Olemme kaksi viimeisen vuoden fysioterapian opiskelijaa Oulun ammattikorkeakoulusta. Saimme viime keväänä tiedon mahdollisuudesta osallistua Portugalissa järjestettävälle lasten kuntoutuksen intensiivijaksolle. Juuri ulkomaanvaihdosta kotiutuneina halusimme päästä uudelleen reissuun ja kokemaan lisää kansainvälistä menoa. Laitoimme hakemukset vetämään ja tulimme hyväksytyiksi.

 

 

Lähdimme matkaan jo hyvissä ajoin, kurssia edeltävän viikon keskiviikkona. Majoituimme pieneen hostelliin lähellä sairaalaa. Ennen kurssin alkua meillä oli siis neljä päivää aikaa tutustua Lissaboniin ja sen nähtävyyksiin. Säät suosivat meitä ja aurinko porotti täydeltä taivaalta, joten vietimmekin kaksi ensimmäistä päivää Atlantin rannikolla aurinkoa palvoen. Viikonlopun aikana kiertelimme nähtävyyksiä ja kävimme muun muassa Belemissä katsastamassa Torre de Belem -linnakkeen sekä Mosteiro dos Jeronimos -luostarin.

 

 

Maanantaiaamuna suuntasimme sairaalaan aloittamaan viikon mittaisen kurssin. Päivät olivat pitkiä, sillä opetusta oli päivittäin aamu yhdeksästä ilta kuuteen. Ensimmäiset kaksi päivää olivat pelkkää teoriaa. Onneksi päivän aikana oli pari kahvitaukoa ja pitkä lounastauko. Runsas lounasbuffet sisältyi kurssin hintaan ja erityisesti herkulliset jälkiruokakakut veivät kielen mennessään. Taukojen aikana ryntäsimme ulos nauttimaan auringosta ja samalla tutustuimme muihin opiskelijoihin. 

Kolmantena päivänä meidät jaettiin ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle oma potilastapaus. Meidät sijoitettiin eri ryhmiin, ja aiheemme olivat Child with burn sekä Child with knee pain. Loppuviikon ajan työskentelimme näiden tapausten parissa ja lauantaina esittelimme tapaukset ja tuotoksemme muille kurssilaisille. Esitysten päätteeksi saimme palautetta ryhmätyöskentelystä sekä tuotoksistamme. Saimme myös mahdollisuuden tavata potilaamme sekä jutella heidän kanssaan kasvotusten. Lisäksi pääsimme seuraamaan muutaman muun potilaan terapiaa ja kolmena päivänä järjestettiin workshopit, joissa oli mahdollisuus tutustua erilaisiin kuntoutusmenetelmiin. Itse osallistuimme Bobath-, Sherborn- ja Splints(=lastat) -työryhmiin. 

Viikko meni erittäin nopeasti intensiivisen opiskelun siivittämänä. Pitkien päivien jälkeen jouduimme vielä iltaisin valmistelemaan esitystä lauantaita varten, koska ryhmätöille ei ollut varattu päivisin tarpeeksi aikaa. Niinpä vapaa-aikaa ei opiskeluilta paljoa jäänyt. Odotimme kurssilta käytännönläheisempää toteutusta ja enemmän työharjoittelun kaltaista kokemusta. Vastoin odotuksiamme kurssi kuitenkin painottui luentoihin ja ryhmätöiden tekemiseen. Lisäksi olimme toivoneet yhteistä tekemistä myös vapaa-ajalle, esim. illanistujaisia yhdessä. Lauantaina järjestetty Closing dinner Setubalissa oli kuitenkin ainoa yhteinen illanvietto. Illan hämärtyessä palasimme takaisin Lissaboniin ja hyvästelimme kurssikaverimme ja opettajat. Seuraavana iltana lensimme takaisin Suomeen. 

Nimensä mukaisesti kurssi oli hyvin intensiivinen ja vaati veronsa. Pitkät päivät englannin kielisen opetuksen parissa olivat antoisia mutta myös raskaita. Osa asioista oli meille jo tuttuja, mutta meille jäi käteen myös paljon uutta tietoa. Oli hienoa päästä seuraamaan Portugalilaisen lasten sairaalan arkea sekä nähdä erilaisia muiden maiden ja alojen toimintatapoja ja käsityksiä. Kunhan palaudumme reissusta, meidän täytyy vielä kirjoittaa omasta työstämme raportti ryhmiemme kesken. 

Kokemuksen jälkeen voimme suositella tällaisia intensiivijaksoja jokaiselle, joka on kiinnostunut kansainvälistymisestä ja ammattitaidon syventämisestä. Kurssi tarjosi ainutlaatuisen tavan oppia sekä nähdä uutta. Tällainen kokemus vei oman ammattitaidon kehittämisen aivan uudelle monipuolisemmalle tasolle ja antoi paljon uutta näkökulmaa niin opiskeluihin kuin työelämäänkin!

 

Adeus!

Aino ja Noora