Category: Rohkeasti kirjasto

”Täälläkö se minikirjasto on” kysyi opiskelija kurkistaessaan kirjastoon. Hän oli löytänyt Raahen kampusalueen perällä olevaan auditoriorakennukseen ja siellä ensimmäisen kerroksen käytävälle puoliväliin käytävää. Hänelle olimme kertoneet oikeat koordinaatit jo ennen muuttoa. Samoin olimme kertoneet sen, että kirjasto tulee sijaitsemaan kolmen hengen työhuoneessa. Minikirjastoksi hän oli nimennyt meidät itse mielikuvissaan. Otin sen termin heti käyttööni.

Seuraava asiakas tuli reippaasti sisään, astui viisi askelta ja pysähtyi hämmentyneenä. Hän oli jo kävellyt palvelutiskin ohi ja oli jo menossa kirjahyllynkin ohi. Sitten hän kääntyi ja kysyi ”tässäkö koko kirjasto on”. ”Tässä” vastasin minä hymyillen. Samoin kävi toisellekin asiakkaalle samana päivänä.

Eilen nostelin parikymmentä Oamkin muista kirjastoista Raahen lähetettyjä asiakkaiden varaamia kirjoja varattujen kirjojen hyllylle. Siis kirjojen ja lehtien lainaaminen onnistuu myös minikirjastossa. Raahen oma kokoelma supistui varsin vaatimattomaksi, mutta kirjoja ja lehtiä saa Raaheen varaamalla Oulussa ja Oulaisissa olevaa aineistoa. Suosittelen hyötyliikuntaa, joten kirjastossakin voi käydä varaamassa kirjoja, mutta helpoimmalla pääsee, jos tekee varaukset omatoimisesti Leevissä tai ottaa minuun yhteyttä jollain muulla ulottuvilla olevista välineistä.

Minikirjastossa muutokset aikaisempaan kirjastoon näkyvät paitsi hyllyjen ja niissä olevien aineistojen vähenemisenä myös opiskelutilojen ja erilaisten laitteiden tarjonnassa. Ryhmätyö- ja tutkijanhuoneita ei enää ole käytettävissä, kuten ei hiljaista lukutilaakaan. Myös kopiointi ja tulostaminen kuuluvat menneisiin palveluihin. Tietokoneita löytyy kaksi käytävältä kirjaston edestä, mutta opiskelutehtävien tekemiseen ne eivät oikein sovellu. Tiedonhakuun nekin kyllä soveltuvat!

Kirjastopalveluista lainaamisen lisäksi edelleen tarjolla on tiedonhaun ohjausta, jota annan mielelläni jatkossakin! Sitä annan myös etänä AC:n välityksellä. Samoin e-aineistot ja kirjaston verkkopalvelut ovat Raahenkin asiakkaiden käytettävissä aivan kuten ennenkin. Myös kirjojen palauttaminen onnistuu kirjaston ollessa suljettu, kun vain elokuvateatteri on auki.

Tarkkasilmäisimmät lienevät jo huomanneen, että saimme Leevistä viime syksynä mobiiliversion. Syyslukukauden hulinoista johtuen pääsin itse testaamaan taskuLeevin nimellä kulkevan mobiilikäyttöliittymän toimintoja vasta nyt. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

Aloitin testailut Kulttuurialan kirjaston Android-tabletilla. Leevi-linkki löytyy luultavasti helpoiten kirjaston etusivulta. Vasemmanpuoleisessa navigointipalkissa on kätevästi sormellanäpättävä oranssi Leevi-banneri. Leevi tunnistaa yleisimmät mobiiliselaimet automaattisesti, ja ohjaa minut suoraan taskuLeeviin.

