Amokin aakkoset: Martin mietteitä

Tarinaa viikon varrelta

Maanantaiaamu aiheutti melkoisen hämmennyksen mieleni maailmassa. Opettajakorkeakoulun opiskelijapalveluista ohjeistus: ”Tehtäväsi on kirjoittaa kuluvan viikon blogi”. Määräyksen antaneen henkilön silmälasit olivat jo valmiiksi laskeutuneena nenän nypykän päähän ja suorasukainen katsekontakti lasien yläpuolelta muistutti voimakastahtoisen edesmenneen Aurora-tätini ilmettä. Säikähdin, sillä määräyksen antaja vaikutti tätini reinkarnaatiolta. Pelkäsin vastustaa annettua määräystä. Jos siihen syyllistyi, joutui Aurora-tädin pitkäaikaiseen epäsuosioon. Ja kiduttamisen taidot ja salaisuudet hän oli oppinut opettajaseminaarissa. Havahduin miettimään, kuinka monen oppilaansa koulupäivän hän oli pilannut ja minäkuvan turmellut? Mielestäni Aurora oli opettaja joka opetti lukemaan ja laskemaan, mutta kasvattajaa hänessä ei ollut tippaakaan.

Päivän rutiinit käynnistyivät vähitellen ja blogipainajainen ei hellittänyt, ei niin pätkääkään. Sähköpostia oli tullut viikon vaihteessa runsaasti. Oli ydinsuunnitelmia kommentoitavaksi ja opetusharjoitteluun liittyviä kysymyksiä. Sähköpostiini oli palautettu erinomaisia yrittäjyyskasvatuksen opintojaksoon liittyviä kirjallisia tehtäviä.

Myös yllätys oli odottamassa. Minua pyydettiin jälleen kommentoimaan ja lukemaan 22.2.2016 julkaistavan yrittäjyyskasvatuksen maakuntastrategian päämääriä ja tavoitteita. Tässä strategiatyön käynnistämisessä Ammatillinen opettajakorkeakoulu on ollut aloitteellinen ja aiheestakin, sillä sellainen yhteinen alueellinen näkemys on puuttunut. Strategiassa on paljon hyvää, mutta se tulee jalkauttaa käytännön toimintamalliksi. Korostan, että siihen tulee eri kouluasteilla puhaltaa organisaatioiden oma henki, jonka seurauksena se tulee vielä paremmaksi. Mutta sellainen henki, ettei se vaikuta vanhaa uusintavalta ja eltaantuneelta käytännöltä! Toivottavasti tämä strategia käynnistää superloikan parempiin käytäntöihin ja muuttaa oppimisorganisaatiot aktiivisiksi, toiminnallisiksi, oppiainerajat ylittäviksi yhteisöiksi. Toivottavasti tämä motivoi opettajat ja oppijat innovoimaan ja arvioimaan menetelmiä, joiden perusteella saatetaan jokainen oppija menestymään. Ja jokaiselle oppijalle rakennetaan yksilöllinen, ohjauksellinen polku, mikä johdattaa jokaisen oppijan oman itsensä huipulle.

Maanantain vaihtuessa tiistaiksi luin viikonvaihteen aikana julkaistuja ja keräämiäni uutisia yön hiljaisena hetkenä. Ärtymystä herättivät monet lukemani uutiset. Aivan erityisesti ärsytti kansainvälinen vertailu, jossa suomalaisten nuorten osaaminen oli laskenut edellisistä mittauksista. Päällimmäinen huomio oli, että tulokset ovat ristiriidassa panostuksen kanssa. Suomessa ei ole koskaan aikaisemmin ohjattu taloudellisia resursseja koulutukseen siinä määrin kuin viimeisten kymmenien vuosien aikana on tehty. Pitäisi analysoida, mitä sillä panostuksella on saatu aikaiseksi? Mitä selittää se tosiasia, että työelämän ja menestymisen ulkopuolella on lähes 400 000 kansalaista? Nuoria, nuoria aikuisia ja varttuneempia, jotka eivät ole löytäneet omaa paikkaansa yhteiskunnassamme ja mieltä elämään. Onko oppijoista otettu yksilöllinen koppi?

Koulutuksen tärkein päämäärä on sosiaalistaa yksilö yhteiskuntaan. Onko koulutus onnistunut tehtävässään ja päämärässään? Edellä esitettyyn vedoten, ei ole. Nyt olisi lopultakin ryhdyttävä kouluorganisaatioissa analysoimaan, mikä on mennyt pieleen? Peruskoulu oli aikansa suurin ja tuottoisin kvanttihyppy, osaamisen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Se oli erinomainen ja rohkea ratkaisu, jonka seurauksena tuottavuus nousi. Sellaista uutta superloikkaa tarvitaan juuri nyt! Perusopetusta tulisi edelleen kehittää, mutta eniten haasteita on ammatillisen opetuksen sektorilla. Joskus tuntuu, että ammatillisen opetuksen juna kulkee väärällä raiteella, ja sen mukana myös opettajat oman substanssisalkkunsa kanssa. Ja vain oman substanssisalkkunsa kanssa, johon ei mitään muuta mahdu.

Mistä rakentuvat ja millainen on hyvän ammattiopettajan profiili? On ryhdyttävä mittaamaan ja arvioimaan oppimisorganisaatioiden tuloksia laadullisesti. Montako työllistynyttä ja menestyjää koulutus on tuottanut? Mikä on panoksen/tuotoksen hyötysuhde? Se voisi erotella jyvät akanoista ja avata millaista pedagogiikkaa kouluorganisaatioissa toteutetaan. Mutta kysyttävä on, mikä on ammattiopettajien koulutuksen rooli ja tehtävä näissä haasteissa?

Maamme koulujärjestelmä on maailman paras. Meillä on paljon hyvää mutta se ei riitä – sitä hyvää pitää olla vielä enemmän! Itsetyytyväisyyteen ei ole aihetta ja näissä haasteissa tarvitaan muutosta ja uudenlaista heräämistä. Elämme tässä totuudessa 24/7 ja kilpailemme kaikkialla paremmuudesta ja kaikkien kanssa. Tämä kilpailu ylittää kaikki rajat.

Opettajat ovat muutoksen tekijöitä, vain opettajat voivat muuttaa maailmaa. Toteamus ei ole hurskastelua ja tätä tosiasiaa on turha kyseenalaistaa. Gippiläinen yrittäjyyskasvatuksen filosofia hurmasi mieleni jo kauan sitten. Jo silloin, kun koulu oli vielä suuressa määrin autoritäärinen ja eli syvää pysähtyneisyyden aikaa. Gippin viesti oli, miksi koulu on opettajia eikä oppijoiden tulevaisuutta varten? Mutta niin vain kävi, että yrittäjyyskasvatuksesta tuli lopultakin paraatilaji. Parempi on hoksata asioita myöhään, kun ei milloinkaan. Tuskin on yhtään oppilaitosta nykyisin, jossa yrittäjyyskasvatuksen didaktiikkaa ja pedagogiikkaa kyseenalaistetaan. Yrittäjyyskasvatuksen pedagoginen ja filosofinen sanoma on lävistänyt täydellisesti suomalaisen koulumaailman ja harmittelen tätä asiaa kaikkien sitä vastustaneiden puolesta.

Ammatilliseen opettajakorkeakouluun yrittäjyyskasvatusta tulee lisää, sillä syyskuussa 2016 toteutetaan kampuksellamme opettajille ja opiskelijoille tarkoitettu kaksipäiväinen tietoisku. Prosessissa ovat mukana myös Suomen Yrittäjät. Teemana on oivaltava oppiminen ja katu-uskottava yrittäjyyskasvatus ammatillisessa opetuksessa.

Kyllä minä sitten mieleni hyvitin, kuten kerrallinen tolkun kansalainen uuden vuoden puheessaan ilmaisi. Sain opiskelijoidemme Satu Kaijasen ja Anna-Maija Pirttikosken yrittäjyyskasvatuksen opintojaksoon liittyvän tuotoksen ja se innoitti minua sangen suuresti. Se sai minut pohtimaan yrittäjyyskasvatuksen teoreettista ja käytännöllistä perustaa.

Kirjoitan tähän otteita heidän näkemyksistään: ”Koululaitoksen tehtävänä on valmistaa nuoria elämään, jossa työelämällä on tärkeä sija. Nuorilla tulee olla sellaisia tietoja, taitoja, valmiuksia ja asenteita, joilla he selviytyvät kovassa kilpailussa työpaikoista ja työyhteisön sisäisessä kilpailussa. Monet yrittäjämäiset ominaisuudet tukevat ihmisen kehittymistä elämän eri saroilla. Tässä yrittäjyyskasvatuksen merkitys korostuu. Yrittäjyyskasvatusta tarvitaan koulutusjärjestelmässä ihmisen itsensä vuoksi. Yrittäjyyskasvatus lähtee työelämän tarpeista, mutta myös ihmisen elinikäisen oppimisen näkemyksestä.”

”Oppiainerajat ylittävä yrittäjyyskasvatus voisi menetelmällisesti sisältää harjoituksia itsetunnon kohottamiseen ja ryhmässä toimimiseen. Opiskelijoiden olisi hyvä tehdä draama- ym. harjoituksia, joissa he uskaltavat heittäytyä, epäonnistua ja rohkeasti tulla esille omina itsenään. Erilaiset case-tapaukset ja harjoitukset työhaastatteluun luovat hyviä tilanteita ja itsevarmuutta työelämää varten. Opiskelijoiden olisi hyvä kartoittaa omat vahvuudet ja myös kehittämiskohteet. Voisiko omien vahvuuksien kautta löytää apuja heikkouksiin? Joka oppiaineessa olisi hyvä kartoittaa omaa osaamista ja mitä juuri tämä opiskelija tarvitsee tästä oppiaineesta itselleen ammattitaitonsa kartoittamiseen. Erilaiset ryhmätyöt, ongelmaratkaisutehtävät auttavat yrittäjämäisen asenteen löytymisessä.”

”Opiskelijoille olisi todella tärkeää aukaista yrittäjyyskasvatuksen käsite ja saada heidät ymmärtämään sen merkitys heidän omalle elämälleen. Ammatillisen koulutuksen lähtökohtana on tarkastella niitä yksilön ominaisuuksia, joita menestyvä yksilö tarvitsee yrittäjänä tai toisen palveluksessa. Oman persoonan vahvuudet ja asenne työhön ovat tärkeitä. Tärkeää on myös yhteistyö yritysten ja yrittäjien kanssa ja heidän kanssa käyty vuorovaikutus.”

”Ammatilliseen koulutukseen siirtyvät nuoret tarvitsevat ammatillisen koulutuksen ja ammattitaitojen lisäksi tukea sisäisen yrittäjyyden vahvistamiseksi, minäkuvan ja itsetunnon kehittymiseen, omien vahvuuksien löytämiseen ja oman ammatillisuuden kehittämiseen. Nuoret tarvitsevat paljon rohkaisua, kannustusta, positiivista palautetta ja ennen kaikkea uskallusta kohdata haasteita ja epäonnistumisia. Yrittäjyyskasvatus voisi olla avain tähän. Yrittäjyyskasvatuksen tavoite on luoda yhteiskuntaan ammattitaitoisia, reippaita, kehittyviä ja oma-aloitteisia ammattilaisia niin työ kuin yksityiselämään. Yrittäjyyskasvatus voisi olla avain Suomen talouden nousuun! Steve Parks kirjoittaa kirjassaan How to be an entrepreneur (2006) siitä, kuinka jakamalla tietoa ja kokemusta, tekemällä yhteistyötä ja sparraamalla muita saavutamme enemmän kuin ikinä uskoimme mahdolliseksi. ”All for one and one for all!” (Parks, 2006. 9)

”Sisäinen yrittäjyys rakentuu yksilön minäkuvan perusteella. Jos ydinminä on muodostunut myönteisistä kokemuksista, minäkäsitys muodostuu myönteiseksi. Minäkäsitys ohjaa ihmisen toimintaa, pitää psyykkisesti tasapainossa ja antaa merkityksen kokemuksillemme.”

Ammatillinen opetus ja yrittäjyys muodostavat suomalaisen yhteiskunnan kivijalan, totuuden, joka pitäisi tunnustaa. Ammattiopettajat ovat tulevaisuuden tekijöitä ja parhaimmillaan myös ihmeiden tekijöitä. Suomen hyvinvointi perustuu osaamiseen, sen lisääntymiseen, tehokkuuteen, taloudelliseen ajatteluun, innovaatioihin ja vastuullisuuteen – nämä ovat keskeisiä uudistuvan ammatillisen opetuksen haasteita.

Tärkeätä olisi vahvistaa opettajien työelämä- ja yrittäjyystaitoja ammatillisessa opetuksessa. Ammatillisen opetuksen tulisi olla keskellä työelämää ja yrittäjyyttä, josta seurauksena on yksilöllinen sekä suomalaisen yhteiskunnan hyvä.

Opettajilla tulee olla valmius ja taidot kohdata nuoria, tukea nuoria paremmin urapolkujen rakentamisessa ja suunnittelussa nopeasti muuttuvassa työelämässä. Tärkeätä on löytää tapoja tehdä yhteistyötä ja rakentaa verkostoja koulun ja työelämän välille. Tästä seuraa laaja-alaista hyvää!