Edellytykset yhdessä oppimiseen ratkaisevat

Kirjoittaja
Mika Tuuliainen (@mtuuliai)
Johtava asiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto

Hentilän blogissa pohdittiin ansiokkaasti opetuksen ja oppimisen edellytyksiä. Reseptiksi annettiin siirtyminen pois yksin opettamisesta kohti tiimityötä, strategisempaa koulutuksen suunnittelua sekä siirtymistä kohti opiskelijakeskeistä opetusta. Tästä voi olla vain samaa mieltä. Jatkuva muutos, asioiden uudelleen muotoilu ja uuden kehittäminen haastavat oppimiseen yhdessä.

Kävin vierailulla eräässä pk-yrityksessä viime syksynä. Kun kysyin heidän menestysreseptiänsä muihin vastaaviin yrityksiin verrattuna, yrityksen toimitusjohtaja vastasi napakasti ”radical re-design”. Kyseisen metallipajan kilpailukyky ei tullut pelkästään tehdyistä investoinneista teknologiaan ja automaatioon, vaan kyvykkyydestä tuottaa palveluita ja tuotteita tehokkaammin, kevyemmin tai kokonaan uudella tavalla verrattuna muihin alan yrityksiin. Samat teknologiset ratkaisut olivat saatavilla vastaavanlaisissa yrityksissä aina Saksasta Etelä-Koreaan. Globaalissa kisassa markkinoista erottauduttiin korkealla osaamisella. Esimerkin konepaja pysyi kilpailussa mukana teknologian avulla. Ero kilpailijoihin tehtiin osaamisella ja yhdessä tekemisellä. Oppimisen edellytykset täytyivät olla yrityksessä kunnossa.

Oppimisen edellytykset pitää olla kunnossa jatkossakin. Juuri toteuttamamme yrityskyselyn (EK:n yrityskysely digiosaamisesta 2019) mukaan lähes 90 prosenttia työnantajayrityksistä kokee, että digitalisaatio on tuonut tai tuomassa yritykselle uusia osaamistarpeita. 72 % yrityksistä on kohdannut liiketoimintaa haittaavia puutteita henkilöstön digiosaamisessa.

Suomen 283 000 yritystä ovat heterogeeninen joukko, joilla on varsin erilaiset ja eri mittaiset tarpeet uuden oppimiseen ja uuteen osaamiseen. Tilanne riippuu pitkälti yrityksen tilanteesta ja strategiasta. Liian moni yritys kehittää uutta kuitenkin liian yksin.

Digiajassa uudet innovaatiot ja tarvittava osaaminen syntyvät erilaisissa osaamisen yhteisöissä, jossa nopeiden kokeilujen kautta testataan ja punnitaan kehitettävää ratkaisua. Yrityksille tärkeintä on se, että toimintaympäristössä on näitä yhteisöjä ja saatavissa juuri sitä asiantuntemusta ja kumppanuutta, josta on puute. Korkeakouluilla on tässä keskeinen merkitys. Hentilän mainitsemaan reseptiin opetuksen ja oppimisen edellytyksistä tulisikin lisätä vielä yksi elementti: opintojen työelämälähtöisyyden korostaminen.

Yhteistyön onnistuminen edellyttää luottamusta, luottamus vaatii aikaa ja toisen tuntemista. Kun tunnemme toisemme, koemme että meillä on samat tavoitteet ja jopa kuulumme samaan joukkoon. Tällöin on helppo käydä epämukavuusalueella ja oppia uutta. Silloin luultavasti myös osaamiseen investoidaan.

EK:n yrityskysely 2019 (digiosaaminen):
https://ek.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2019/04/10/ekn-yrityskysely-digitalisaation-edellakavijoita-10-prosenttia-digipassiivien-osuus-35-prosenttia/

Kirjoitus on osa asiantuntijoiden blogikirjoitusketjua. Mika Tuuliainen on haastanut tämän blogiketjun seuraavaksi kirjoittajaksi Suomen yrittäjien digi- ja koulutusasioiden päällikön Joonas Mikkilän. 

Ketjun edelliset kirjoitukset:

  1. Karjalainen, A. (2018). Korkeakoulupedagogisia mietteitä oppimisesta.
  2. Lindblom, S. (2018). Oppimisen laadun edistäminen edellyttää tutkivaa otetta.
  3. Suomala, P. (2019). Opetus ja oppiminen.
  4. Hentilä, H-L. (2019). Oppimisen ja opetuksen edellytyksiä parantamassa.
  5. Pyykkö, R. (2019). Uutta otetta oppimiseen.