Ensimmäiseksi haluan testata aineiston hakua ja varaamista. Testiyksilö olkoon Jari Parantaisen Sissimarkkinointi, joka on Kulttuurialalla kurssikirjana, mutta löytyy myös muista toimipisteistä. Naputan nimekkeen eli ’Sissimarkkointi’ hakukenttään ja tökkäisen ”Hae”-nappia. Hakutuloksia on 4, joista valitsen uusimman eli 2008 painoksen. Kaikki niteet ovat lainassa, joten päätän tehdä varauksen. ”Varaus/pyyntö”-nappi löytyy kätevästi sivun yläosasta, ja sitä klikkaamalla avautuu kirjautumislomake.

Kirjautumislomakkeeseen syötetään tuttuun tapaan kirjastokortin numero, oma sukunimi ja PIN-koodi.

Vielä kerran ”Varaus/Hold”…

Kirjautumisen jälkeen taskuLeevi pyytää vielä varmistamaan varauksen ja valitsemaan, mistä toimipisteestä haluan noutaa kirjan. Valitsen Kulttuurialan kirjaston ja klikkaan ”Tee varaus/pyyntö” ja taskuLeevi kertoo varmistukseksi, että ”Pyyntö onnistui”. Melko kätevää. =)

Tablet-tietokone ei ole loppujen lopuksi kovin kaukana normiläppäristä, joten lisään vaikeusastetta, ja testaan taskuLeeviä seuraavaksi, jos nyt ei varsinaisesti antiikkisella niin ainakin karvalakkimallisella, älypuhelimellani ja sen mininäytöllä.

Tällä kertaa päätän testata lainojen uusimista. Kirjautumissivulle pääsee klikkaamalla taskuLeevin yläreunasta ”Omat tiedot / Lainojen uusinta”. Sitten taas syötetään kirjastokortin numero, sukunimi ja PIN-koodi. Painikkeet tuntuvat huomattavasti pienemmiltä, mutta osun niihin silti kiitettävästi. Kirjautuminen onnistuu ja lainani räpsähtävät näytölle. Ruksin niistä kaikki, jotka haluan uusia. Lopuksi klikkaan ”Uusi valitut” ja taskuLeevi ilmoittaa uusinnan onnistumisesta. Noniin, sekin oli melko kätevää. Tuon voi tehdä oikeasti melkein missä ja milloin vaan. Bussissa, kotona, kävelyllä, kaupungilla, rinteessä, after skissä jne. 😉

Lopuksi haluan testata vielä, että mitä iPad sanoo taskuLeevistä.

Hakeudun taskuLeeviin jälleen kirjaston etusivun Leevi-bannerin kautta. Mutta mitä ihmettä? TaskuLeevin sijaan avautuukin Leevin normaali näkymä. Olen jo hätyyttelemässä kirjaston atk-tukea, että nyt on Leevin mobiiliohjauksessa jotain vikaa, kunnes hoksaan, että iPadissa ei olekaan erillistä mobiiliselainta, vaan se käyttää Applen tavallista pöytäkoneselainta Safaria. Dah! Nähtävästi iPadin ominaisuudet ovat niin lähellä läppäriä, että se ei tarvitse erillistä mobiilioptimoitua käyttöliittymää.

Selainten varsin avuliaasta itseohjautuvuudesta huolimatta halusimme kuitenkin tarjota asiakkaillemme mahdollisuuden valita kumpaa Leevin versiota mieluummin käyttää; Molemmista käyttöliittymistä pääsee siirtymään toiseen versioon ja takaisin halutessaan.

Ja niin on lainojen uusiminen taas pikkuisen helpompaa. Jos jotakuta nyt huolestuttaa, että kirjaston talous kriisiytyy menetettyjen myöhästymismaksujen vuoksi, niin olkaa huoleti: kirjaston toimeentuloa ei ole ennenkään laskettu myöhästymismaksujen varaan. 😉

Walking in the air

Eräs mieleenpainuvimmista joulumuistoistani on kaukaa 1970-luvulta. Olin tuolloin Teuvo Pakkalan ala-asteella musiikkiluokalla ja meidän jouluperinteisiin kuului laulukeikka aattoaamuna klo 7.00 Sokos-tavaratalon henkilökunnalle. Aika ankeaa oli hartaasti odotetulla joululomalla vielä pistää herätyskello soimaan aamukuudelta jotta ehti keikalle. Onneksi aamuheräämisellä oli hyvä motivaattori, suklaarasia, jonka jokainen laulaja kotiin lähtiessään sai.

