Daily Archive: syyskuu 16, 2015

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme (Teos 2013)

Tartuin kesällä Riikka Pelon romaaniin Jokapäiväinen elämämme. Tuo vuoden 2013 Finlandia-voittaja kertoo venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan (1892–1941) ja hänen tyttärensä Ariadna Efronin (1912–1975) elämänvaiheista kahdella aikatasolla: 1920-luvun Prahan lähiseudun pikkukylissä ja vuosien 1939-41 Neuvostoliitossa. Muistoissaan päähenkilöt palaavat myös noiden kahden aikajakson välissä Pariisissa viettämiinsä vuosiin ja tapahtumiin, joilla on kohtalokkaat seuraukset.

Pelon kirja on sukua Sofi Oksasen Puhdistus-romaanille tai laajemmin koko Viro-sarjalle. Näiden romaanien päähenkilöinä ovat pienet ihmiset, joiden elämän suuret voimat ottavat ohjattavakseen: tässä tapauksessa Neuvostoliitto ja sen jokaiseen kolkkaan ja ulkopuolellekin ulottuva Stalinin terrori. Matkan varrella äiti ja tytär yrittävät löytää uudelleen jonkinlaisen yhteisen kielen ja toisensa. Yrityksiä ei auta se, että vanhalla Venäjällä kerran niin ylistetty runoilija Tsvetajeva kaipaa menetettyä mainettaan, mennyttä maailmaa ja vanhaa Moskovaa. Marina Tsvetajeva onkin katkera, kyyninen mutta myös tarkkanäköinen nainen, tytär Ariadna taas uuden järjestelmän sinisilmäinen ja uskollinen soturi.

Riikka Pelo kuvaa upeasti tunnelmia miljöönkuvauksen kautta. Erityisen hienovaraisesti hän kuvaa vaaran merkkejä, sitä, miten tummat pilvet ja pelko hiipivät päähenkilöiden elämään hiljalleen, silmukkaa pienin nykäyksin kiristäen. Mielestäni kirjan hienoimpia kohtia on kuvaus Ariadnan onnesta rakastettunsa Muljan rinnalla, perheensä luona Bolševon datsalla juhlistamassa veljensä Murin koulunalkua, vain hetkeä ennen kuin kaikki muuttuu.

”Mulja, tule minun kanssani tanssimaan , minä sanoin ja vedin hänet mukaan, etkö näe miten säteilen ja nauran, onnea, uutta elämää, uutta aikaa, uutta ihmistä, ja juuri silloin kaikki oli olemassa täytenä ja painavana, mennyt, tuleva ja tämä hetki kaikki samassa kuvassa, koko minun elämäni tässä kuvassa, sanoissa, juhlahumussa.” (Pelo 2013, 419.)

Riikka Pelon romaani on koskettava ihmis- ja ajankuvaus, joka vei minut mukanaan. Mutta ei kirjan ensilehdiltä. Hetkittäin romaani vaati pinnistelyä, että pysyin kahden (ja välillä useammankin) aikatason tapahtumien mukana. Kirjaa lukiessani pohdin myös sitä, kuinka lähelle elämäkertaa kaunokirjallinen teos voi tulla, sillä Pelon romaanissa päähenkilöinä ovat todelliset, historialliset henkilöt todellisine elämänvaiheineen. Sen verran romaanin henkilöt jäivätkin mieltä kaihertamaan, että kirjan luettuani piti googlata heidän kohtaloistaan lisää, ja jossain vaiheessa lukuvuorossa ovat ne varsinaiset elämäkerrat.

Marja Leskinen, KIR4KA

Diplomatiaa ja työharjoittelua maailman laidalla

 

 

Annyeong Haseyo! (suomeksi: Tervehdys!)

Olen OAMK:in englanniksi järjestetyn International Business – linjan kolmannen vuoden opiskelija ja koulutusohjelmastani suoritin 2 vuotta Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Alun perin lähdin Soulissa sijaitsevaan partnerikouluumme, Kyung Hee Universityyn vaihto-oppilaana koko lukuvuoden mittaiseen vaihto-ohjelmaan. Yksi vuosi ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan päätin jäädä tekemään vielä kieliopintoja 10-viikkoisen koreankielen intensiivisen kielikurssin muodossa.

