(Silent Song 1972, suom. Inkeri Uusitalo 1975)

Anne on lontoolainen sairaanhoitaja, joka menettää häämatkalla Espanjassa liikenneonnettomuudessa miehensä Daven. Onneksi tapahtumapaikalta, pienestä kylästä löytyy englantilainen taidemaalari George, joka auttaa espanjan kieltä taitamatonta, surevaa Annea asioiden järjestelyissä ja kotiinpaluussa. He eivät kuvittelekaan näkevänsä toisiaan enää koskaan. Joulupäivällisillä Skotlannissa Annen silmät kuitenkin yllättäen kohtaavat tutun katseen ja siitä alkaa kiellettyjen tunteiden tukahduttamisen, mustasukkaisuuden ja väärinymmärrysten värittämä tarina, joka nostaa lukijan tunteet pintaan ja saa kyyneltulvan vierimään pitkin poskia.

En ole aikuisiälläni harrastanut kevyiden rakkausromaanien lukemista ja siksi olin iloisesti yllättynyt, kun löysin kirjakaapistani teoksen Hiljainen laulu, jonka sain veljeltäni nuorena tyttönä joululahjaksi. Koska en muistanut juonesta juuri mitään, päätin lukea sen uudelleen. Arvosteluja en kirjasta yrittänytkään etsiä, sillä kriitikot ovat aina suhtautuneet kielteisesti romanttiseen kirjallisuuteen. Mikä on ymmärrettävää, sillä tarinat eivät juurikaan poikkea toisistaan ja kielellisestikin ne ovat perusmateriaalia. Eikä arvosteluja tarvitakaan, sillä tämä kirjallisuuden laji löytää lukijansa muutenkin.

Muistan lukeneeni jostain, että tyypillisimpiä markettien Harlekiini-pokkareiden ostajia ovat 30 – 40 -vuotiaat naiset. Kokemuksesta voin kertoa, että kirjaston rakkausromaaneja lukevat kaikenikäiset naiset murkuista mummoihin. Onpa vuosien varrella tullut vastaan muutama miespuolinenkin lajin harrastaja. 

Romance Writers of America määrittelee kotisivullaan www.rwa.org kaksi romanttisen kirjallisuuden peruselementtiä. Ne ovat keskeinen rakkaustarina sekä tunteellisesti tyydyttävä ja optimistinen loppu. Hiljaisessa laulussa nämä elementit toteutuvat täydellisesti. Aiheeltaan teos on kirjoittajalleen tyypillinen sairaalaromaani, jossa selvitellään sairaanhoitajien ja lääkäreiden rakkaudensolmuja.

Kirjailija Lucilla Matthew Andrews Crichton syntyi 20.11.1919 Suezilla Egyptissä ja kuoli 3.10.2006 Edinburghissa Skotlannissa. Hän oli brittiläinen sairaanhoitaja ja kirjailija, joka julkaisi vuosien 1954 – 96 aikana 35 romanttista sairaalaromaania nimillä Lucilla Andrews, Diana Gordon ja Joanna Marcus. 

Vuonna 1940 Andrews liittyi Punaiseen Ristiin ja työskenteli toisen maailmansodan aikana sairaanhoitajana lontoolaisessa St Thomasin sairaalassa. Hän meni naimisiin tohtori James Crichtonin kanssa vuonna 1947. 1949 heille syntyi tytär Veronica. Pian tämän jälkeen Crichton joutui huumeriippuvuutensa takia sairaalaan ja kuoli vuonna 1954. Samana vuonna julkaistiin Andrewsin esikoisteos The Print Petticoat, joka ilmestyi suomeksi nimellä Tilaa rakkaudelle.

Andrews oli brittiläisen Romantic Novelists’ Associationin perustajajäsen ja tästä elinikäisestä työstä hänet palkittiinkin vähän ennen kuolemaansa. Vuonna 1977 ilmestyi hänen omaelämäkertansa No Time for Romance, jota ei tietääkseni ole suomennettu. Väitetään, että kirjailija Ian McEwan on plagioinut tuota teosta kirjassaan Atonement, joka on suomennettu nimellä Sovitus. McEwan on vakuuttanut syyttömyyttään.

Lähteet
http://www.independent.co.uk/news/obituaries/lucilla-andrews-421771.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Lucilla_Andre

Kaija Asukas KIR4KA