Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus 2014)

Kultarinta on Anni Kytömäen esikoisromaani ja se palkittiin keväällä 2015 Tulenkantaja-palkinnolla. Kirja on lähes 650-sivuinen järkäle, jonka lukeminen vaatii aikaa, mutta antaa paljon rikkaan kielensä ja mielenkiintoisen tarinansa ansiosta. Se on historiallisviritteinen romaani, joka kertoo yhden perheen tarinan sisältäen hienoja luonto- ja ihmiskuvauksia. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun Suomen vaikeisiin aikoihin ja metsällä on tarinassa tärkeä rooli. Romaani on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa esittelee Erik Stenforsin näkökulmaa ja toinen hänen tyttärensä Mallan näkökulmaa. Välillä näkökulma myös vaihtuu osien sisällä ja tämä avaa asioita mukavasti laajemmalle.

Erik on metsänomistajan poika, joka elää lapsuutensa lähellä luontoa. Äidin varhainen kuolema jättää jälkensä häneen eikä suhde isään ole kovin läheinen. Opinnot vievät Erikin kaupunkiin, mutta metsä ei jätä häntä rauhaan, vaan hän palaa sen luo ja siitä tulee osa häntä. Eräällä linturetkellä hän kohtaa lapsuudentuttavansa, torpantyttö Lidian, ja rakastuu tähän. Vallitsevat olosuhteet asettavat kuitenkin haasteita näiden kahden suhteeseen, eikä elämä kohtele heitä muutenkaan silkkihansikkain. Kun Erikin ja Lidian tytär Malla kasvaa, Erik opettaa myös hänet kulkemaan metsissä. Mallan kohtalo on kova ja metsästä tulee hänelle ehkä vieläkin läheisempi kuin hänen isälleen. Metsästä löytyy myös Joel…

Kultarinta kertoo rohkeista ihmisistä, jotka kulkevat omia polkujaan. Se kertoo rakkaudesta luontoon ja rakkaudesta ihmisten välillä. Se pohtii ihmissuhteita ja erilaisuutta sekä kansalaissodan ja 1930-luvun poliittisten jännitteiden aiheuttamia ristiriitoja ja kahtiajakoa. Kirja on vangitseva ja jää ajatuksiin pitkäksi aikaa vielä lukemisen jälkeenkin. Voin suositella tätä kirjaa kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville. 

Riina Dahlman KIR4KA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.