Tänä kyseisenä aattoaamuna eräs kuorolaisistamme oli lähtenyt keikalle ilmeisesti huonon aamupalan turvin, vai liekö muuten heikottanut, sillä kesken esityksen (olisikohan vuorossa ollut Heinillä härkien kaukalon) hän pyörtyi. Seisoimme silloisen pääsisäänkäynnin portailla, joilta nuori laulajatar kupsahti suoraa kosmetiikkaosastolle. Sokoksen myyjättäret olivat välittömästi ajan tasalla, nostivat pyörtyneen jalat kohti taivasta ja joku juoksi tavaratalon toiseen kerrokseen kahvioon hakemaan kinkkuviipaletta, joka sitten työnnettiin pyörtyneen huulien väliin, suolaa piti kuulemma saada.

Rutinoituneina laulajina veimme kuitenkin keikan loppuun, tosin ahkerasti kaupan kelloa tuijottaen. Meillä kaikilla luultavimmin mielessä pyöri jo kohta televisiossa alkamassa olleet aattoaamun piirretyt, joita katsomaan minäkin juoksin suklaarasia kainalossa. Se oli tietysti myös leuhkimisen aihe pikkuveljelle, jolla ei omaa suklaarasiaa ollut, kuten ei monella muullakaan pimeällä 1970-luvulla.

Enää ei tarvitse aattoaamuisin juosta keikalle, mutta Joulupukin Kuumalinja kuuluu perinteisiin lasten kanssa. Tänä jouluna on mukana jo ensimmäinen lapsenlapsikin. Monessa perheessä joulun perinteisiin kuuluu tuon ohjelman ehkä kuuluisin piirretty, englantilainen Lumiukko, jota on esitetty yhtäjaksoisesti jo joulusta 1992 saakka. Kaikki varmaankin tuntevat musiikin, joko heleänä poikasopraanon esityksenä suoraa piirretystä tai Tarja Turusen versiona. Säveltäjä Howard Blake ei urallaan liene saanut yhtä suurta menestystä kuin tuon sävellyksensä myötä, vaikka on säveltänyt musiikkia myös moneen tunnettuun elokuvaan.

Ja tästäpä joulu voikin sitten alkaa, mukavan korvamadon kanssa. =)

Lähdeviite: Lumiukko / director Dianne Jackson, based on the book of Raymond Briggs. Helsinki : Buena Vista Home Entertainment, [2004] Varaa tämä aineisto Leevissä!

Tämä olikin kirjaston joulukalenterin viimeinen luukku, jonka myötä toivotamme kaikille asiakkaillemme oikein rauhallista joulua!

Tietokirjoista kiinnostuneita – erityisesti historian ja eläintieteen ystäviä – hemmotellaan tänä syksynä ilmestyneellä Anto Leikolan kirjoittamalla kirjalla Norsusta nautilukseen: löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan. Kirjassa kerrotaan eläinkuvituksen historiasta 1550-luvulta 1850-luvulle saakka.

Kun kameraa ei vielä oltu keksitty, kulki löytöretkillä ja tutkimusmatkoilla usein mukana taitelijoita, jotka kuvasivat kohdemaan elämiä ja kasveja piirtäen ja maalaten. Joistain taiteilijoista tuli myös itsestäänkin tutkimusmatkailijoita ja luonnontieteilijöitä, kun he halusivat päästä tutkimaan ja kuvaamaan kaukomaiden luontoa paikan päälle. Norsusta nautilukseen esittelee näiden matkojen tuloksena syntyneitä kirjoja ja kuvia.

Kirja jakaantuu kuuteen lukuun, joissa käsitellään nisäkkäät, linnut, perhoset, hyönteiset, kalat sekä viimeisenä –muttei vähäisimpänä- merten hirviöt. Jokaisen luvun lopussa on muutaman sivun mittainen tietoisku, jossa esitellään joku kuuluisa tutkimusmatkailija tai luonnontieteilijä, kuten Charles Darwin ja James Cook.

