Huom! Oamkin blogi poistuu käytöstä
Osana verkkoympäristön uudistustyötä blogisivusto poistuu käytöstä 30.6.2024. Blogien kirjoittajat vastaavat omien tekstien talteenottamisesta ja arkistoimisesta.
Ajankohtaisten blogien julkaisemista kannattaa tarjota Oamk Journalille. Blogi on saatavilla lukutilassa sisäverkosta 31.12.2024 saakka.
Minä olen Aku. Olen 23-vuotias ukkeli ja omasta mielestäni ainakin hulvattoman hauska tyyppi. Opiskelen kolmatta vuotta maaseutuelinkeinoja Oulun ammattikorkeakoulussa ja ennen kuin tämä alkaa enemmän muistuttaa huonoa työhakemusta, haluan kertoa, että kasvatin viime kesänä...
Oulun ammattikorkeakoulu Oy:llä (Oamk) on kustannusvaje. Sama kustannusvaje vaivaa myös Suomen valtiota. Kun Oamkin pitäisi säästää vuodessa noin kolme miljoona euroa, vastaava summa Suomen valtiolla on noin 3 miljardia euroa. Oamkin kustannusvaje on pitkälti seurasta Suomen kustannusvajeesta, sillä pääosa Oamkin rahoituksesta tulee valtiolta Opetus- ja kulttuuriministeriön kautta. Runollisesti ilmaistuna voisi asian ilmaista seuraavasti: Suomi-valtamerilaivan aiheuttamat taloudelliset jälkimainingit heiluttavat Oamk-jollaa niin pahasti, että Oamk-jollan kyydistä mahdollisesti tippuu vuoden sisällä kymmeniä ihmisiä.
Oamk Oy:n hallitus on päättänyt, että kustannusvajeesta on päästävä nopeasti eroon parempi kertarutina kuin ainainen kitinä –periaatetta noudattaen. Taloutta pyritään sopeuttamaan monella eri rintamalla. Koska henkilöstömenot ovat Oamkin talouden suurin menoerä noin 70 % osuudellaan, kohdistunevat tulevat sopeuttamistoimet erityisesti henkilöstömenojen vähentämiseen. Osakeyhtiössä on helpompi vähentää henkilöstöä taloudellisiin ja tuotannollisiin syillä kuin kunta- tai valtiosektorilla.
Vaikka Kalevan päätoimittaja kirjoitti jokin aika sitten sunnuntain kolumnissaan Oamkissa käynnistettäviä yhteistyöneuvotteluja aamukahvit kurkusta pöydälle –uutiseksi, niin ei tarvitse palata kuin 1990-luvun alkuun, jolloin oli monella tapaa vastaavanlainen tilanne.
Itselläni on henkilökohtaisia kokemuksia tuosta ajasta ja sattuneesta syystä nuo ajat ovat viime aikoina muistuneet mieleeni. Työskentelin tuohon aikaan samassa rakennuksessa kuin nykyisin eli Professorintien kampuksella, joka silloin tunnettiin paremmin Oulun terveydenhuolto-oppilaitoksena. Olin tullut taloon töihin vuoden 1990 tammikuussa epäpätevänä tuntiopettaja. Opetin luonnontieteellisiä aineita, kuten anatomiaa ja fysiologiaa, mikrobiologiaa sekä kliinistä fysiologiaa.
Kun lama tuli, vähenivät opetustuntien määrät huomattavasti. Esimerkiksi luonnontieteellisten opettajien määrä väheni viidestä opettajasta kahteen parissa vuodessa. Kun opetushenkilökuntaa alettiin vähentää, oli yleisenä periaatteena, että aluksi saivat lähteä epäpätevät, määräaikaiset ja taloon viimeksi tulleet opettajat. Kuuluin tähän ryhmään, joten kohtaloni oli sinetöity. Tosin hankin pedagogisen pätevyyden 1992, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.
Vaikka tiettyä periaatetta noudatettiin henkilöstövähennyksissä, oli kuitenkin joitakin epäpäteviä, määräaikaisia ja taloon viimeksi tulleita, jotka syrjäyttivät aikaisemmin taloon tulleita. Tällainen toiminta tuntui epäoikeudenmukaisilta niistä, joihin tämä kohdistui. Lisäksi irtisanomisuhanalaisten keskinäiset välit saattoivat kiristyä. Toisen ammattitaitoa saatettiin vähätellä ja omaa erinomaisuutta korostaa. Piikittelyä tapahtui myös kasvokkain.
Työstä lähtevälle on tärkeää, että häntä muistetaan, kun työt loppuvat. Muistaminen on merkki siitä, että sinun tekemääsi työtä arvostetaan. Itselleni ja muutamalla muullekin kollegalle muistaminen tapahtui osastonkokouksessa. Osastonjohtaja piti lyhyen puheen, antoi pienen lahjan (jota en millään muista, mikä se oli, mutta hyvin se mahtui käteen.) Muistan hyvin hänen lempeän hymynsä ja lämpimän kädenpuristuksensa. Lämmin käsi on aina parempi kuin kylmä käsi.
