Kirjoittaja
Veijo Hämäläinen
Proakatemian päävalmentaja
Tampereen ammattikorkeakoulu

Maailma muuttuu kiihtyvää vauhtia kompleksisemmaksi. Yksinkertaiset ja monimutkaiset, mutta ohjelmoitavissa olevat tehtävät ratkaistaan nopeasti konevoimin ja tekoäly parantaa ratkaisujen laatua. Ihmisten tehtäväksi jää kompleksisten, erityisesti vuorovaikutusta ja tunneälyä vaativien tehtävien hoitaminen. Näissä haasteissa oppiminen ja erityisesti tiimissä oppiminen nousee yhä tärkeämmäksi työelämätaidoksi.

Jatkuvasta oppimisesta puhutaan nyt paljon ja se saattaakin olla yritysten suurin kilpailuetu seuraavina vuosikymmeninä. Tiimit ovat arkipäivää työpaikoilla ja nyt puhutaan jo tiimien tiimeistä, tiimityön seuraavasta harppauksesta. Haasteen ratkaisemiseksi tai asiakkaan arvon tuottoon tarvitaan uudenlaisia tiimejä, jotka syntyvät tarvetta varten ja päättyvät, kun tarvetta ei enää ole. Modernin työelämän menestyksekkäissä tiimeissä on usein jäseniä eri yrityksistä. Isoissa rakennushankkeissa onnistumisia tuottaneessa allianssimallissa on jo tämänkaltaisesta uudesta ajattelusta hyviä kokemuksia.

Team of Teams -kirjan kirjoittaja Stanley McChrystalin mukaan kompleksisten tilanteiden ratkaisussa korostuvat arvot, luottamus, läpinäkyvyys, vuorovaikutus ja oppiminen. Jatkuva oppiminen vaatii tiimityö- ja dialogitaitoja ja kyky rakentaa luottamusta on keskeinen onnistumisen mahdollistaja. Dialogiin kannustaminen esimerkiksi avoimella työtilalla sekä avoin, läpinäkyvä tiedon jakaminen näyttäisivät olevan menestyksen kulmakiviä kompleksisissa projekteissa.

Johtajuustutkija Amy Edmonson on löytänyt kolme keskeistä asiaa tiimityön onnistumiseksi. Ne ovat nöyryys haasteen edessä, uteliaisuus muiden kyvykkyyksiä kohtaan ja halu ottaa riskejä oppimisen nopeuttamiseksi. Riskien ottaminen on merkittävä tiimioppimisen mahdollistaja. Vain kyvykkyys ottaa riskejä mahdollistaa nopean oppimisen ja sen seurauksena yrityksen kilpailukyvyn kasvun. Uteliaisuus muiden kyvykkyyksiä kohtaan ja koko ajan esiin nouseva dialogiosaaminen taas avaavat uusia ratkaisumalleja haasteellisiin tilanteisiin.

Miten nämä edellä mainitut osaamistarpeet huomioidaan nykypäivän korkeakouluopetuksessa? Tämän kysymyksen pitäisi olla esillä kaiken koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Listaan muutaman seikan, jotka mielestäni pitäisi ottaa huomioon, kun korkeakouluoppimista kehitetään.

1. Dialogitaitoihin on panostettava. Väittelyä harjoitellaan koulussa ja julkisen keskustelun polarisoituessa erimielisyydestä on tullut standardi. Taitavan dialogin avulla voidaan ymmärtää toisia paremmin ja löytää ratkaisuja moniin hyvin monitahoisiin ja haastaviin ongelmiin. Hyvää dialogia ei synny puutteellisilla henkilökohtaisilla dialogitaidoilla ja siksi sen harjoitteluun kannattaa panostaa. Voi olla, että dialogiosaaminen ratkaisee koko maapallon tulevaisuuden.

2. Aito tiimityöskentely ja tiimissä oppiminen pitää olla osa opintoja. Pitäisi olla paljon mahdollisuuksia ratkaista aitoja työelämästä tai muualta yhteiskunnasta löydettäviä haasteita tiimityön avulla. Olen ilolla huomannut, että tämän kaltaiset opintokokonaisuudet ovat lisääntyneet korkeakouluissa monissa maissa. Moni toteutus on suunniteltu hienosti niin, että ongelmanratkaisuun ja tiimioppimiseen voi yhdessä osallistua opiskelijoita eri puolilta maailmaa.

3. Riskien ottaminen nopeuttaa oppimista ja se ei tarkoita pelkästään epämukavuusalueelle menemistä. Korkeakouluopiskeluun ei juurikaan kuuluu riskien ottamista tai sen harjoittelua. Näin opiskelijat eivät myöskään saa kokemuksia riskitilanteessa olemisen sietämisestä, mikä on keskeinen työelämätaito. Riskin kokemiseen liittyy samalla kiehtova erityisen suuren onnistumisen kokemuksen mahdollistuminen. Kun on ottanut jo opiskeluaikana riskiä, mieluiten porukassa, on paremmin aineksia selvitä työelämän kompleksisista tilanteista.

Tuleva uusi maailma vaatii uusia osaamisia ja niitä olisi nyt voitava oppia korkeakouluissa. Vaatimustaso on noussut niin korkeaksi, ettei riittävä osaaminen ole useinkaan yksilön saavutettavissa, vaan se on nähtävissä vain tiimityössä. Emme siis ole paljoakaan ilman oman osaamisen näkyväksi tuomaa tiimiä. Haluankin toivottaa parasta yhdessä oppimista kaikille.

Kirjoitus on osa asiantuntijoiden blogikirjoitusketjua. Joonas Mikkilä on haastanut tämän blogiketjun seuraavaksi kirjoittajaksi TAMKin Proakatemian päävalmentaja Veijo Hämäläisen.

Ketjun edelliset kirjoitukset:

1. Karjalainen, A. (2018). Korkeakoulupedagogisia mietteitä oppimisesta.
2. Lindblom, S. (2018). Oppimisen laadun edistäminen edellyttää tutkivaa otetta.
3. Suomala, P. (2019). Opetus ja oppiminen.
4. Hentilä, H-L. (2019). Oppimisen ja opetuksen edellytyksiä parantamassa.
5. Pyykkö, R. (2019). Uutta otetta oppimiseen.
6. Tuuliainen, M. (2019). Edellytykset yhdessä oppimiseen ratkaisevat.
7. Mikkilä, J. (2019). Korkeakoulut solmimaan työn ja oppimisen uutta liittoa.