Monthly Archive: maaliskuu 2015

Perjantaina 20.3.2015 tapahtui jotain sellaista, mitä tapahtuu kerran sadassa vuodessa. Oli siis lupa innostua. Edellisen päivän kahvipöytäkeskustelussa todettiin, että meiltä puuttuu auringonpimennyksen seuraamiseen tarvittavat välineet.   

Onneksi joukossamme on moniosaajia, joilta löytyy vehkeet moneen lähtöön. Esim. yrittäjyystohtorimme muuntautuu ketterästi hitsaajaksi.     

Innokkaimmat kerääntyivät lipputangon juurelle tarkasti pimennyksen alkamisajankohtaan. Kenties hitsausmaski Liiketalouden yksikön pihalla on sen verran harvinainen näky, että viidakkorumpu alkoi päristä ja porukkaa kerääntyä paikalle. Pienen empimisen jälkeen opiskelijatkin uskalsivat lähestyä ja pääsivät tiirailemaan taivaalle.    

Valitettavasti ilmiöön liittyvät liiketoimintamahdollisuudet huomattiin liian myöhään. Alustavien laskelmien mukaan hitsausmaskin omistaja menetti noin 1985 euron potentiaaliset vuokratulot. Positiivisesti ajateltuna liiketoimintasuunnitelma on nyt valmiina, kun aurinko näillä leveysasteilla pimenee seuraavan kerran. Alla oleva kuva välinevuokran maksutilanteesta on siis lavastettu.    

Kuten nykyaikaan kuuluu, osa seurasi tapahtumaa tiukasti suljettujen verhojen takana suorana lähetyksenä internetin välityksellä.    

Koska opetushenkilökunta ei voi vastustaa opetusmateriaalin tuottamista missään olosuhteissa, saimme nytkin mustaa valkoisella.   

Osa porukasta ei tiennyt mitä tapahtuu. Osalla oli niin kiire, että ei ollut aikaa minuutin pysähdykselle. Mutta ne, jotka uteliaina saapuivat paikalle, malttoivat pysähtyä hetkeksi ja nauttivat auringosta, saivat yhden mukavan asian muistojensa vakkaan. 

Summa summarum aina ei tarvita suuria virkistysmäärärahoja. Riittää, että tarttuu hetkeen, menee mukaan porukkaan ja ottaa ilon irti.  

Olipa harvinaisen mukava keskipäivä töissä. 🙂 

Sanna Rönkkö, lehtori & Sinikka Viinikka, lehtori

Nyt on Oamkissa ollut paljon melua kansainvälisyydestä ja kansainvälistymisestä. Tuntuu, että minusta on tehty valtavan arvokkaan ja hyvän asian takia ”pahis”: minä kun rummutan reissaamisesta, kehotan kansainvälistymään, meuhkaan maailmalle menosta, yllytän ylittämään itsensä ja rohkaistumaan rajojen ulkopuolelle. ”Pahiksen” minusta tekee ilmeisesti se, että nostan niin hillittömän haloon asiasta, jolla on vain marginaalisen pieni osa Oamkin rahoituksesta. Silti sen teen ja nostan superison haloon! Se ei ole ainoastaan minun työtäni, vaan intohimoni. Asia josta välitän ja jonka arvon tunnen itse – nimimerkillä kokemusta on. Kylmä fakta on se, että kansainvälinen liikkuvuus tuo todellakin vain pikkuruisen osan rahoitukseen, mutta paljon suurempi arvo sillä on opiskelijan henkiseen ja ammatilliseen kasvuun, itsensä kehittämiseen ja niiden valmiuksin hankkimiseen, joita tulevaisuuden kansainvälisille ja globaaleille työmarkkinoille astumiseen tarvitaan. Nämä ovat rahassa mittaamattomia asioita, joita ulkomaan vaihdosta tai työharjoittelusta opiskelijalle jää käteen.  

Kuten sanottua, kokemusta on. Olin itse opiskeluaikanani lukuvuoden vaihdossa Englannissa. Jees, markka-aikana eli tosi tosi kauan sitten. Se, mitä itse tältä vuodelta sain, näkyy vahvasti elämässäni edelleenkin. Sain työpaikan tutkintotodistuksellani, josta kolmannes on suoritettu yliopistossa vaihtokohteessani ja loput täällä meillä. Kehittyneellä englanninkielen taidollani oli taatusti myös osuutta asiaan. Innostuin eri kulttuureista ja rakastuin kulttuurintutkimukseen ja sain siitä itselleni elämän mittaisen opiskeluinnostuksen. Hakeuduin jatko-opintoihin. Olen päässyt hyödyntämään vaihtojaksoani, sillä voin ammentaa esimerkkejä loppumattomasta hyvien ja niiden vähän huonompienkin kokemusten varastostani ja kertomaan niistä muille muun muassa opetustarkoituksessa, varoittavana esimerkkinä tai hyvinä vinkkeinä.

