämän uusin osaaminen, jota hänen odotetaan tuovan oppilaitokseen. Opettajan tulee olla rohkea ja uskaltaa nostaa esiin oma osaaminen ja samalla kehittää ammatillista opetusta.
AMOKin lehtori
Kari Heiskari
