Tiiun päivä: Ihan tavallinen maanantai

Amokin Aakkoset-blogissa esittelemme koulumme arkea ja ihmisiä. Ensimmäisessä kirjoituksessa päästään tutustumaan Tiiu Tennon työpäivään ja arkeen sen ympärillä.

Tiiu Tenno on toiminut Ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtorina ja yliopettajana joulukuusta 2006. Työtehtäviin on kuulunut koulutusteknologian opetuskäytön kehittämistä, opetusvideoiden suunnittelua ja toteutusta sekä osaamisperusteisen opintomallin kehittämistä. Verkkotuutorina Tiiu pitää mielellään myös iltaopetusta.

Ammatilliselta taustaltaan Tiiu on MMM ja KT. Ikuisena opiskelijana Tiiu opiskelee edelleen, tällä kerta tietotekniikan opettajan opintoja Jyväskylän yliopistossa. Lukuisiin harrastuksiin kuuluvat vuoristovaellus, maidoton ja gluteeniton ruoanlaitto sekä uusimpana tulokkaana eläinsuojelutyö, joka konkretisoituu siilien hoitamisessa.

Ihan tavallinen maanantai

Kello soi ”kaksi siiliä” ennen tavanomaista herätysaikaa. ”Siili” aikayksikkönä vaihtelee hieman, riippuen hoidettavien siilien kunnosta ja tarpeista. Vapaaehtoistyötä tekevien kesken pyritään huomioimaan kunkin hoitajan työelämävaatimukset. Onneksi opetus Amokissa alkaa vasta kello 9.

Lämmitän nopeasti vesikupissa ruiskuihin ladatut ruoat. Ruoan seassa annetaan lääkkeet. Hoitosiilin paino vihkoon, hieman siistimistä ja sitten rauhoitutaan syömään. Piikkipallo avautuu pikkuhiljaa ja rentoutumisen merkkinä jalat roikkuvat yhä enemmän ja enemmän. Ruoan lutkutus ruiskusta alkaa.

Itsenäisesti syövien siilein kupit saavat täydennystä ja tarvittaessa lääkkeen ruoan sekaan. Jääkaapin ja siilienhoitohuoneen välillä on tiuhaa liikennettä, koska jokaisella potilaalla on omat ruoat ja lääkkeet. Aamukahvin jättimuki tyhjenee, kun hörppään siitä aina keittiössä käydessäni.

Siilinpoikasen ruokintaa

Onneksi siilit ovat yöeläimiä ja niiden varsinainen seuraaminen, hoito ja ruokinta sijoittuvat kello 21 jälkeiseen aikaan. Nyt kello näyttääkin vaarallisen paljon, mikä tarkoittaa mahdollista ylinopeussakkoa. Ai, ne vaatteet! Lähiopetuspäivänä en voikaan mennä jumppa-asussani, joka on lempparini. Nopea asuvalinta ja kohtapuolin kiihdytän jo moottoritielle. Myöhemmin housunlahjetta nostaen huomaan, että sukissa lukee ”running”.

HOPE-tuutorina työskennellessäni olen oppinut pitämään entistä enemmän opiskelijoiden tapaamisesta lähiopetuksessa tai yksilöohjauksessa. Jätän aamun sähköpostit lukematta ja aloitan keskittymisen seuraavaan opetustilanteeseen. Ihmisten osaaminen tekee vaikutuksen. Voin rehellisesti sanoa, että opin joka päivä jotain uutta.

Tuutori on aktiivinen kuuntelija

Kuuntelen opiskelijoiden avauksia ja raapustelen muistiinpanoja iPadille. Tauolla jatkan pohtimista, miten saisimme opettajankoulutuksen opetussuunnitelman aidosti osaamisperusteiseksi. Asioita on paljon, ne nivoutuvat toisiinsa, ja osaamisvaatimusten laatiminen on mahdoton tehtävä. Olen sanonut olevani ”kestobyrokraatti”, joka on kirjannut pilkuntarkasti kolmena peräkkäisenä vuonna kolmen eri työparin kanssa osaamisperusteisessa opintoryhmässä tehtyjä havaintoja. Olen piirtänyt lukuisia kaavioita ja pyrkinyt hahmottamaan prosessia ensisijaisesti itseäni varten. Se on haastava, se osaamisperusteinen OPS.

Kotimatkallani ajatuksissani kilpailevat illalla tapahtuva e-opetus ja eräs mainosprojekti perheemme yritykselle. Ammatillisen opettajankoulutuksen opettajalla on oltava vahva ammatillinen osaaminen. Oma identiteettini rakentuu luonnontieteiden ja kasvatustieteiden pohjalle. Tietotekniikan opintoni ovat edelleen vaiheessa, mutta juuri sillä saralla joudun käyttämään paljon arki-osaamistani.