Kirja on mukavan yleistajuisesti kirjoitettu, eli vaikka lukija ei entuudestaan olisikaan esim. löytöretkiin tai luonnontieteen historiaan perehtynyt, kirjaa pystyy hyvin lukemaan. Kirja ei myöskään ole ahdettu liian täyteen tekstiä, vaan yleisilme on ilmava. Pääosassa ovat upeat kuvat eläimistä ja kasveista eri puolilta maailmaa. Kirja on siis paitsi mielenkiintoinen lukea, myös kaunis katsella.

Norsusta nautilukseen oli syksyllä ehdolla Tieto-Finlandia –palkinnon saajaksi. Palkinnon sai tänä vuonna Elina Lappalaisen kirja Syötäväksi kasvatetut: miten ruokasi eli elämänsä, joka muuten myös löytyy Oamkin kirjaston kokoelmasta.

Lähde: Norsusta nautilukseen : löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan / Anto Leikola. Helsinki : John Nurmisen säätiö, 2012. ISBN:978-952-9745-34-0 (sid.) Varaa tämä kirja Leevissä!

Kahvakuulakoulu

Onko oma hyvinvointi sinulle tärkeää? Kaipaatko piristystä arkeen? Haluatko liikkua, mutta et tykkää käydä kuntosalilla? Vai onko uudenvuodenlupauksesi kenties uusi liikuntaharrastus?

Ratkaisu on kahvakuula! Oululaisen Tuomo ”koko kansan Kahvakuulamies” Kilpeläisen kirja Kahvakuulakoulu neuvoo, kuinka harjoitellaan kahvakuulalla. Kirja sopii ohjekirjaksi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kahvakuulailusta, sekä aloittelijoille että jo kokeneillekin kuulailijoille. Kirjassa esitellään laaja kirjo kahvakuulaliikkeitä hienojen tekniikkakuvien avulla. Oikeaan suoritustekniikkaan pureudutaan tarkasti ja visuaalisesti.

Kahvakuula on siis metallinen kuula, jossa on kahva. Liikuntavälineenä kuula on kuin mikä tahansa paino, mutta muotonsa ansiosta sillä voi tehdä lukuisia erilaisia liikkeitä. Kuulien paino vaihtelee neljästä kilosta jopa sataan kiloon. Aloituspainoksi Kilpeläinen suosittelee naisille kuusikiloista, miehille 12-kiloista kuulaa. Treenit tehdään yleensä vaihdellen kahta eripainoista kuulaa, joten kannattaa hankkia kaksi kuulaa. Kaupoissa myydään nykyään jopa muovisia ja erimuotoisia kuulia. Jos aiot ostaa oman kuulan, satsaa perusmalliin: metalliseen, pyöreäkahvaiseen ja pyöreään kahvakuulaan. Se on paras!

Kahvakuulailun vahvuus on sen riittävän yksinkertaiset ja suhteellisen helpot liikkeet. Se sopii eritasoisille liikkujille ja on erittäin monipuolista liikuntaa. Kahvakuula kehittää lihaskuntoa, kehonhallintaa, tasapainoa, kestävyyttä ja liikkuvuutta. Yksi parhaista puolista on se, että kahvakuulailla voi helposti eri paikoissa, sekä sisällä että ulkona, ja jopa vartissa saa tehtyä hyvinkin tehokkaan treenin. Kahvakuula sopii siksi erinomaisesti työpaikalle taukoliikuntavälineeksi, ja on helppo ottaa matkallekin mukaan. Kahvakuulailu on myös erittäin haastava laji, jossa ratkaisevaa on koko kehon hallinta. Kaikki lihakset pääsevät ja joutuvat töihin! Minulle itselleni hyvänolontunne kahvakuulailun jälkeen on sanoin kuvaamaton. Muista kuitenkin venytellä suorituksen jälkeen. Seuraavana päivänä voit huomata käyttäneesi lihaksia, joiden olemassaolosta et aiemmin tiennyt mitään.