On suorastaan murheellista, että kansainvälistyminen voidaan nähdä ikävänä pakkopullana tai sen hyötyjä mitataan vain euron kuvat silmissä. Me emme pakota opiskelijaa lähtemään yhtään mihinkään – on täysin hyväksyttävää, että kaikki opiskelijat eivät halua lähteä ulkomaille opintojensa aikana syystä tai toisesta. Loppupeleissä on siis ihan opiskelijan oma valinta, hakeutuuko hän ulkomaan jaksolle opintojensa aikana vai ei. Mutta jos me emme rummutta ja metelöi niistä loistavista MAHDOLLISUUKSISTA joita Oamkissa kansainvälistymiseen tarjotaan, eivät opiskelijat voi niistä tietäkään tai vaihdon hyötyjä ymmärtääkään. Sen vuoksi meidän kannattaa käyttää resursseja tähän tärkeään tehtävään ja kaikin tavoin levittää positiivista ja kannustavaa asennetta kansainvälistymistä ja kansainvälistä liikkuvuutta kohtaan.

Piritta Nätynki, suunnittelija, Kansainväliset Palvelut

PS.  Näkisittepä itse, miltä useimmin näyttää vaihdosta palanneen opiskelijan nassu, kun hän palaa takaisin ulkomaan jaksonsa jälkeen. Kyllä – naama on näkkärillä, hymy kuin Hangon keksillä ja silmät loistavat kilpaa kevätauringon kanssa. Silloin huokaisen syvään ja olen onnellinen opiskelijan puolesta: hän on tehnyt juuri oikean ratkaisun. Tästä syystä jaksan jatkaa meuhkaamista aivan mahtavan asian puolesta.

Oululaiset opiskelijajärjestöt Oulu Student Entrepeneurship Society (OuluSES) ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestivät yliopistolla keskustelutilaisuuden pohjoisen Suomen tulevaisuudesta 26.2.2015. Nimekkäitä panelisteja olivat Riku Asikainen, Tero Ojanperä, Heidi Jaara, Janne Haverinen, Kristiina Pääkkönen ja Jorma Terentjeff.  

Tilaisuudessa pohdittiin sitä onko Oulun tulevaisuus autiona ammottava Teknologiakylä ja eläkeläisten kansoittamat kadut vai voimmeko kääntää suuntaa yrittäjyyttä tukemalla.

Oulun erityispiirteinä keskustelussa nähtiin vahva teknologiaosaaminen ja yhteisöllisyys, Oululaisten erikoinen mielenlaatu ja huumorintaju, sekä myös pohjoisen elämän leppoisuus jolloin on tilaa ja aikaa ajatella.

Johtopäätökseni keskustelusta oli että pelkkä yrittäjyyspöhinä ei riitä pohjoisten alueiden tulevaisuuden turvaamiseksi. Tarvitaan myös konkreettisia tekoja. Tarvitaan toimenpiteitä valtionhallinnolta byrokratian ja verotuksen keventämiseksi. Riku Asikainen asetti paikalliset byrokratiaongelmamme hienosti globaaliin perspektiiviin pohtimalla kuinka Suomalainen hallinto kuitenkin toimii ja yrityksen perustaminen on verrattain helppoa, eikä esimerkiksi yksityisomaisuutta varasteta valtionhallinnon toimesta.  Ratkaisuna työlainsäädännön raskauteen hän esitti kevennyksenä yksinkertaisesti lakien sivumäärän rajoittamista. Jorma Terentjeff kertoi kokemuksiaan hankerahoitusten ja -maksatusten hitauden aiheuttamista ongelmista. Heidi Jaara taas kertoi rahoituksen hankkimisen haasteista siinä kuinka pankit voivat kohdella naisia eri tavoin kuin miehiä. Kristiina Pääkkönen hoksautti että naisena voi myös olla helpompi erottautua massasta rahoituksia haettaessa.  Aloittavien yritysten rahoitusmahdollisuudet ovatkin muuttuneet nopeasti joukkorahoitusten myötä, joita Kristiinan johtama FundedByMe myös tarjoaa.

Keskustelussa korostui se kuinka tarvitaan paljon osaamispohjaa jolle innovaatiot voivat syntyä ja jonka avulla ne saadaan kaupallistettua. Janne Haverinen korosti että hänen perustamansa IndoorAtlasin tuote rakentui myös perustutkimukselle eikä innovaatio olisi voinut edes syntyä vain yrityksen sisäisestä osaamisesta. Heidi Jaara korosti innovatiivisuuden tärkeyttä myös kansainvälisten suhteiden ja myynnin hoitamisessa. Tarvitaan siis myös rohkeutta ja osaamista kansainvälistymiseen kuten Heidin luotsaaman Balmuirin esimerkki osoittaa.

Ennen muuta tarvitaan kuitenkin myös rohkeita yksilöitä ja rohkeita valintoja. Riku Asikainen luonnehti ideoiden maailmaa sanomalla: ”Suurin osa teidän ideoista on täyttä sontaa!”. Hän painotti että arvo ideoille syntyy vasta konkreettisen tekemisen kautta. Ja tämän tilaisuuden perusteella, opiskelijoiden tekemistä järjestelyistä päätellen nuorilla on hyvä meninki ja käytännön tekemistäkin osataan. Luulisin siis että meillä on Oulussa hyvinkin vielä toivoa!

Sanna Oja, Tuntiopettaja