Olin viime joulukuussa eräässä Oamkin työryhmässä vierailijana. Eräällä työryhmän jäsenellä loppuivat työt joulukuun lopussa. Läksiäistapahtumassa mietin hiljaa mielessäni omaa vastaavaa tapahtumaa yli 20 vuoden takaa ja totesin, että ainakin tämän työryhmän esimiehellä on taito tehdä tällaisesta ikävästä tilanteesta lämminhenkinen, inhimillinen tilaisuus. Tämän hyvän käytännön voisi lisätä vaikkapa Oamkin laatukäsikirjan uuteen versioon.
Sellaistakin ihmeellistä tapahtui, että opiskelijalähetystö kävi yksikönjohtajan puheilla työsuhteeni jatkamisen puolesta, mutta laihoin seurauksin. Toinen solidaarisuuden osoitus oli myös se, että eräs minun jälkeeni tullut pätevä opettaja olisi pannut omat tuntinsa puoliksi ja antanut puolet tuntinsa minulle. Olisimme molemmat olleet silloin sivutoimisia tuntiopettajia. Tämänkin ehdotuksen yksikönjohtaja hylkäsi.
Lopuksi palaan blogini otsikkoon, jonka sisältö selviää tässä viimeisessä kappaleessa. Kun opetin toisella asteella, tapana oli koota yhteen luokkaan kaikki kansakoulunkäyneet. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että luokan oppilaiden keski-ikä oli 40-50 vuoden välillä. Eräs opettaja sanoi luokkaa mummeleiden luokaksi, itse kutsuin luokkaa rupsahtaneiden luokaksi jopa luokan edessä. Onneksi suurin osa luokan oppilaista oli sinut ikääntymisensä kanssa, mutta oli joukossa tietenkin myös muutama mielensäpahoittaja. Kun lähdön hetki koitti, sain heiltä seuraavanlaisen kortin:
Seppo Pakanen, suunnittelija, vs. laatukoordinaattori
Tietotuotantotiimi, IT-palvelut
Kotkantien luonnonvara-alan yksikössä on kynät suhisseet ja näppäimet näpsyneet viime viikkoina. Kovasti on aherrettu hiihtoloma horisontissa häämöttäen, on kirjoitettu raporttia jos toistakin, laskettu matematiikkaa, etsitty harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja ja juotu litrakaupalla kahvia. No, ettei...
Aloitin korkeakouluopintoni kaksi vuotta sitten Oulun yliopistolla, eli opiskelijaslangissa “lipastolla”. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen pääsykoe oli helppo, sillä pääsykoekirjoja ei ollut ja aloituspaikkojakin on vuosittain reilusti yli 100. Aloitin opinnot intoa täynnä ja päätin käydä ahkerasti luennoilla, vaikka varsinaista läsnäolopakkoa ei ollutkaan. Yliopistoelämä osoittautui kuitenkin hyvin haasteelliseksi.
Yliopistolla ei ole oppitunteja vaan luentoja. Ei ole myöskään opettajia vaan luennoitsijoita. Minua oli varoitettu etukäteen yliopiston haasteista, mutta ymmärsin asian merkittävyyden vasta ensimmäisten luentojen jälkeen.
Hämmentävimpiä kokemuksia olivat matematiikan luennot. Salissa saattoi istua kolme tuntia ymmärtämättä luennoitsijan puheesta yhtään mitään. Luento saattoi vilistä sellaista ammattislangia, jonka ymmärtämistä ei ensimmäisen vuoden opiskelijata voi mitenkään odottaa.
Niinpä varsinainen oppiminen tapahtui yleensä kotona, ja koulussa käytiin vain kotitehtäviä tarkistuttamassa. Henkilökohtaista opastusta sai vain opiskelukavereilta. Monet lähtivät luennoille joka aamu vain Facebookia selailemaan.
Jotkin kurssit kuulostivat erityisen mielenkiintoisilta, joten odotin niitä muita enemmän. Innostus hiipui kuitenkin nopeasti.
Tietokonearkkitehtuurin kurssilla opin lähinnä hyvin hämärästi, miten tietokoneen prosessori yleisestiottaen käsittelee bittejä. Internet ja tietoverkot -kurssilla käsiteltiin todella laaja-alaisesti koko internetin toimintaa, mutta silti tyypillinen opiskelija ei kurssin käytyään ymmärrä oman kotiverkkonsa reititystä. Ihminen tietotekniikan käyttäjänä ja kehittäjänä -kurssilla opiskelijoiden täytyi kijoittaa essee kivestä.
Ehdin puolessa vuodessa osallistua kolmeen kurssiin, joiden pääasiallinen toteutustapa oli pitkien esseiden palauttaminen viikottain opettajalle. Tärkein yliopistolla oppimani taito onkin ehdottomasti tyhjien ja mekrityksettömien täytelauseiden muodostaminen. Lopulta alkoi olla selvää, ettei yliopisto-opiskelu ole minua varten.