Aineiston testaamista erilaisilla laitteilla

Koska iltaopetukseen on hetki aika, testailen tekemäni mainosmateriaalia erilaisilla laitteilla. Nyt mobiiliaikakautena niitä laitteita ovat tietenkin tabletit ja älypuhelimet. Virheitä on niin vähän, että hyväksyn työni. Samalla ajatukset leijailevat päivityksissä, joita ehkä täytyy tehdä ensi vuodeksi.

Selkä alkaa tuntua kankealta ja herään todellisuuteen. Tietokoneella istuvan paras ystävä tai ainakin yksi niistä on kahvakuula. Nappaan kuulan ja teen kiirehtien harjoituksia omasta vakiosarjastani, jossa toistoja on aina 20. Jos olisi aikaa, laittaisin MP3-soittimen korvilleni, mutta nyt menee yksi-kaksi-kolme…

Kahvakuula on tietokoneella työskentelevän paras ystävä

Tietokoneruudultani näkyy, että Adobe Connectiin alkaa kokoontua iltaryhmä. ”Kuuluuko-kuuluuko” kaikuu pöydälläni olevista kuulokkeista. No hyvin kuuluu!

Etäopetus iltaisin

Etäryhmän valmistelema opetus on laadukas. Vuosin varrella olen huomannut, miten opiskelijoiden teknologiataidot kasvavat. 20 minuutin sessiot ovat aidosti mielenkiintoisia ja toiminnallisia. En näe merkittäviä esteitä, miksi opetusta ei voitaisi toteuttaa verkossa, mikäli välineenä on videoneuvotteluteknologia. Mutta sen olen kokenut aina, että kolme tuntia verkkotyöskentelyä väsyttää minua yhtä paljon kuin lähiopetuspäivä. Olenkohan tulossa vanhaksi?

Kun opiskelijat jäävät vielä linjoille sopimaan asioistaan, kiirehdin pihatöihin. Huomiselle on luvassa sadetta ja monta keskeneräistä projektia täytyy saada päätökseen. Pisin projektini on ollut siiliaitausten ja mökkien tekeminen. Päässäni pyörivät taas ajatukset osaamisperusteisuudesta. Osaan laatia hienon diaesityksen mökkien rakentamisesta, mutta huomasin, että käytännön osaaminen aivan eri asia.

Pientä pihatyötä

Kuskaan talteen hiekat ja pinoan laudanpätkät sateelta suojaan. Tässä Emännän puutyöt -sarjassa ei tiedä ikinä, mitä kaikkea vielä tullaan tarvitsemaan siilienhoitolaprojektin viimeistelyvaiheessa. Pihalla on tällä hetkellä yksi kolmen boxin rivitalo, viisi erillismökkiä, kaksi kiinteää aitausta ja kaksi siirrettävää aitausta.

Ulkona on jo niin hämärää, että nyt on pakko siirtyä sisälle. Tälle päivälle on vielä suunniteltu maidottoman ja gluteenittoman tarjoilun valmistus. Kirjaimet MG ilmaisevat perheemme elinehtoa, mutta myös minun filosofiaani.

Kun leivonnaiset valmistuvat vaiheittain, poikkean välillä hoitamassa siilejä. Koska siilit ovat yöeläimiä, kupit pestään ja täytetään raikkaalla ruoalla yöksi. Pihalla olevien hoitosiilien aitausten ympärille kävelee pihamme vakioasukkaita. Toimitan heille kunnon annoksen liotettuja koiranraksuja siiliravintolaan, johon harakat eivät pääse. Kun kävelen kohti ravintolaa, kolme siiliä seuraa minua kuin koiralauma. Sisällä olevat siilit hoidetaan kuten aamulla.

Maidottomat ja gluteenittomat leivonnaiset

Hamsterin asumuksessa rapisee, kaveri haluaa seurustelemaan. Vien hamsterin vaatekomeroon juoksulenkille. Kannan maidottoman ja gluteenittoman tarjoilun terassille jäähtymään. Joka ikisen käynnin jälkeen suljen oven huolellisesti. Ei ole kaukaa haettu, että hamsterit ja siilit karkaavat muuten.

Lopuksi istahdan sohvalle. Televisiossa rullaavat illan elokuvan lopputekstit. Ihan tavallinen maanantai päättyy tähän. Hox, älä unohda hamsteria vaatekomeroon!