Kielikurssia suorittaessa sekä korealaiseen kulttuuriin ihastuneena, minusta tuntui ettei ole vielä aika mennä kotiin, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja etsiä todenteolla työharjoittelupaikkaa Soulista. Tehtävä ei todellakaan osoittautunut helpoksi ja monien vastaamattomien sähköpostien jälkeen kuulin läheiseltä ystävältäni että myös Suomen suurlähetystö Soulissa rekrytoi opiskelijoita pari kertaa vuodessa harjoitteluihin. Selvitin asiaa lisää ja sain selville että heillä sattui juurikin sillä hetkellä olemaan haku päällä uutta toimistoharjoittelijaa varten! Hakemukseni lähetettyä sain kuin sainkin kutsun työhaastatteluun suurlähetystölle ja tunnin mittaisen kuulustelun jälkeen tuntui että taitaa olla pitkä kotimatka edessä. Pari kuukautta eteenpäin, ennen joulua sain viimeinkin kauan odottamani uutisen: Tervetuloa työharjoitteluun suurlähetystölle!  

Diplomatiaa ja työharjoittelua maailman laidalla

Diplomatiaa ja työharjoittelua maailman laidalla

Työharjoitteluni alkoi viikon mittaisella koulutuksella Helsingissä ulkoministeriön ja maahanmuuttoviraston tiloissa, jossa opin käyttämään viranomaisten käyttämiä ohjelmistoja ja sivustoja maahanmuuttoasioita hoitaessa. Matkan Suomeen ja takaisin Souliin jouduin kustantamaan omasta pussistani, mutta onneksi koulu avusti minua matkatukien muodossa. Heti seuraavalla viikolla koulutukseni jälkeen astuin jo suurlähetystön ovista sisään ja ryhdyin saman tien töihin.  

Edustuston työtehtävät

Työni suurin vastuu oli hoitaa edustuston asiakaspalvelua ja maahantuloasioita. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että vastaanotin jokaisen oleskelulupa- ja viisumihakijan, käsittelin heidän hakemuksensa ja avustin kysymyksissä. Saamastani suuresta vastuusta ja luottamuksesta kertoo se että viisumihakijoiden tapauksissa olin itse päätösvastuussa siitä myönnänkö henkilölle pääsyn maahan vai en. Asiakaskyselyt veivät paljon aikaani, sillä vastaanotin useita kyselyitä sähköpostilla, puhelimella ja paikanpäällä päivittäin. Olin korean kielessä jo edistyneellä tasolla kielikurssin ja ahkeran itse-opiskeluni ansiosta, joten suurimman osan asiakaskyselyistäni hoidin koreankielellä väärinymmärryksiä välttääkseni.

Muihin tehtäviini kuului avustaa diplomaatteja raportoinnissa ministeriöön, eli tein tutkimusta vaihtelevista talous-poliittisista aiheista, kuten Korean verotusjärjestelmästä, ilmastonsaasteista, hallituksesta ja Pohjois-Koreasta.  Edustuston päivittäisten askareiden lisäksi edustin suurlähetystöä monissa tapahtumissa, kokouksissa ja konferensseissa, sekä avustin suurlähettilästä hänen järjestämissä kutsutapahtumissa.  

Tähtihetket

Kaikista päällimmäisinä tähtihetkinä mieleeni jäi kaksi tilannetta:

1) pääsin toimimaan suurlähettilään sihteerinä lentosopimuksia koskevissa neuvotteluissa Korean ilmailualan varaministerin kanssa

2) edustin konsulin sijasta Suomea Korean ministeriön järjestämässä briefing-tilaisuudessa, joka järjestettiin 5-tähden hotellissa ja istuin samassa pöydässä juttelemassa Korean ministerin lisäksi Venäjän, Saksan, Bulgarian ja Romanian suurlähettiläiden kanssa 

Mietteitä harjoittelusta

Harjoittelu suurlähetystöllä tarjosi minulle hyvin paljon vastuullisia, oma-aloitteisuutta vaativia ja haasteellisia työtehtäviä, tilaisuuksia verkostoitumiselle (joista todisteena iso pinkka käyntikortteja) sekä mahtavan kansainvälisen työympäristön & työkaverit. Opin paljon uutta Suomen maahanmuuttopolitiikasta, hallinnollisten toimielinten toimista, diplomaattisista suhteista maiden välillä, sekä edustustojen roolista ulkomailla ja diplomaattien työstä. Työharjoittelu sytytti minussa suuren kiinnostuksen julkishallintoa, politiikkaa ja diplomaattien työtä kohtaan, tulevaisuus näyttää mihin suuntaan urani tästä kulkeutuu!

Suosittelen suurlähetystöä erittäin lämpimästi harjoittelupaikkana kenelle tahansa, joka haluaa kansainvälistyä, tehdä poliittista tutkimustyötä, sekä oppia kansainvälisistä suhteista ja maahanmuutosta.

Diplomatiaa ja työharjoittelua maailman laidalla

 

Jani Toivanen, DIB2SN