Koska opinnot eivät tuntuneet mieluisalta, teimme yhdessä ystäväni kanssa rohkean päätöksen ja haimme molemmat tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan liiketalouden yksikköön. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään.
Oamkissa opiskelu on ollut todella mukavaa. Lähes jokaisen oppitunnin jälkeen kokee oppineensa jotain uutta ja hyödyllistä, se on hieno tunne. Opettajat osaavat asiansa pääasiassa hyvin, ja apua saa aina pyydettäessä. Opintojaksot ovat hyvin käytännönläheisiä, eli käytännössä opettaja näyttää miten asia tehdään, ja opiskelijat seuraavat perässä omilla tietokoneillaan.
Jo puolen vuoden opintojen jälkeen jokainen luokkatoverini osaa tehdä yksinkertaisia tietokoneohjelmia tai luoda tyhjästä standardin mukaisen verkkosivun. Opiskeljoiden taitotaso opintojen alussa oli hyvin vaihteleva, mutta siitä huolimatta jokainen on pysynyt kursseilla hyvin mukana.
Opintojen ohessa olen ehtinyt soluttautumaan mukaan koulutusalajärjestömme Otron toimintaan, sekä aloittanut työskentelyn yksikössämme toimivan Trapesti Oy:n web-suunnittelijana. Suosittelen kaikkia muitakin opiskeljoita tutustumaan paremmin näihin kahteen nimeen. Tarjolla on nimittäin hienoja kokemuksia, mahtavia ystäviä ja tärkeää työkokemusta!
Haluaisin omasta puolestani kiittää kaikkia opettajiamme hyvästä työstä ja opetuksesta, sekä kaikkia ihania ystäviä, joihin olen täällä ehtinyt tutustua. Kehotan myös jokaista opiskelijaa tarttumaan hetkeen ja ottamaan kaikki irti tästä hienosta mutta lyhyestä vaiheesta elämässämme!
Janne Annala, TIK3SN
Viestintävastaava,OTRO ry
Heissuli vei! Minä olen Katriina eli tutummin Kattis! Olen kolmannen vuoden agrologiopiskelija ja täysin oululainen. Olen kotoisin kaupungista, eikä minulla näin ollen ole omaa tilaa tai muuta, mutta lapsuudessa olen viettänyt aikaa paljon maalla...
Ai miksikö? Minäpä nyt listaan muutamia syitä minkä takia agrologiksi meidän joukkoomme pitää hakeutua. 1. Opiskelija bileet Mikä sen hauskempaa kuin nollata pää (erittäin mielenkiintoisen) koulupäivän jälkeen (maailman siistempien) koulukavereiden kanssa. Lupaan että saat...
At the first time when I came here to Oulu, I was really shocked about everything, about the weather, the price in the market and I did not know what I should buy or not… But, everything started to change when I went to school and met new friends who helped me a lot, the showed me which brand is good and cheap for student, they took me to Lild market and took me to around the city! I started get used to the price and everything. About the weather in Oulu, I came from the tropical country, to see snow here is really excited and new for me although the weather is not so good for me, because in winter the weather is so cold and dark, it make me feel lazy and sleepy, but in summer time, I have to say that it is very great time and very beautiful time of the year, I enjoyed the sun, went to the beach and joined to outdoor activities, it make me feel so great.
My experience about Finn, before I came here to Finland, my friend who studied here told me that Finn are quite shy and it is really hard for them to start the conversations with you. But everything is not as what I imagined the first friend of mine is Finn, and I can say that they are my really close friend, if you ask me how can it happen, I will answer that you have to start first and then you can talk for hours with them, they are really nice people and they are willing to help when you have problem or when you need help.
Finally is about the school! I don’t have any words to describe about it, everything is amazing, I love my school and my teachers always make me feel like I’m under pressure, so that I can study better, and if I have something don’t understand or have a problem in my life, they are willing to spend their time and talk to me, they try to find out the best way to help their student, they are a great teacher that I have ever met! Besides that, teacher use to give opportunities for student to develop teamwork skill through assignment, project… they always listen to student, and help them! For all the things that I say, I think Oulu is my second hometown and I love Oulu.
Vinh Le Quang BIT2SN
Helou, helou! Täällä ruudun toisessapäässä huutelee toinen luovan blogin kirjoittaja, toisen vuoden agrologi opiskelija Emma! Itseni ajattelin esitellä ihan ensimmäiseksi joten täältä tulee. Olen reipas kainuulainen, erittäin suurisuinen, kovaääninen, iloinen ja herkkä. Tartun tiukasti...
”Agrologit on niitä juntteja, jotka jättää kulkiessaan jälkeensä sen kammottavan lehmänkakan hajun!” ”Agrologit on niitä sellaisia karjakkoja, jotka vaan hoitaa lehmiä ja ajaa traktorilla”. ”Agrologit on tyylittömiä maalaistolloja, jotka pukeutuu Valtraan ja Dimexiin.” Voi,...
