RAKKAUDESTA LAJIIN

Istun keskellä valtavaa tenttisalia, yhtenä noin kahdestasadasta tenttijästä. Kohta on alkamassa yhteensä kuusi tuntia kestävä vaativa tentti. Olen melkoisen hermostunut, koska tenttimateriaalina oli kymmenen kirjaa, joista olen lukenut yhden. Jokohan minä kohta herään, eikös tämä olekin painajaisunta vain?

Vaan kun ei ole: olen jo keväällä ehdoin tahdoin ilmoittautunut KLT-tutkinnon tenttiin. Se tuntui silloin vielä hyvältä ajatukselta. Onhan se hyvä näin kirjanpidon lehtorina ihan käytännössä kokea, millainen on taloushallintoalan asiantuntijatutkinto, jota alalla arvostetaan merkkinä ammattitaidosta. Taloushallintoliiton mukaan KLT-tutkinnon suorittaneet saavat keskimäärin parempaa palkkaa, kuin tutkintoa suorittamattomat. Jotta tilitoimisto voi hakea auktorisoiduksi Taloushallintoliiton jäseneksi, sillä tulee olla KLT-tutkinnon suorittanut vastuuhenkilö.

Minullahan siis oli vakaa aikomus lukea ne tenttiohjeistuksessa luetellut kymmenen kirjaa kesäloman aikana. Oikein tarmokkaasti aloinkin lukea ensimmäistä niistä, arvonlisäverotusta käsittelevää. Ajattelin, että aloitan tutummasta päästä, ja etenen itselleni oudompiin aihealueisiin. Ja sainkin tuon ensimmäisen luettua. Enkä sitten yhtään enempää. Minulle kävi ihan perinteisesti: oli liian kuuma kesä, liian paljon muuta tekemistä, ei vain huvittanut. (Saatan olla ensi syksynä vähän empaattisempi, jos jollakulla opparin tekijällä ei ole teoriaosuuden kirjoittaminen edennyt ihan keväällä suunniteltuun tahtiin…)

Ihan liian pian koitti lokakuun alku ja tenttiajankohta. Edellisenä iltana junassa matkalla Helsinkiin tein mitä tehtävissä oli: selasin lakikokoelmaa, jonka sai ottaa tenttiin mukaan. Tein siihen sallittuja alleviivauksia ja laitoin lappusia merkiksi siitä, missä kohtaa on tärkeitä asioita esitetty. Ja mietin, mihin sitä on tullut ryhdyttyä.

Tentin ensimmäiset 1,5 tuntia vastattiin oikeustieteen kysymyksiin. Huomasin osaavani vastata yllättävän moniin niistä, ja löytäväni lakikirjasta näppärästi oikeita kohtia, joihin viitata. Kello vain juoksi aivan liian vikkelään eteenpäin. Niinpä jäi yksi kysymys kokonaan vastaamatta. Lounaan jälkeen meille jaettiin laskentatoimen osuuden kysymykset, joiden tekoon oli aikaa 4,5 tuntia. Siitä se sitten ilo repesi: nautin aivan aidosti tentin tekemisestä! Oli aivan mahtavaa tehdä tilinpäätöskirjauksia, vastata konsernilaskentaa koskeviin kysymyksiin, ottaa kantaa kirjausesimerkkeihin jne. Kynä suihki paperilla, ja sormet tanssivat taskulaskimella. Koska tiesin, että aika on niukka resurssi, vastasin ensiksi niihin kysymyksiin, joissa tunsin olevani vahvoilla. Mutta niinhän siinä kävi, että jäi pari tehtävää enemmän ja vähemmän vastaamatta.

Poistuin tentistä intoa puhkuen. En ollut arvannut, että tentti voi olla niin voimatuttava kokemus. Oli tunne, että ihan sama vaikka ei pääsisi läpi, kannatti kuitenkin saada tämä kokemus. Mietin myös, että tuskin ilmoittaudun enää ensi vuonna, jos en pääse läpi. Tenttitulokset luvattiin julkaista marraskuun loppuun mennessä. Osallistujia oli kaiken kaikkiaan lähes viisisataa, joten arviointi tietysti ottaa aikansa.

Tällä viikolla sitten sähköpostiin kilahti viesti, joka oli otsikoitu ”KLT-tutkinto 2018”. Sydän pamppaillen avasin sen. Ja toden totta, viesti alkoi: ONNITTELUT, olet läpäissyt KLT-tentin. Sain vieläpä varsin mainiot pisteet. Eli vaikka en näennäisesti ollut tenttiin valmistautunut, niin itse asiassa olen käytännössä valmistautunut siihen koko työurani ajan. Myös vuodet opettajana ovat vain laajentaneet ja vahvistaneet ammattiosaamistani.

Työkaveri kysyi, että miksi ihmeessä osallistuit moiseen, ”Saakko nää ny sitte parempaa palakkaa? ” No en, vaan osallistuin ihan rakkaudesta lajiin – en rahan takii.

 

Ulla Reinikainen, lehtori (taloushallinto)

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa