Author: Liikkeessä

Palvelumuotoilu on asiakaslähtöistä palvelujen suunnittelua ja kehittämistä muotoilun keinoin. Palvelumuotoilu on viime vuosina noussut voimakkaasti kehittämisen kohteeksi, vaikka sitä on toki tehty aiemminkin kutsumatta tällä nimellä. Palveluliiketoiminta kasvaa voimakkaasti, ja asiakkaiden tarpeet muuttuvat vaativammiksi. Yritysten lisäksi palvelumuotoilulle on tarvetta esim. julkisen sektorin organisaatioissa.

Palvelumuotoilua voidaan lähteä tekemään Juha Tuulaniemen kirjassaan kuvaamaan prosessin mukaisesti. Aluksi lähdetään miettimään nykytilannetta ja tarpeita. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi henkilökunnan ja asiakkaiden haastatteluita, havainnointia, palvelupolkuja ja haamuasiointia. Tämän jälkeen seuraa tutkimusvaihe, jossa pyritään saamaan asiakasymmärrystä palveluympäristössä ja arjessa. Voidaan muodostaa erilaisia asiakasprofiileja ja persoonia.

Seuraavaksi edetään suunnitteluvaiheeseen, jossa tehdään ideointia, konseptointia ja prototypointia. Näissä voidaan hyödyntää erilaisia ideointimenetelmiä, kuvakäsikirjoituksia sekä draamallisia menetelmiä. Sitten päästäänkin palvelujen tuotantovaiheeseen eli toteutetaan ja lanseerataan palvelut. Käytetään pilotointia, jonka jälkeen päästään prosessin viimeiseen vaiheeseen eli arviointiin. Tässä seurataan palvelun laatua ja kilpailukykyä erilaisilla mittareilla.

Osallistuin palvelumuotoilukoulutukseen, ja suunnittelen hanketta asian tiimoilta. Into on kova, sillä aihe on todella kiinnostava ja siinä saa hyödyntää luovuutta sekä asiakkaiden kanssa työskentelyä. Asiakaslähtöinen ja palveluhenkinen asenne auttaa tässä varmasti!

Terhi Mustakangas, opettaja

Hei, olen Anna, työnarkki.

(Hei, Anna!)

Kaikki alkoi jo urani alkumetreillä ihan viattoman näköisestä koepinosta, jonka päätin ottaa mukaan kotiin pitkän ja rankan työpäivän päätteeksi. ”Jos minä vielä nämä korjaan tänään, huomenna kaikki ei kaadu päälleni”, ajattelin. Siitä se ajatus sitten lähti ja pikkuhiljaa kotiin alkoi lähteä kassissani järeämpiä oppimistehtäviä siirtyessäni vähitellen kovempaan kamaan. Häpesin ja salailin ongelmaani ja vedin vessassa lukittujen ovien takana punakynäviivoja erinäisiin raportteihin. Tärisin, kun sain käsiini vastatulostetun opinnäytetyön ja tykitin arvosanoja koneelle kuin viimeistä tutkintotodistuksenhakupäivää. Lapsetkin kärsivät, kun isä vastasi perheemme muonituksesta. No, OD:han siitä seurasi eli tajusin jossain vaiheessa, että Olen Dorka.

Moni uransa alkumetreillä pinnistelevä kansankynttilä varmasti haluaisi olla se elokuvien ope, joka hankalasta menneisyydestä ja alkuvaikeuksista huolimatta voittaa slumminuorten luottamuksen ja saa heidän elämänsä raiteilleen viulujen vinguttaessa mollivoittoisia sävelmiä taustalla. Mutta minulle ei ainakaan käynyt niin, sillä a) minulla ei ole hankalaa menneisyyttä, b) Oulussa ei ole slumminuoria ja c) Oulun nuorisotyöttömyys taitaa edelleen olla maan korkeinta. Monella voi myös olla hieman harhaanjohtava kuva opettajan työstä; harvoin yhden oppitunnin suunnitteluun voi käyttää niin paljon aikaa kuin opetusharjoittelun aikana. Kannattaa siis muistaa, kun Antero Mertaranta alkaa selostaa elämääsi päässäsi (Ai jai, ai jai, hirveältä näyttää! Ja voi Luoja, voi Luoja paratkoon!) että aina ei voi eikä tarvitse panostaa täysillä eikä aina pukkaa priimaa.

Jos olet kuin minä olin, haluan sanoa jotain, joka toivottavasti pysäyttää naputtelusi edes hetkeksi (kuitenkin lukiessasi tätä kirjoitusta käyt samanaikaisesti inboksiasi läpi, naputtelet tekstaria, rustaat kauppalistaa pidellen kynää varpaiden välissä ja jumppaat toista jalkaa): ole armollinen itsellesi. Ole armollinen itsellesi, kun työ tuntuu ylivoimaiselta. Mutta ole armollinen itsellesi myös silloin, kun pää pursuaa työhön liittyviä ideoita myös vapaa-ajalla. Minäkin olin armollinen itselleni, kun huomasin kirjoittavani tätä blogikirjoitusta kännykkääni lähempänä puoltayötä, kun yritin tehdä rentoutumisharjoitusta.

Anna Alapeteri-Marin, englannin ja markkinoinnin lehtori

Aloitin korkeakouluopintoni kaksi vuotta sitten Oulun yliopistolla, eli opiskelijaslangissa “lipastolla”. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen pääsykoe oli helppo, sillä pääsykoekirjoja ei ollut ja aloituspaikkojakin on vuosittain reilusti yli 100. Aloitin opinnot intoa täynnä ja päätin käydä ahkerasti luennoilla, vaikka varsinaista läsnäolopakkoa ei ollutkaan. Yliopistoelämä osoittautui kuitenkin hyvin haasteelliseksi.

Luentoja, ei oppitunteja

Yliopistolla ei ole oppitunteja vaan luentoja. Ei ole myöskään opettajia vaan luennoitsijoita. Minua oli varoitettu etukäteen yliopiston haasteista, mutta ymmärsin asian merkittävyyden vasta ensimmäisten luentojen jälkeen.

Hämmentävimpiä kokemuksia olivat matematiikan luennot. Salissa saattoi istua kolme tuntia ymmärtämättä luennoitsijan puheesta yhtään mitään. Luento saattoi vilistä sellaista ammattislangia, jonka ymmärtämistä ei ensimmäisen vuoden opiskelijata voi mitenkään odottaa.

Niinpä varsinainen oppiminen tapahtui yleensä kotona, ja koulussa käytiin vain kotitehtäviä tarkistuttamassa. Henkilökohtaista opastusta sai vain opiskelukavereilta. Monet lähtivät luennoille joka aamu vain Facebookia selailemaan.

Teoriaa, ei käytäntöä

Jotkin kurssit kuulostivat erityisen mielenkiintoisilta, joten odotin niitä muita enemmän. Innostus hiipui kuitenkin nopeasti.

Tietokonearkkitehtuurin kurssilla opin lähinnä hyvin hämärästi, miten tietokoneen prosessori yleisestiottaen käsittelee bittejä. Internet ja tietoverkot -kurssilla käsiteltiin todella laaja-alaisesti koko internetin toimintaa, mutta silti tyypillinen opiskelija ei kurssin käytyään ymmärrä oman kotiverkkonsa reititystä. Ihminen tietotekniikan käyttäjänä ja kehittäjänä -kurssilla opiskelijoiden täytyi kijoittaa essee kivestä.

Ehdin puolessa vuodessa osallistua kolmeen kurssiin, joiden pääasiallinen toteutustapa oli pitkien esseiden palauttaminen viikottain opettajalle. Tärkein yliopistolla oppimani taito onkin ehdottomasti tyhjien ja mekrityksettömien täytelauseiden muodostaminen. Lopulta alkoi olla selvää, ettei yliopisto-opiskelu ole minua varten.

Vaihto ammattikorkeakouluun

Koska opinnot eivät tuntuneet mieluisalta, teimme yhdessä ystäväni kanssa rohkean päätöksen ja haimme molemmat tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan liiketalouden yksikköön. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Oamkissa opiskelu on ollut todella mukavaa. Lähes jokaisen oppitunnin jälkeen kokee oppineensa jotain uutta ja hyödyllistä, se on hieno tunne. Opettajat osaavat asiansa pääasiassa hyvin, ja apua saa aina pyydettäessä. Opintojaksot ovat hyvin käytännönläheisiä, eli käytännössä opettaja näyttää miten asia tehdään, ja opiskelijat seuraavat perässä omilla tietokoneillaan.

Jo puolen vuoden opintojen jälkeen jokainen luokkatoverini osaa tehdä yksinkertaisia tietokoneohjelmia tai luoda tyhjästä standardin mukaisen verkkosivun. Opiskeljoiden taitotaso opintojen alussa oli hyvin vaihteleva, mutta siitä huolimatta jokainen on pysynyt kursseilla hyvin mukana.

Nykyään

Opintojen ohessa olen ehtinyt soluttautumaan mukaan koulutusalajärjestömme Otron toimintaan, sekä aloittanut työskentelyn yksikössämme toimivan Trapesti Oy:n web-suunnittelijana. Suosittelen kaikkia muitakin opiskeljoita tutustumaan paremmin näihin kahteen nimeen. Tarjolla on nimittäin hienoja kokemuksia, mahtavia ystäviä ja tärkeää työkokemusta!

Haluaisin omasta puolestani kiittää kaikkia opettajiamme hyvästä työstä ja opetuksesta, sekä kaikkia ihania ystäviä, joihin olen täällä ehtinyt tutustua. Kehotan myös jokaista opiskelijaa tarttumaan hetkeen ja ottamaan kaikki irti tästä hienosta mutta lyhyestä vaiheesta elämässämme!

Janne Annala, TIK3SN

Viestintävastaava,OTRO ry

At the first time when I came here to Oulu, I was really shocked about everything, about the weather, the price in the market and I did not know what I should buy or not… But, everything started to change when I went to school and met new friends who helped me a lot, the showed me which brand is good and cheap for student, they took me to Lild market and took me to around the city! I started get used to the price and everything. About the weather in Oulu, I came from the tropical country, to see snow here is really excited and new for me although the weather is not so good for me, because in winter the weather is so cold and dark, it make me feel lazy and sleepy, but in summer time, I have to say that it is very great time and very beautiful time of the year, I enjoyed the sun, went to the beach and joined to outdoor activities, it make me feel so great.

My experience about Finn, before I came here to Finland, my friend who studied here told me that Finn are quite shy and it is really hard for them to start the conversations with you. But everything is not as what I imagined the first friend of mine is Finn, and I can say that they are my really close friend, if you ask me how can it happen, I will answer that you have to start first and then you can talk for hours with them, they are really nice people and they are willing to help when you have problem or when you need help.

Finally is about the school! I don’t have any words to describe about it, everything is amazing, I love my school and my teachers always make me feel like I’m under pressure, so that I can study better, and if I have something don’t understand or have a problem in my life, they are willing to spend their time and talk to me, they try to find out the best way to help their student, they are a great teacher that I have ever met! Besides that, teacher use to give opportunities for student to develop teamwork skill through assignment, project… they always listen to student, and help them! For all the things that I say, I think Oulu is my second hometown and I love Oulu.

Vinh Le Quang BIT2SN

Työhuonekaveri nimittää minua hedonistiksi. Vähän epäreilua minusta. Siis onhan se totta, että syöminen on minulle tärkeää. Ja että yksi ensimmäisistä jutuista aamuisin töihin tullessa on tarkistaa päivän ruokalista. Mutta silti…

Minun on vaikea ymmärtää niitä ihmisiä, jotka eivät pysty syömään mitään aamuisin. Minulle taas olisi kauhistus lähteä liikenteeseen ilman aamupalaa. Herätyskello on soimassa hyvissä ajoin ennen töihin lähtöä ihan vain sen vuoksi, että ehdin kaikessa rauhassa nauttia aamuteen ruislepien kera, ja siinä samalla lukea aamun Kalevan. Tulee hengen ja ruumiin tarpeet hoidettua näppärästi samalla kertaa.

Töihin tultua käyn sitten heti ensimmäiseksi hakemassa kupin teetä. Johan siitä on melkein tunti, kun viimeksi on teetä saanut! Samalla tulee täytettyä vesipullo, joka on ihan välttämätön varuste puhetyöläiselle. Ja sitten pitääkin tarkistaa päivän lounaslista ja sopia ruokailuseura. Olen todella onnellinen Wallusta. En ole sen sortin kätevä emäntä, joka pyöräyttäisi pastacarbonaarat mukaan töihin. Todella mielelläni maksan 3,95 siitä, että saan mennä valmiiseen pöytään. Lähes aina löytyy mieluisa vaihtoehto syötäväksi, usein useampikin. Kenties en ole maailman suurin kulinaristi, mutta minulle kyllä maistuvat Wallun ruuat oikein mainiosti. Jos joskus suolaa puuttuu, niin sitähän voi lisätä. Ja olen jo useamman kerran valittanut siitä, että leipä on liiankin hyvää. Siihen asiaan ei ole tullut korjausta.

Opiskelijoille lounas maksaa 1,25 ja se on kyllä jo lähes ilmaista. Eihän sillä taida saada edes kahvikupillista kaupungin kuppiloista. Harmi vaan, että ruokajonot ovat aina välillä ihan järkyttävän pitkät. Ei siis ihme, että luokkahuoneessa alkaa levoton liikehdintä viimeistään klo 11:15 tienoissa. Tavoitteena olisi päästä jonon keulille. Minulla tulee liiankin helposti tempauduttua tunnelmaan mukaan, ja sanottua että okei, tehkää tämä harjoitus loppuun kotona iltalampun valossa… Mutta opiskelijan parastahan minä vain ajatellen. Yrittäkääpä itse keskittyä tyhjällä vatsalla esimerkiksi vaihtuvien vastaavien sisäisten katteiden sekä niihin mahdollisesti liittyvien laskennallisten verosaamisten eliminointiin.

Iltapäivällä sitten pitää tietysti nauttia välipala. Siksi työpöydälläni on vakiovarusteena hedelmiä. Pitää yrittää torjua erilaisia makeita houkutuksia, joita on tarjolla Wallussa, Carmassa ja ajoittain myös henkilökunnan taukotilassa. Valitettavasti en ole niitä ihmisiä, jotka voivat syödä mitä vaan lihomatta. Se on tullut empiirisesti testattua. Harmin paikka. Enkä myöskään ole niitä ihmisiä, jotka unohtavat syödä. Unohtavat! Täysin utopistinen ajatus!

Päivällisen ajankohdan joudun suunnittelemaan jumppa-aikataulujen mukaan, mikä joskus aiheuttaa hiukan päänvaivaa. Liikkuminen kun on epämukavaa tyhjällä tai täydellä vatsalla, joten oikea ajoitus on olennaisen tärkeä. Ja ilman iltapalaahan ei voi mennä nukkumaan. Jo isoäitini sanoi aikoinaan, että pitää syödä illalla, että jaksaa nukkua. Tätä kertomusta lukiessa tulee kyllä väkisinkin sellainen kuva, että syön koko ajan. Mutta eikö se ole ihan suositusten mukaista syödä viisi kertaa päivässä?

Piti vielä oikein sivistyssanakirjasta tarkistaa, mitä se hedonismi tarkalleen ottaen tarkoittaa.  Sieltä löytyi seuraava selitys: ”hedonismi = katsomus, jonka mukaan ihmisen toimintaa ohjaa pyrkimys välttää mielipahaa ja saada mielihyvää.”  No jaa, eikö tuota voisi kutsua ihan terveeksi järjeksi?

 Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

Not so long time ago my idea about investing was that only old, rich, cigarette smoking rich people do it. Well, how wealthy do you actually need to be to invest in stock markets? My consideration is that people can start investing even with small amount of money. Probably few hundred euros as first investment is plausible for a student. If you think it isn’t you could start doing calculations on your monthly expenses. Do you perhaps visit pubs with your friends after long school day? Do you perhaps own a car for your two kilometers  commute to school? Think, cut the expenses and begin preparing for the moment you really need the money!

Ok, how to start your personal stock rally? There are various agents that handle buying and selling for you with few clicks. I can still remember my first time buying stocks. It was a leap of faith when approximately 700 euros started its journey with just few clicks. That leap of faith cost me 7 euros of commission but it was certainly worth it, I was hooked. From that day it has become almost daily routine for me to check on my investments. In the beginning most of the people are worried if their portfolio value drops a few percent during one day. Don’t worry because you get those nice positive surprises usually more often! Most importantly you don’t need to be staring on your portfolio value 24/7 because the companies you’ve invested in will probably try to do their best to keep you satisfied.

Maybe some of you have now bought this idea. So, how to begin with your personal journey towards markets? If you have some friends that are interested with similar topic you could ally with them to discuss about the possibilities. This far I’ve got best investing tips from my friend with education in the field of economy and engineering. It is certain that he is the mathematician of us two, but this year even I’ve been able to foresee stock opportunities that have climbed extremely high. You should also concentrate on what is taught in some of the courses because they might also give you the upper hand in the stock markets, especially technology stocks. One angle to approach the investing ideas is to listen discussions between your school mates and their ideas on what is cool at the moment. Signs are there you just need to figure out how what of those to follow.

I’m certainly not a mathematician or economist but by reading lots of news and following forums you can find interesting information on the forthcoming trends that might increase the amount of your chips. Some might consider it a sort of gamble but just make sure that you invest on company that has healthy balance sheet. At this point it might be good time for you to think what kind of trends of future you’re visioning the world is going towards. There are no limits. If you find correct paths and agents you can basically have securities around the globe and in amazingly many sectors. At the moment my personal stock portfolio includes American and Finnish companies and their core business vary from construction to health care sector.

Nordic agent Nordnet is my choice for stock exchange service, but there are plenty of others too. Kauppalehti Online forums and Seeking Alpha articles with discussions are quite good sources to read just to mention few. Just remember, having no money for investing is an bad excuse if you own a car or visit pubs few times a week. Place your bets and enjoy the stock roller coaster instead of drinking your brains off and having such a luxury as a car with student status!

Mikko Hautanen, Student BIT2SN

Maailman paras toimisto on paikka jonne haluaa tulla, jossa haluaa viettää aikaa.

Maailman paras toimisto on paikka jossa tapahtuu. Suunnitellaan, lasketaan, tilitetään, koodataan…

Maailman paras toimisto on paikka, johon kuka tahansa on tervetullut.

Mistä tällaisen toimiston voikaan löytää? Oulun ammattikorkeakoulun Liiketalouden yksikön kellarikerroksesta tietenkin. Trapesti Oy:n toimisto on Liiketalouden yksikön kruununjalokivi. Paikka oppia, paikka rentoutua, paikka tavata, paikka tehdä töitä!

Olen ollut Trapestilla kohta vuoden ja tässä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon. Aikani koodin ja grafiikan kanssa puuhailtuani oli aika siirtyä muihin tehtäviin. Näin tittelikseni julistettiin joulukuussa toimitusjohtaja.

Koulun tarjotessa tällä hetkellä neljää ohjelmointikieltä ja monia muita mielenkiintoisia kursseja, on tämä muutos varsin tervetullut. Toimitusjohtajana toimiminen on ehdottomasti paras tapa tutustua ja opiskella liiketalouden eri osa-alueita. Myöskään tämän tason vastuutehtäviä ei talossa useita ole. Hyvältä maistuu!

Kaiken tämän oppimisen ja vastuun lisäksi saan tavata huikean määrän ainutlaatuisia ihmisiä: työkavereita, asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja tietenkin Oamkin opiskelijoita.

Tule sinäkin tutustumaan Trapestin toimistoon, jonka ovet ovat lähes aina avoinna. Täällä sinut tervetulleeksi toivottaa kymmenen ahkeraa tekijää!

Hyvää vuotta 2014 toivottaen

Santeri Rönkkö
Toimitusjohtaja
Trapesti Oy

It can be quite tough to live in another country and function according to a different set of norms. It also involves certain responsibilities. Obviously, we have to adapt to the behaviour of the customs and expectations of the host country. This does not mean to deny our own cultures but to respect that of others.

As a student, sharing an accommodation can be a pleasant experience where we can get to make new friends and live peacefully through good communication and co-operation. However, it can also be a nightmare if your housemate does not abide by the rules and regulations. Since all the tenants have equal rights, each must bear in mind the cleanliness and hygiene of the property.

Other than that, what concerns me most is noise and disruption. Being a student, we give our full attention and time on studying. Noisy neighbours and housemates can be annoying, disruptive and hard to deal with. They can interfere with your sleeping, studying and daily life.

 I would strongly encourage all students to be considerate toward others who are trying to study, sleep or even just resting.

Khan Imran, BIT2SN

Viimeaikoina taivaalla on näyttäytynyt omituinen valoilmiö, elikkä aurinko. Oikein hämmästyy, kun luentosalin verhoja pitää laittaa tiukemmin kiinni, että datatykin heittämä informatiivinen valonsäde näkyisi opiskelijoille. Pohjoisella pallonpuoliskolla tämä tarkoittaa sitä, että ollaan hyvää vauhtia etenemässä kohden kevättä ja kesää.

Valon lisääntyminen vaikuttaa joihinkin opiskelijoihin piristävästi. Jopa niin, että huomaan aina vähän väliä toistelevani lausetta ”no niin palataampa aiheeseen”. Äkkiseltään informaatio-oikeus tai johtaminen ja hallinto eivät ehkä kuulosta maailman kiinnostavimmilta aiheilta, mutta kun opiskelijat ovat aktiivisia, kysyvät, kommentoivat, heittävät omia näkemyksiään jne., niin johan se muotoutuu kiinnostavaksi. Mutta vastaavasti kurssisuunnitelman aikataulut kyllä venyvät. Kun luennolla on pohditaan hyvän hallinnon periaatteita ja mietitään esimerkkejä, homma saattaa alkaa rönsyilemään.  Kaikilla on kokemusta hallinnosta, ihan jokaisella… hyvästä ja huonosta. Mutta siinä on opettajalle haastetta, kun  hän yrittää vetää päivän uutisotsakkeet opetussuunnitelmaan. Mutta tuleepahan käytännönläheistä ja ajankohtaista opetusta.

Mutta entä se kurssisuunnitelma? Tekijänoikeuksista piti puhua jo viime viikolla, mutta siihen ei olla vielä päästy. Mikä koko suunnitelman merkitys oikein on? Toki on hyvä itsellä ja opiskelijoilla olla kärryillä siitä, mitä milloinkin on tarkoitus käsitellä ja missä järjestyksessä asiat käsitellään, mutta kuinka tarkasti, niin se on toinen juttu. Opettajana vähän mietin sitäkin lukeeko kukaan opiskelija kurssisuunnitelmia Oivasta? En tiedä. Mutta jatkossakin suunnitelmia uhmaten annan opiskelijoiden innostuksen viedä ja yritän löytää kysymyksiä herättävistä aiheista linkin opintojaksoon, edes huteran sellaisen. Uskon näet siihen, että opiskelija oppii parhaiten, jos asian selittää hänen oman esimerkkinsä kautta. Tiirailen siis talviaurinkoa verhonraosta ja sanon taas kerran ”niin, mutta jos palataan takaisin kurssin aiheeseen…”.

Paras palaute työstä on se, kun opiskelijat kertovat oikein odottavansa päivän luentoja. Kuten he, niin en minäkään aina tiedä minne päädytään, mutta oppimista on havaittavissa ja ainakin pääasiassa opetussuunnitelman tavoitteet täyttyvät.

Kirjoittaja: Ulla Virranniemi lehtori Kirjasto- ja tietopalvelualan ko.

One of the most challenging questions for students is how to gain real-life experiences while still sitting in school. To some majors such as information technology engineering or multimedia design, it is not so hard since students can seek for freelance projects, but the same thing does not happen for business students. How can you find a place to practice making business plan or running a marketing campaign without knowledge of who, what and where? If you have asked yourself that question, then pay your attention to Demola.

I participated in the first year when Demola was operating in Oulu. It is an innovation hub where students and real-world businesses can corporate to solve real-life issues. The problems can come from various domains including IT, media design, marketing, architecture, etc. My project was to redesign and provide innovative solutions for website of Vähälä Oy – one of the largest logistics companies in Finland. The requirements for our team were to present the leading image of Vähälä, its cutting-edge technologies, and to improve visitors’ experiences when they are visiting the site.

Our team included Aarne, the team leader and designer, Anu, the copy-writer and communicator and me, the web developer. We decided to rebuild the whole site from ground up and tried to make a modern, intuitive and professional layout for new Vähälä’s website. There were a lot of things to do, and we distributed work efficiently to make everything run smoothly. During the project, Aarne and Anu, together with Ms. Noora, the facilitator of Demola, communicated with Vähälä’s staff to understand their requirements. Meanwhile, I built the new version of website and showed to other project’s members to get feedbacks. By using this working approach, we finally made a stunning work for Vähälä and it seemed they are very pleased with the result.

After the project, I think I had learn a lot of new things. It opened my eyes about how students and businesses can work together to produce something useful, which is, to be honest, I did not think it is possible at the beginning. Additionally, I had chances to work with Finnish people, to understand the working culture, and to have more Finnish friends. Those were very unforgeable experiences which I personally think would take me too much time to get if I have not joined Demola. One more thing, you could ask me, are experiences all I get for working in Demola’s project? Well, along with some credits that you will have by your working hours, there is a chance to sell license of your final work to the corporation. If they agree to buy, you can get an extra amount of money. This is one point that makes Demola different from other student project work.

That are all my experiences while participating in Demola’s project. I have also asked my friends who joined Demola later about their feelings, and unsurprisingly they felt the same. For that reason, I really encourage you to have a look at Demola website and start to find a project that suits you (FYI, the application period for Spring 2014 has started). Do not worry, there are always rooms for you despite your major, and do not hesitate to ask the facilitators, because they are very nice and friendly. So what are you waiting for? Come, join, and innovate.

An Cao, BIT-student