Jos innostus jostain syystä lopahtaa, ja olet kerinnyt hankkimaan kuulan kotiin, voit käyttää sitä vaikka ovistopparina tai paperipainona. Varoitan kuitenkin, että kuulailuun jää todella helposti koukkuun. Oulussa voit onneksi harrastaa kahvakuulailua monessa eri kuntokeskuksessa, jos sittenkin tykkäät liikkua ryhmässä.

Kaikki kuulailemaan! Varo vain, ettet saa kuulaa kalloon!

Kilpeläiseltä on aiemmin ilmestynyt kirja Kahvakuulalla kuntoon.

Lähdeviite: Kahvakuulakoulu / Tuomo Kilpeläinen. [Lahti] : Fitra Oy, 2012. ISBN:978-952-6618-02-9 (nid.) Varaa tämä kirja Leevissä!

Tieto voi olla kaunista!

Tietoa ja tilastoja voi esittää myös kauniisti ja värikkäästi, ainakin mikäli uskomme David McCandless´iä.

Katso myös www-sivut: http://www.informationisbeautiful.net/

Tieto on kaunista -kirja löytyy Oamkin Liiketalouden kirjaston kokoelmasta.

Lähdeviite:
Tieto on kaunista / David McCandless ; [suomentaneet Juho Gröndahl … et al.]. Helsinki : Nemo, 2009. ISBN: 978-952-240-051-2. Varaa tämä kirja Leevissä!

Joululauluthan on ihan kivoja. Jos niitä ei aloiteta soittamaan lokakuun puolivälissä. Eikä niitä esitä joku entinen tangokuningatar.

Tähän aikaan vuodesta ihminen on jo mitä todennäköisimmin valtavassa joululauluähkyssä. Ja pitäisi vielä jaksaa, jaksaa, jaksaa…. Lasten päiväkotien ja koulujen joulujuhlat on viettämättä, ehkä sille pukillekin joutuu aattona vielä laulamaan. Millä rauhoittaa jo hieman ärtynyttä joulumusiikkikorvaa ?

Lääkkeeksi tarjoan kirjaston kokoelmiin juuri saapunutta helmeä, Francesco Zappan levyä, joka vaatimattomasti kantaa vain säveltäjän nimeä. Näppärimmät ajattelevat jo, että ei se Frank Zappan musiikki kyllä mitään rauhoita, mutta tässäpä onkin kompa. Francesco Zappa ei nimittäin olekaan Frank Zappan käyttämä pseudonyymi, vaan ihka oikea säveltäjä. Hän on Milanossa 1700-luvun lopussa elänyt sellistivirtuoosi ja säveltäjä, jonka tuotantoa levytti 1984 kukapas muu kuin jo mainittu Frank Zappa. Tällä äänitteellä Zappa esittää valitettavan huonosti tunnetun italialaisen säveltäjän kamarimusiikkituotantoa Synclavierille sovitettuna. Levyn kannessa hienosti mainitaan tämän olevan Zappan ensimmäinen digitaalinen levytys yli kahteensataan vuoteen, mitä se taatusti onkin, Francesco Zappahan kuoli jo vuonna 1788!

Levy on hillittömän hienoa taustamusiikkia mille tahansa puuhastelulle, ajattelin itse kokeilla tätä siivoamisen kaveriksi. Tähän asti olen siivotessa käyttänyt isänmaallisena ihmisenä Sibeliuksen Karelia-sarjaa, mutta eihän se mitään ota jos ei annakaan. Kyllä tämä mennen tullen hakkaa minkä tahansa joululevyn!

Niin, ja nimiensä yhtäläisyydestä huolimatta Zappat eivät ole sukua toisilleen =)

Lähdeviite: Francesco Zappa / performed by the Barking Pumpkin Digital Gratification Consort (Frank Zappa, conductor). North Hollywood: The Zappa Family Trust, 1995. Varaa aineisto Leevissä!

”Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita” (ensimmäinen painos vuodelta 1995, toim. Jukka Heiska­nen ja Riku Perälä) sisältää nimensä mukaisesti ankkapiirtäjä Don Rosan tunnetuimpia seikkailuja. Nimikkoseikkailussa maailman rikkain ankka Roope saa seurakseen kolme ankanpoikaa, Hupun, Tupun ja Lupun, sekä sudenpentujen vihi­koiran Kenraali Nuuhin. Seurue lähtee etsi­mään vuosisatoja sitten kadonnutta tiedon aarreaittaa, Aleksandrian kirjastoa. Matkalla heitä opastaa Sudenpentujen käsikirja, tuo mystinen opus, josta löytyy vastaus kaikkeen. Mutta mihin etsintä lopulta päättyykään, sitä edes Sudenpennut eivät voi aavistaa… Tarina sisältää yhteensä 28 sivua, johon mahtuu mukaan rutkasti huumoria, mielen­kiintoisia juonenkäänteitä ja siinä sivussa myös historiallisia tosiasioita. Kuvien yksityiskohdat, joista Don Rosa erityisesti tunnetaan, houkuttelevat tutkimaan kuvia tarkkaan. Tekstiä ei ole tarkoitettu vain lapsille, vaan sen parissa viihtyy hyvin aikui­nenkin lukija, kiitos taitavien suomentajien, jotka hallitsevat luovan ja persoonal­lisen kielenkäytön!

Nimikkotarinan lisäksi kirja sisältää kahdeksan muuta ankkalegendan tunnettua seikkailua, kuten ”Takaisin Xanaduun”, ”Windigojen mailla” ja itselleni hyvin lapsuudesta mieleen painuneen ”Mestaripuutarhurin”. Mielenkiintoiseksi lukupaketiksi tämän tekee se, että kirja alkaa suomalaisille lukijoille suunnatulla tervehdyksellä ja sisältää tekijän itsensä kommentit jokaisesta tarinasta sekä muutamia luonnoksia.

Kannattaa katsastaa läpi myös muu Oamkin kirjastojen sarjakuvatarjonta, josta löytyy näytteitä laidasta laitaan. Kiinnostaisiko esimerkiksi Fingerpori, Baby Blues, Jasso tai Viivi ja Wagner? Tunnetko jo Kati Kovácsin Josef Vimmatun tarinan, Anni Nykäsen Mummon tai Milla Paloniemen Kiroilevan siilin? Vai haluatko oppia piirtämään mangaa tai tutustua sarjakuvan teoriaan? Käy kurkistamassa, mitä kaikkea valikoimasta löytyy!

Mukavia lukuhetkiä sarjakuvien parissa!

Lähdeviite: Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita / [toimittaneet Jukka Heiskanen ja Riku Perälä]. Helsinki Media, 2001. ISBN: 978-951-32-1242-1 (sid.) Varaa kirja Leevissä!

Miltä kuulostaisivat mansikkatiramisu, broileri-chilipiirakka, glögikakku tai Banoffee-torttu? Ovatko ohjeet hallussa? Erilaisia leivonta- ja keittokirjoja löytyy Oamkin kirjastoista ihan mukava määrä. Laita Leevissä hakuun vaikkapa ”ruokaohjeet”, ”leipominen” tai ”leivonnaiset”. Jos luettava tällä saralla kuitenkin uhkaa loppua tai kaipaat jotain lisää, kannattaa hyödyntää yhteislainausmahdollisuutta, jolloin käytössä ovat lisäksi Oulun yliopiston, Kajaanin ammattikorkeakoulukirjaston sekä Varastokirjaston materiaalit maksutta. Näistä varsinkin Varastokirjastosta löytyy myös leivontaan liittyen kaikkea kivaa lukemista.

Minä ihastuin Ulla Svenskin teoksiin, jotka sain kätevästi lainaan Varastokirjaston kokoelmista. Unelmakakut-kirjasta löytyy aivan ihania ohjeita upeisiin kakkuihin, jotka ovat myös kotileipurin toteutettavissa. Juhlaleivonnaiset-kirjassa on puolestaan erilaisia herkkuja vuoden juhliin aina ystävänpäivästä jouluun. Suloiset suolaiset sen sijaan keskittyy nimensä mukaisesti voileipäkakkuihin, suolaisiin piirakoihin ja pikkusuolaisiin. Lempileivonnaiset-kirjasta taas löytyy vanhoja tuttuja reseptejä, kuten Hanna-tädin kakut ja lusikkaleivät, mutta myös uusia tuttavuuksia, kuten toffeesuklaapalat. ”Maistiaisena” tässä kirjasta testattu ja oikein herkulliseksi havaittu pikkuleipäohje. Ehdotonta plussaa on, että ohjeen toteutus on hyvin helppo. Keksit sopivat loistavasti glögin kanssa nautittaviksi tai itse tehtynä lahjana ystävälle!

Cookies (14 isohkoa keksiä)

100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
½ tl leivinjauhetta
1 tl kaakaojauhetta
3 dl vehnäjauhoja
100 g rouhittua suklaata
Sekoita kaikki ainekset kerralla tasaiseksi massaksi. Pyöritä taikina tangoksi ja leikkaa se 14 yhtä suureen osaan. Pyöritä palat palloiksi ja litistä, paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Herkullista joulun odotusta!

Lähdeviite:
Unelmakakut / Ulla Svensk. Helsinki : Otava, 2008. ISBN:978-951-1-22234-7 (sid.)

Yhteislainaa tämä kirja Leevissä! Laita ruksi Varastokirjaston kohdalle, ja klikkaa valitse. Kirjoita hakukenttään ”unelmakakut”, ja hae.

Koko kirjoitus »

Buddha pelaa golfia : alle sata annosta asennetta aikuisille

Lukemalla tämän kirjan saatat muuttaa ajatteluasi  – sekä golfista että elämästä.

Tätä kirjaa ei ole tarkoitettu pelkästään golfareille, vaan kaikille niille, jotka haluavat muuttaa suhtautumista asioihin positiivisemmaksi. Kirjassa ei kerrota miten täydellinen golflyönti lyödään, kerrata golfin etikettiä, saatikka opeteta golfin pikkutarkkoja ja moninaisia sääntöjä. Se kertoo siitä, että kuinka jokainen meistä voi tulla paremmaksi pelaajaksi, ihmiseksi tai työkaveriksi sietämällä epätäydellisyyttä ja virheiden tekemistä.

”Täydellistä ei ole olemassa. Ei täydellistä ihmistä, ei täydellistä elämää, ei täydellistä onnea tai täydellistä golfkierrosta. Golf opettaa, ettei virheitä kannata pelätä, eikä niitä voi välttää. Tärkeintä on, miten suhtaudut virheisiisi”.

Seppo Palmisen kirjoittama Buddha pelaa golfia on yksi suosituimmista golfkirjoista, mitä suomessa on julkaistu. Kirja on käännetty myös naapurimaassa Ruotsissa, missä golf-menestys ja mahdollisesti myös työilmapiiri, työasenteesta puhumattakaan on myönteisempää kuin kotimaassamme.

Suosittelen kirjaa kaikille golfareille, työntekijöille, ja elämästä nautiskelijoille, joilla on pallo hukassa (säännön 27-1 mukaisesti tai ihan muuten vain) ja haluavat muuttaa asennettaan kohti positiivisen tekemisen meininkiä.

Lähdeviite:
Seppo Palminen; Buddha pelaa golfia : alle sata annosta asennetta aikuisille. 4. p.
Helsinki : Palminen.com, 2010. ISBN 978-952-67314-1-4 (nid.)
Yhteislainaa tämä kirja Leevissä! Laita ruksi Varastokirjaston kohdalle, ja klikkaa valitse. Kirjoita hakukenttään ”buddha pelaa golfia”, ja hae.